Me ollaan sankareita kaikki

Eilen oli meidän eka saunan lämmitysvuoro tänä kesänä. Ennen yhdeksää saunalle virittelemään tulta kiukaan pesään ja kantamaan puita. Saunan siivousta ennen vuoron alkua ja häkälöylyn heitto neljän ja puolen tunnin lämmittämisen jälkeen. Lippujen ja limujen myyntiä vuorojen aikana. Onneksi Henna myy miehille ja minä naisille, että päästään saunaan välillä rentoutumaan. Mutta ei se ole sama saunoa, kun odottaa, että lähtisivät jo, että päästään huuhtomaan löylyhuone ja vaihtamaan kassanhoitajaa. Naisten vuoron jälkeen sitten perusteellisempi pesu, lauteet tolulla ja lattiat sapulla ja sitten vielä tyhjät hylsyt kellariin, matot kuivumaan ja roskat roskikseen. Mökille tultua vielä tilitys, vienti kirjanpitoon ja saunatilastoon ja kassalippaan vienti seuraavalle lämmittäjälle. Kello onkin jo yhdeksän. 12 tuntia töitä yhteiseksi saunahyväksi. Me ollaan työn sankareita kaikki, me saunan lämmittäjät!

 Helatorstaina oli yhdistyksen perinteiset kevättalkoot. Talkooväki kokoontui kymmeneltä kerhotalolle ja pisti haravat, sahat, lapiot ja oksaleikkurit heilumaan. Kielomäki siivottiin taas kerran ylimääräisestä vesakosta.

 Alueen kukkaistutuksia kunnostettiin.

 Ja pensaita karsittiin ja osa leikattiin alas.

 Kukkapenkkejä kitkettiin ja kerhotalon takamäen kunnostusta tehtiin. Välillä kokoonnuttiin yhdessä syömään välipalaa ja juomaan teetä ja kahvia. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jos oisit saanut olla mukanaa...

 Kerhotalon kunnostus on edennyt jo näin pitkälle. Lankkulattia on saanut petsivärin ja kolme kerrosta lakkaa. Saa nähdä päästetäänkö truonne enää muuta kuin sukkasillaan! Jos ovat kevättalkoolaiset sankareita, niin  nuo kerhotalon kunnostajat ne vasta varsinaisia työn sankareita ovatkin olleet. Ahkeroineet taas koko kevään yhteisen kerhotalomme eteen. Tekisi mieli mainita nimiä, koska yleensä ne ovat aina ne samat muutamat, jotka siellä talkootyössä viihtyvät. Unohtaisin kuitenkin jonkun heistä, ja se olisi suuri vääryys, joten toivon vain, että nimet ja valokuva koko remonttiporukasta tulee kunniapaikalle kerhotalon seinälle.

 Naapurin Riikan puutarhasta ei ihmeet lopu. Siellä kasvaa, kuten jo viime keväänä raportoin, tämä maailman ainoa kukka, jonka teriö on ruudullinen, pikarililja. Ahvenanmaalla se esiintyy meillä luonnonvaraisena. Miten lie Riikan iloksi saapunut. Mutta nyt siellä on toinen, suurempi ihme samasta aiheesta.

"Albinomuoto" samasta kukasta! Näin ne Pakilan kukat osaa meidät hämmästyttää vuodesta toiseen.