Pääsiäistunnelmia

Aika siivota linnunpöntöt. Pitkänä perjantaina aloitettiin. Sieltä löytyy historiaa: ensin talitiaisen ja sitten kirjosiepon pesä sen päällä. Yhdestä pöntöstä kuollut sinitiaisen poikanen, toisesta kuoriutumatta jäänyt talitiaisen muna! Sopivaa pääsiäispuuhaa. Pikkunarsissien istuttamisen lisäksi.

Tänä vuonna sai pääsiäislomalla pitää toisen hiihtoloman aikaisemman lisäksi. Tämä vain oli edellistä paljon lämpimämpi. Hiki tulee hiihtäessä muutenkin, mutta auringonpaisteessa plussakelillä on hiihtomajalle päästessä jo selkä märkänä. Kelpaa siellä sitten nauttia kaikessa rauhassa lehtien lueskelusta, teestä ja pullista sekä pääsiäisestä. Olettehan kaikki muistaneet käydä allekirjoittamassa adressin Pitkäkosken hiihtomajan säilyttämisen puolesta? Siellä se on, hiihtomajan pöydällä.
Pitkänäperjantaina ja lauantaina Pitkäkosken maja oli kiinni, joten piti poiketa tavalliselta ladulta Haltialan Wanhan Pehtoorin talolle. Sielläpä vasta oli yllättävän suuret korvapuustit. Mutta tungos oli aikamoinen. Haltialan lampola oli juuri avattu uteliaille karitsan katsastajille. Ja niitä riitti jonoksi asti.
Kolmen viikon päästä meillä pitäisi olla yöt plussan puolella ja vesi johdoissa. Pidetään peukkuja, että niin on.

Kevään merkit

 Lumikellot ovat nimensä mukaisia noustessaan hangen keskeltä aukaisemaan valkoisia kukkiaan.

 Pionit eivät ole paljon hitaampia ensimmäisten versojen näyttäjiä, mutta lehtien ilmestymiseen ne tarvitsevat vielä viikkokausia.

 Puuttuva routa on aikaansaaanut sen, ettei alueellamme ole juurikaan tulvia tai edes suuria lätäköitä, vaan vesi on imeytynyt maahan ja päässyt ojanpohjia myöten valumaan Vantaanjokeen, jonka vedenpinta onkin noussut jo varhain korkealle. Vielä ei saunan kellari ole kuitenkaan vaarassa kastua.

Tulikuusama on puhkaissut silmunsa ja pienet lehdet alkavat jo kasvaa kokoa.

Tulppaanit nostavat sulasta maasta lehtensä lumen läpi heti lumikellojen jälkeen.

Viikonvaihde meni iloisesti hiihtäessä - arvelin, että mahdollisesti viimeistä kertaa kun oli parissa kohtaa ladun kohdalla pelkkää hiekkaa. Tätä kirjoitettaessa takatalvi on kuitenkin iskenyt Aprillipilana niin kovasti, että taidetaan päästä hiihtelemään vielä pääsiäisenäkin.
Siirtolapuutarhalehden numerossa 1 tälle vuodelle on mainio pakina "Talvinen puutarha ja Tao". Siinä kirjoittaja Maarit Humaloja siteeraa sosiologian professori Pertti Alasuutaria ja hänen kirjaansa (linkki), jonka mukaan tunnistaa itsessään halun elää mökillä toisessa todellisuudessa. Taolaisuudeksi paljastuu talvehtiminen mökillä askeettsissa oloissa ja kaiken ottaminen silti huumorilla...
Tunnistan kirjoittajassa itseni kaltaisen mökkihöperön.
Saunan lämmittäjiä on nyt löytynyt riittävä määrä, joten tiedämme jo, että mainio saunamme lämpiää ensi kesänä yli kuusikymmentä kertaa. Pääsiäisen mökkitunnelmia viritellessä, hiihtoladulla tai mökillä tavataan!

Kevät ja kokous

Kevätkokousväki asettumassa paikoilleen Pakilan Lasten Paikkaan

Viime sunnuntaina pidettiin yhdistyksemme kevätkokous. Saimme nähdä puheenjohtaja Helin ensi kertaa tositoimissa ja hyvinhän se sujui. Kevätkokouksen rutiinijutut hoidettiin sopivan ripeää tahtia ja hallitus edelliseltä kaudelta sai vastuuvapahduksen toimistaan.
Varsinaisen sisällön kokoukseen toi kuitenkin kerhotalon remontin käsittely. Talkoot jatkuvat jo lähiaikoina ja kesän alussa salissa pitäisi olla uusi lakattu mäntylautalattia. Työjohtaja Risto Runsaan mukaan ratkaisu on kestävä, koska sitä käytetään paljon myös tanssilavoilla. Ellei kestä, sanokaa hänen sanoneen - päinvastaista.
Varsinainen keskustelunavaus oli kuitenkin arkkitehti Risto Fresen laatimat suunnitelmat kerhotalon täydentämiseksi huoltotiloilla, joihin tulisi vessat ja suihkut miehille ja naisille sekä yksi invavessa (vesiversioita viemäriliittymineen) sekä pieni pesutupa, oli tehty kahden vaihtoehtoisen suunnitelman muotoon. Nämä vaihtoehdot luvattiin laittaa näkyville yhdistyksen nettisivuille. Vielä ne eivät ole sinne ehtineet (olisin tarkistanut arkkitehdin nimen kirjoitusasun...), mutta heti kun ne ilmestyvät, kannattaa katsella piirustuksia ja erityisesti perspektiivikuvia. Vaihtoehtojen hahmotus ja vertailu on todella vaikeaa.
Vaihtoehto A perustuu villiin ideaan ovaalin muotoisesta jättipergolasta, joka sulkisi siäänsä koko nykyisen kerhotalon ja sen täydennysrakentamisen ja vielä reilun kokoisen leveän kesäterassin. Sen ulkonäkö on villi, mutta puutarhamainen. Kuvissa kerhotalomme, joka nykyisellään muistuttaa kolhoosin elokuvateatteria, näytti hukkuvan uuden rakennelman sisään "näkymättömiin". Näin ei tietenkään tapahdu ja on todella vaikea päätellä, olisiko meillä tuloksena futiristinen ja viihtyisä kokonaisuus vai lihavesi ja hajupullat samalla lautasella.
Vaihtoehto B on perinteisempi toteutus huoltorakennukselle, joka sijoitettaisiin nykyisten kerhotalon ja sähkökeskusrakennuksen väliin. Ulkonäöltään se muistuttaisi Pakilan mökkien tyyliä.
Vaihtoehdon A tyylin sopiminen osaksi perinteitä kunnioittavaa ja arvostavaa Pakilan mökkien tyyliä on ainakin minulle vielä varsinainen kuva-arvoitus. Johtokuntamme on ilmeisesti kallistunut vaihtoehdon A puoleen ja minunkin on jo näilläkin tiedoilla myönnettävä se hyvin houkuttelevaksi. Mutta pelataanko tässä upporikasta ja rutiköyhää? Entä jos se ei onnistukaan ja meillä on riesanamme huonosti toimiva pergola, jonka sisällä on ruma kerhotalomme piilottelemassa kuin peräkamarin poika talossaan?
Seuraava vaihe suunnittelussa taisi olla kaupnkisuunnitteluviraston mielipiteen kysyminen. Jos sieltäpäin tulee kylmää vettä liian lennokkaitten suunnitelmien niskaan, niin sitten taitaa jäljelle jäädä vain vaihtoehto B.
Toivotaan kuitenkin, ettei niin kävisi.
Kokouksen jälkeen varailtiin saunan lämmitysvuoroja. Entisiä lämmittäjiä on ilmoittautunut kiitettävästi, mutta valitettavasti jotku ovat muuton, sairauden tai muiden yhdistykselle lupaamiensa velvoitteiden takia joutuneet luopumaan. Niinpä vielä tätä kirjoitettaessa tiistai-iltana on muutama vuoro vapaana. Niitä voi tiedustella vaikka sähköpostilla. Saunan lauteilla tavataan!

Siemenpusseja ja taimia

Viikko sitten lauantaina jäi iglun teko kesken. Nyt oli viikonloppuna oiva rakennuskeli tehdä loput. Hieno ja viihtyisä siitä tuli!

Asuttu iglu näyttää valaistuna viihtyisältä maaliskuun iltahämärässä.



Nyt on taas se aika kun kevät ottaa hirmuisia pyrähdyksiä ja yhtäkkiä niitä kauan odotettuja kevään merkkejä onkin käsillä tai peräti jo ohi menneitä. Yksi sellainen on siemenpussien hipelöinti puutarhaliikkeissä. Mentiin Hennan kanssa hiihtolenkin jälkeen viattomasti haaveilemaan keväästä ja siellähän ne olivat jo nurkassa - siemenpussit. Aloittelija helposti erehtyy luulemaan, että ulkolaiset isot ja näyttävän näköiset pussit ovat parempia kuin kotimaiset tai peräti itse tuotetut omat siemenet. Ehei, parhaita ovat tutut ja turvalliset, koetellut lajikkeet. Niissä vara parempi. Eikä kannata ostaa kaikkia kerralla, että voi vielä toisetkin kerrat seisoskella puutarhaliikkeessä haaveilevan näköisenä siemenpussit kädessä.

Toinen yllätys oli, että pikkutaimetkin olivat jo saapuneet. Tuntuu, että vuosi vuodelta ne tulevat aikaisemmin. Nyt on aika sännätä niitä ostamaan - verenpisarat ja pelakuut ja petuniat nyt vaan pussiin ja mökillä heti uutta multaa purkkiin ja ikkunalaudalle varttumaan! Nyt ne ovat vielä edullisia, mutta sitten kun puutarhaliike on istuttanut ne neljän tuuman purkkiin ja ne ovat venähtäneet kooltaan moninkertaisiksi on hintakin tehnyt saman liikkeen. Nyt niitä saa noin eurolla pikkutaimina, toukokuussa isoina maksavat jo viisi euroa. Jos ostat kymmeniä taimia, ajattele, mikä säästö!

Verenpisarat ja pelakuut muuttivat jo kesäosoitteeseensa.

Kevät tulee!



Talvivedenottoa Pakilassa

 Ai kuinka olen vihreänä kateudesta, kun muut pääsivät Pakilan talvipäivää viettämään ihanassa auringonpaisteessa sunnuntaina, mutta minä en päässyt paikalle. Oli oltava muualla. Ystävämme Heikki julkaisi Facebookissa Siirtolapuutarhamummoissa hienon kuvan tilaisuudesta. Näyttää, että aika hulinaa oli ollut. Ai, kun oisin saanut olla mukana jututtamassa vanhoja tuttuja ja aloittamassa uutta kautta pitkän ja pimeän talven nyt jäätyä taakse ja kevätauringon jo lämmittäessä.
Kelpaa tätä maaliskuuta elää. Mustarastaan huilu soi jo auringon noustessa pitkiä sävelmiä ja näytteitä taidoistaan saa pitkin päivää. Tiaiset ovat innostuneet laulamaan myös ja kiertelevät pesäpönttöjä katsellen niitä sillä silmällä.
Iglun rakennustyö jäi, taas, ikävästi kesken, kun aika loppui ja tuli pimeää lauantai-iltana. Ehkä vielä saamme sen valmiiksi ensi viikonloppuna, jos ei kevätaurinko sulata tekelettä muodottomaksi. Toiveissa siis viikoksi pikkupakkasia ja viikonlopuksi suojakeli. Silloin tämä harrastus olisi helppo nakki.



Iglu syntyy muutamassa tunnissa muotin avulla.

 Keskiviikon Helsingin Uutisissa oli juttu, joinka mukaan lähiaikoina perustetaan Helsinkiin kaksi uutta siirtolapuutarhaa Siltamäki-Suutarila ja Mellunmäki. Muista esitetyistä suunnitelmapaikoista on ainakin tässä vaiheessa luovuttu. Kaikkein pisimmällä, jutun mukaan, suunnitelmat ovat kuitenkin Pakilan laajennuksen suhteen. Ehkäpä näistä suunnitelmista kuullaan kolmen viikon päästä kevätkokouksessamme?