Sadepäivän ilo

Sadepäivän ilo on tietysti vettä pitävä mökin katto. Kuurojen välissä menin tarkistamaan tilannetta. Laitoin aiemmin kesällä katolle muutaman kourallisen sammal pois -rakeita, koska katon pohjoislappeelle on alkanut kertyä jäkälää. Sitä näyttää tulevan erityisesti "kylmän" räystään osalle katon laidoille. Eteläpuolelle kovan auringonpaisteen alueelle jäkälä ei kasva. Jäkälän kertyminen johtunee lähellä kasvavista korkeista puista, joista varisee roskaa katolle. Orgaaninen pöly riittää jäkälille alkuravinteeksi. Kiinnittyessään  ja kasvaessaan ne pilaavat huopakatteen ja niitä poistettaessa tahtoo lähteä osa katteen pinnasta mukaan.
Jäkälät olivat "sammal pois käsittelylläni" vähentyneet melko lailla ja jäljellä olevat ovat selvästi löyhemmässä kuin aikaisemmin, kun yritin niitä hankaamalla ja katuharjalla harjaamalla poistaa. Sammal pois -aine, jota käytin on tarkoitettu nurmikoille, joten sen käyttö katolla ei taida olla kovin tehokasta. Se on voimakas emäs, ja sammalen kuolo perustuu pH:n äkilliseen nousuun. Katolle on omia aineita levien, sammaleen ja jäkälän poistoon (esim.). Nämä ovat pH-neutraaleja, mutta vahingoittavat myös muita kasveja. Sateella aine valuu rännejä pitkin katolta puutarhaan, joten käyttöä täytyy harkita tarkkaan. Jos jäkälä edelleen lisääntyy täytyy seuraavaksi kuitenkin hankkia jotain sellaista ärjympää ainetta.

Poistettujen jäkälien kohdalle jää selvät kuopat. Katteen päällyskerrosta on lähtenyt jäkälien mukaan. Kuoppiin uusien jäkälien ja sammalien on hyvä kiinnittyä. Rikkaruohosodan lisäksi tiedossa on siis sammalsotaa. Monen rintaman avaaminen yhtäaikaa on strategisesti arveluttavaa. Mutta puutarhurin on vain ponnisteltava kun on puutarhan ristikseen hankkinut.
Pitää se katto kuitenkin edelleen vettä. Sateen rummutusta on edelleen rattoisaa kuunnella.