Olihan siellä. Tosin jäljellä vain tulppaaneita, mutta 70%:n alennuksella. Puutarhurimme lunasti niitä kympillä toista sataa kappaletta ja meni sitten mökilleen virittelemään tulia takkaansa.
Lauantaiaamun koittaessa riensi puutarhurimme piilottamaan hankkimaansa aarretta puutarhansa multiin. Aina yhtä hämmästyttävää, kuinka pienelle alalle kaupassa suurelta tuntunut kukkasipulimäärä voidaan piilottaa. Työn tehtyään kävelee puutarhurimme tyytyväisenä ystävänsä kanssa nurmikollaan marraskuisen auringon paisteen valaistessa sieltä täältä pöyhittyjä kukkapenkkejä. Innoissaan puutarhurimme ovat tehneet myös muutamia viime hetken perennoiden siirtoja.
Sunnuntaiaamuna, 20. marraskuuta, puutarhurimme herää ja kiiruhtaa ihailemaan auringon nousua ja kaunista pilvetöntä pakkastaivasta. Kävellessään kuuraisella, pakkasessa rouskivalla nurmikolla puutarhurimme ajattelee onnellisena hyvässä tallessa olevia kukkasipuleitaan: "Ehdinpäs!"
Lämpimään mökkiin palattuaan puutarhurimme selaa mökkipäiväkirjaansa ja löytää merkinnän 20.11.2010: "Käytiin Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli tarpeeksi muutaman kilometrin reippaaseen lenkkiin. Hiihdon jälkeen saunottiin ja mukavaa oli."
 |
| Ensimmäinen kunnon aamupakkanen. |
 |
| Kuurainen, askeleen alla rouskiva nurmikko. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti