Satokausi alkoi mansikalla, jota tosin tuli tänä vuonna viimevuotista vähemmän. No, vadelmaa tulikin sitten tavallista enemmän, välillä tuntui, että sen määrällä ei ole mitään rajaa - onneksi saatiin ystäviltä, tuttavilta ja muilta poiminta-apua. Pakastimet tulivat tässä vaiheessa jo lähes täyteen! No, sitten kypsyivät viiniamarjat ja karviaiset, joita tuli paljon. Myös kirksikoita tuli enemmän kuin ennen ja luumujakin kohtuullisesti, Jopa päärynäpuumme otti ja kukki eka kerran elämässään ja nyt siellä kypsyy neljä pientä päärynää!
Tähän väliin täytyy todeta, että kasvimaa yltyi myös ennätyksiin: Papuja kauheasti, porkkanaa ja yrttejä paljon, salkopapuja hirveästi, taittoherneitä mahojen täydeltä, maa-artisokka kasvoi hirviömäisiin mittoihin ja aiheutti ainoan epäonnistumisen tänä vuonna: istukassipulit eivät lihoneet sen varjossa. Perunaa on alun hitauden jälkeen syöty heinäkuusta asti ja vasta puolet on saatu syötyä, vaikka on parhaamme on yritetty. Varret menivät Nicolasta tänä vuonna aikaisin, mutta satomäärää tai laatua se ei näytä haittaavan: Nicola maistuu edelleen lapsuuteni herkulllisimmalta perunalta.
Omenaa tulee niin paljon, etten ole jaksanut niille tehdä paljon muuta kuin potkiskella pudokkaita ohi kulkiessani - tuntuu että luonnolla ei ole yltäkylläisyydelle tänä vuonna mitään rajaa:
Huipentumana viinisato: Zilga lykkää suurempaa satoa kuin viime vuonna ja betakin tekee selvästi ennätystään. Zilgaa pitää poimia jo nyt, mikä on tavallista aikaisempaa ja betakin on jo osittain tummunut. Olen tehnyt lahjoituksen: en tee rypälenehua vaan ystäväni Nalle tekee niistä tänä vuonna viiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti