Markun muistoksi

Markku soitti muutama viikko sitten ja kertoi, että hänellä on viikko tai kaksi elinaikaa. Uutinen jysähti kuin puu päähän. Mitään en ollut tiennyt. Nytkin Markku, luonteensa mukaan, soitti huolehtiakseen jälkeen jäävistä. Ei niinkään omasta kohtalostaan kertoakseen. Samaa huolehtimista oli sekin, että Markku pyysi, ettei asiasta vielä kerrota Pakilassa. "Ei tätä ole tarkoitus mitenkään salata, mutta kertokaa vasta sitten, kun hautajaiset on pidetty." Markku oli aina tällainen, halusi olla hiljainen ja vaatimaton, huomiota herättämättä. Huolehtia asioista perin pohjin, mutta muilta mitään vaatimatta.
Minut ja Markku valittiin saunatoimikuntaan vuosituhannen alussa. Joku täti-ihminen ilmoitti, että "onhan täällä näitä nuoria miehiä, valitaan nämä." Niin tehtiin. Molemmat oltiin otettuja, kun päästiin pitkästä aikaa takaisin nuorten miesten joukkoon. Markusta tuli myöhemmin saunatoiminnan vetäjä. Sen homman hän hoiti uraa uurtavalla tavalla. Hänen jälkeensä sauna oli remontoitu ja toimintatavat olivat sellaiset, että talkootyö sujui ja tulevaisuus oli turvattu. Kukaan muu ei ole tehnyt Pakilan saunan eteen enempää.
Markusta jäi paljon muistoja. Kaikki muistavat hänet vaatimattomana, mutta oikeudenmukaisena. Kyllä Markku tarvittaessa sai suunsa auki ja sai sanotuksi mielipiteensä. Yleensä hän vain ei pitänyt sitä tarpeellisena ja antoi muiden touhottaa.
Markun terveydessä oli ongelmia, mutta hän huolehti itsestään hyvin. Tämän kirjoittajan tapaan hän oli raitis. Ihmettelimme joskus yhdessä, että kaksi raitista on joutunut järjestäjäksi saunan talkoojuhliin, joissa alkoholitarjoilu oli oleellinen osa ohjelmaa. Markku liikkui aktiivisesti kaikki matkat pyörällä. Muutto mökille ja sieltä pois sujui pyörän ja sen peräkärryn kanssa. Kilometrejä Markunpyörän mittariin kertyi.
Yhteisöömme jäi Markusta iso aukko ja muistot, jotka nostavat surun ja ikävän. Mikä ei tapa se vahvistaa. Niin kai. Kuinka vahvaksi oikein pitää tulla? Hyvää on se, että yhteisömme muistaa. Osanotto on aitoa. Ihmisen osa on lopulta kaikilla.
Ystävämme ja kanssapuutarhurimme, Markku, kuoli 12.4.2015 57-vuotiaana. Hautajaiset olivat viime lauantaina omaisten ja ystävien saattaessa.

Kevät ruiskutettu, multa tuli jo

Niin vain sain aikaiseksi viime sunnuntaina rusikuttaa ne omenapuut ja marjapensaat sekä vadelman kevätruiskutteella. Rapsiöljypohjaisella, jota saa litran 12 eurolla Kukkatalosta. Laitoin puoli desiä aina kahteen litraan vettä ja ruiskutin muutaman tällaisen ruiskullisen. Nyt ymmärrän, mistä tulee suositus harjata ne omenapuun rungot: eihän ruiskutuksesta voi olla ratkaisevaa hyötyä, jos rungot ovat sammalta ja kuoren koloja täynnä.
Nea Pakilasta, joka myös pitää blogia, soitti ja ilmoitti, että on saanut Kekkilästä kolme lavallista  uutta grobioottimultaa kokeiltavaksi. Mikäpäs siinä. Lupasin minäkin ottaa multaa kokeiluun. Kaksi asiaa tosin sai minut vähän epäröimään: Nea sitoi surutta mullan ilmaisen saannin bloggaamiseen ja toiseksi Kekkilän oma mainostaminen ei minusta ole, mainostamisen yleiseen tapaan, asiallista.
Voin tietysti olla turhan arka puolueettomasta ja kriittisestä kirjoittelustani, mutta en todellakaan halua ryhtyä Kekkilän mannekiiniksi. Aiemmin olen kirjoittanut toisen yhtiön, Biolanin, mustasta mullasta. Siihen minulla oli jotain kosketusta työni kautta. Sen takana olevia ideoita kun on testattu Luonnonvarakeskusksessa (ks. esim.).
Kekkilä mainostaa, että uudessa mullassa on hyödyllisiä mikrobeja. No, niin on jokaisessa kompostissakin. Ja siitähän ei kellään siirtolapuutarhaansa suositusten mukaan hoitavalla ole pulaa. Mullan koostumus on melkoisen perehtymisen takana (ks. esim.), jos haluaa ottaa kantaa yksittäisiin osatekijöihin, yksittäisistä mikrobeista puhumattakaan. Tällaisiä yksittäisiin mikrobeihin paneutuneita tutkimuksia on tehty paljon, mutta ne paneutuvat etupäässä juuriston kanssa symbiottisesti eläviin ns. mykorriza bakteerereihin (linkki, mychorriza puolestaan on sieni...). Yleisiä, kasviprobiootteihin liittyviä, juttuja on paljon, mutta niistä puuttuvat tarkemmat faktat ja sen myötä uskottavuus (esim. linkki).
Multaa on kuitenkin luvassa kokeiluun. Kokeillaan ja kerrotaan tuloksista - mutta kriittisesti ja totuudenmukaisesti.
Toivoo kanssapuutarhurinne ja bloggarinne ja toivottaa hyvää kohta koittavaa Vappua ja veden tuloa ja saunakauden alkua!!
Nähdään viimeistään saunan kevättalkoissa 2.5.2015 klo 10!

Vanhoja aarteita etsitään

Kevätkokous tuli pidettyä ja Pääsiäinen on takana.
Nyt on se aika vuodesta kun kevät ottaa äkkispurtin jossain vaiheessa. Tähän asti on ollut vain verkkaista muutosta ja silmujen pientä pullistelua ja kevätaspektin kukkien, lumikellojen, scillojen, krookusten ja näsiän (Lystikukkulalla) kukintaa.
Mutta kohta raparperi läväyttää lehtensä auki ja pionit paukauttavat lehtiruotinsa pystyyn ja omenapuut levittelelvät silmujaan ja kukkanuppujaan ja... ja... Kaikkea alkaa tapahtua hengästyttävää vauhtia niin, että tuntuu kuin pitäisi olla mökillä koko ajan päivystämässä. Muuten ei ehdi saada kylläkseen näiden puutarhan kevätihmeiden katselusta.
Tomaatin taimet ovat jo kasvihuoneessa. Niin, aikaistahan se vielä on, mutta kun niistä meidän hoidossa, ikkunalla sisällä tulee liian pimeässä ja lämpimässä rentoja ja heikkoja. Kasvihuoneessa pysyvät tanakoina ja reippaina, vaikka alkavatkin kasvaa vasta sitten myöhemmin.
Suomessa on yksi tutkimuslaitos, joka ilmoittaa olevansa kiinnostunut vanhoista puutarhakasvilajikkeista (linkki). Vaatimattomuus estää minua kertomasta kuka muukin siellä on töissä.

Pääsiäisen luontoa

Pitkänäperjantaina tultiin illalla mökille pääsiäisen viettoon. Pikkuportilta alueen sisälle tullessa melkein törmättiin kaurisperheesen: neljä, joista yksi sarvipää ja yksi pienempi. Etenemme niiden perässä hiiviskellen omalle tontille saakka. Menivät valkoiset perät keikkuen naapurin mökin ja varaston välistä Lystikukkulalle.
Hetken päästä havaitsimme, että nämähän ne syö ne tulppaanit. Huolimattomasti aseteltu verkko oli suojannut niitä, paitsi osan esille jääneistä. Kani olisi helposti loikkinut verkon alle syömään loputkin. Syypäitä siis ovatkin kauriit.
Iltamyöhällä heitti vielä lumikuuron, joka peitti koko mökkimaiseman valkean keveään hötöhuntuun. Ei kuitenkaan aamulla ollut kauriin jälkiä pihalla. Tulppaanit jäivät rauhaan. Lumikellojen lisäksi lumen seasta pilkisteli imikän kukintoja.
Pääsiäissunnuntai oli sateinen ja maa niin märkää ja savista, ettei puutarhassa voi edes siististi kävellä,mistään kevättöistä puhumattakaan.
Pääsiäismaanantaiaamuna avatusta ikkunasta kantautui punarinnan heleä säe. Kevät etenee, vaikka viime päivät on ollut jarrut päällä.

Kevätkokous

Toissapäivänä, palmusunnuntaina, ensimmäisenä kesäaikaan siirtymisen päivänä, oli Pakilan puutarhan kevätkokokus. Kokoukseen oli saapunut yllättävän runsaasti osanottajia. Ennakkoarvio petti sen verran, että piti kiireesti asetella lisää tuoleja tulijoille.
Kokous hyväksyi Jorman totutun ripeällä tyylillä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ym. sääntöjen mukaiset asiat. Lisäksi käytiin läpi rakentamisen suunnittelua ja vaihetta. Todettiin vaihtoehtoisen ja huomattavasti halvemman suunnitelman valmistuneen kerhotalon ja vessojen viemäröimiseksi. Hintahaarukka on jo mahdollisen rajoissa. Seuraavaksi johtokunta selvittää vastaavalla tavalla huoltorakennuksen rakentamiskustannuksia. Kesällä on tarkoitus pitää kehittämispäivä, jossa rakentamisen suunnitelmat ja vaihtoehdot käydään isolla porukalla läpi ja syksyllä sitten, toivottavasti, ollaan niin pitkällä , että tehdään päätöksiä rakentamisesta.
Tultiin Hennan kanssa jo lauantaina mökille. Oli mukavaa pitkästä aikaa yöpyä omassa ihanasti takan lämmittämässä mökissä. Siellä sitä oltiin kuin herran kukkarossa. Kevät näytti puskevan vähän joka puolella tonttia uusia versoja. Kani piru vain oli taas päässyt syömään ruusupenkistä kaikki tulppaanin alut.
Maanantai sitten yllätti takatalvella. Olipa hyvä ettei hanki yllättänyt kokousväkeä, vaan tuisku malttoi aloittaa vasta eilen.