Vertailevaa mökkeilyä

Täytyy kiittää Heikkiä saunahistorian korjaamisesta ja tarkastamisesta (ks. tämän sivun alalaidasta Heikin blogi). Pakilan saunan henki elää ja voi hyvin. Talkoolaisia lämmityksiin on riittänyt ja lämmitykset ovat sujuneet. Nyt on omaksuttu uusi tapa sulkea kiukaan pelti vuorojen ja saunan pesun jälkeen (tai jättää avaamatta, mikäli lämmittäjä ei ole siivotessaan sitä avannut). Tämäkin on onnistunut, eikä pahoja ylilämmityksiä ole tästä syystä tapahtunut. Kiukaan jäännöslämpö kuivaa saunatiloja pitkään ja, jos seuraava saunavuoro on heti seuraavana päivänä, säästyy polttopuuta ja lämmittäjien työtä.
Viime viikolla käytiin sata kilometriä pohjoisemmassa saarimökkeilemässä, mikä pani vertailemaan sen ja siirtolapuutarhamökkeilyn eroja.
Kun siirtymäriitti siviiliroolista mökkiläiseksi saattaa siirtolapuutarhalaisella käsittää hyppäämisen ulos linjan 64 bussista, on se saarimökkeilijällä huomattavasti pitempi: auton harrasta pakkaamista (juomavettä, ruokaa, tarvikkeita ym.kaikkea tarpeellista, kuten pelastusliivit), ajamista kohti mökkipaikkakuntaa muutamia tunteja asiaankuuluvine kahvitaukoineen, joiden aikana mieli alkaa laskeutua mökkioleilun tasolle arkisfääreistään. Saapuminen rantaan, veneen nouto, auton purku, veneen lastaus, pelastusliivien pukeminen. Soutu kohti mökkiä ja saapuminen. Veneen purku ja mökin aukaisu, tarvikkeiden esille otto. Saunan lämmitys. Ja siinä, katsellessaan kiukaan alla palavaa tulta, kuunnellessaan kuikan huutoa ja silmäillessään sen soutua yli avaran järvenselän, voi vertaileva mökkitieteilijä ohimennen muistaa Pakilan saunan lämmittämistä: valtavien halkokuormien kantamista, siivoilua ja mietiskelyä ennen saunavuorojen hektisen hyörinän alkua. Ero on kieltämättä suuri.
Saarimökillä luonto on omillaan. Kyllähän mökkiläinen on omat jälkensä jättänyt raivatessaan mökillensä paikan ja rakentaessaan saunansa rantaan, mutta yhä on mahdollista nähdä, miltä paikka näytti ennen mökkiä ja minkälaiseksi se nopeasti palaisi, jos mökki paikalta häviäisi. Siirtolapuutarhan ympäristö on puutarhaa. Alusta asti muokattua ja kasvatettua ja viljeltyä. Villiintyessään paikka muuttuisi aivan toiseksi. Ero on suuri.
Saarimökillä oleillaan yksin tai pienessä porukassa hiljaiseloon ja rentoutumiseen keskittyen. Toki myös mökkiaskareita, kuten puunkaatoa ja pilkkomista tai remontti- tai raivaustöitä välipalaksi tehden. Saaressa on myös oma mökkiläisyhteisönsä, mutta yleensä ei pidetä yhteyttä sen enempää kuin todetaan, että naapurikin näytti saapuvan mökilleen tai lähtevän aamulla lehden hakuun. Siirtolapuutarhalla vähemmän sosiaalista saattaa rueta ahdistamaan, kun koko ajan on juttuseuraa tarjolla: aitojen yli ja marjapuskien ja omenapuiden latvusten läpi sinua puhutellaan kovalla äänellä ja haastetaan ottamaan kantaa yhteisön päivänkohtaisiin tapahtumiin. Siirtolapuutarhamökki on puutarhurin paikka. Puutarhassa riittää loputtomasti työtä. Ero on kieltämättä suuri.
Saarimökille lähtiessä täytyy varustautua: venematkalle liivit, rantaoleiluun hyttysmyrkyt, helteen varalle simmarit, kylmyyden varalle lämmintä ja vaihtovaatteet jne. Eli autokuorma on, jos mahdollista, huomattavan paljon korkeampi kasa kuin Pakilan koloniaalihytille lähtiessä. Siirtolapuutarhamökillä yleensä on kaikki tarvittava. Parhaassa tapauksessa mökille lähtiessä otetaan mukaan vain avaimet. Eroa on, kieltämättä.
Saarimökille viedään ruokatarpeet mennessä mukana. Niitä ostetaan varalle runsaasti, (jos vaikka tuuli estäisi saaresta poistumisen suunniteltuna päivänä) ja raitisilman ruokahalua lisäävä vaikutus huomioonottaen. Silti, anteeksi vain, saarimökillä eletään säännöstelytalouden oloissa: tätä leipää ei saa nyt ottaa enempää, koska sitä pitää riittää vielä niin moneksi päiväksi niin monelle hengelle jne. Siirtolapuutarhalla, jos joku loppuu, hypätään kulkuneuvoon ja hurautetaan joku sata metriä lähimpään kauppaan. Ero on kieltämättä suuri.
Erot perinteisen mökkihulluuden ja siirtolapuutarhamökkihöperyyden välillä ovat suuria, mutta eivät niin merkittäviä, etteivätkö ne mahtuisi samaan kategoriaan arjesta irtautumisen keinona. Eikä ole ollenkaan helppoa päätellä kumpi mökkeilyn muoto olisi toista parempi. Molemmissa kun on sekä huonot että hyvät puolensa.