Omenat käyttöön

 Huonot omenat voi heittää kompostiin ja hyvistä tehdä sosetta tai mehua. Hankalaa vain on, että omenoita on tänä vuonna kaikilla liikaa. Omenasiepparit pettivät, eivätkä kutsusta huolimatta tulleetkaan hakemaan loppuja omenia. Onneksi niitä on saatu menemään laittamalla ämpärillinen kerrallaan portin eteen polulle. Hyvin ovat menneet. Ämpärillinen toisensa jälkeen.

Miten sitten oma hyötykäyttö? Seuraavassa muutama vinkki kätevään soseen valmistukseen:

Poimi ensin ämpärillinen omenia, tässä valkeaa kuulasta, ja laita teräksiseen mehumaijaan pehmenemään. Puolisen tuntia ja ovat pehmenneet riittävästi.

Pehmenneet omenat on helppo siirtää kauhalla sosemyllyyn.

Sosemylly ja toiseksi hienoin siivilä. Omenamössö menee sujuvasti läpi allaolevaan kattilaan ja kannat ja kalvot ym, kova roska jää myllyyn.

Ämpärillisestä jää tämän verran roskaa kompostiin.

Mehumaijan alaosaan tulleen mehun voi halutessaan sekoittaa soseen joukkoon.

Soseeseen sekoitetaan sokeria, noin 1 kg, tai vähemmän, oman maun mukaan.

Pakasteena sose säilyy hyvin, vaikka sokeria olisi vähemmänkin.

Paitsi sosetta, voi tietysti tehdä mehua. Siihen saa menemään paljon suurempia määriä omenia kuin soseeseen, jota ei jaksa määräänsä enempää syödä edes aamupuuron päällä. Pastöroituna mehu säilyy lämpimässäkin ja laatikkopakkaukset eivät ole edes kauhean kalliita.

Jos aikaa ja tilaa pakasteessa riittää, voi mehua valmistaa myös itse (https://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/10/mehuntekoa-pakkasella.html). Tein aiemmin ahkerasti tätä mehua syksyisin, kunnes kaikki pakastimet olivat täynnä. Menetelmällä saa kirkasta, paksua, nektarimaista ja hyvin makeaa mehua, joka ei ole ollenkaan niin hapanta kuin pastöroitu mehuasemamehu.

 

Lintukesä 2022

 Pakilan linnut ovat voineet tänä kesänä hyvin. Hemppojen pesintä on onnistunut useamman kerran, oravat tai muut pesärosvot eivät ole pesiä löytäneet.

 Lystikukkulan kanahaukalla on ollut peräti kolme poikasta, jotka kaikki ovat selvinneet siivilleen. Ravintotilanne on siis ollut hyvä. Poikasten kerjuuääntä on kuulunut huomattavan vähän moneen aikaisempaan kesään verrattuna.

Heinäkuun helteillä puutarhan lammikko veti juomaan ja kylpemään: hempon poikaset kävivät usein, samoin vihervarpuset, harmaasieppo joutui odottelemaan vuoroaan vattuaidalla. Mustapääkerttuneidin kylpiessä, tulivat käpylinnut jo katsomaan joko on heidän vuoronsa.

Lehtopöllö on ollut pitkin kesää äänessä Lystikukkulalla. Ehkä ensi vuonna jo pesivänä?

(Teksti ja kuvat olivat tarjolla Papu-lehteen, mutta eivät mahtuneet mukaan.)

Kuvia näistä linnuista kuvasivullani.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

 Mikä olisi kestävää siirtolapuutarhan hoitoa? Onko siirtolapuutarhassa jotain, joka ei ole kestävää? Sellaista, joka kuormittaa luontoa enenmmän kuin ajttelemme? Jos on, voimmeko muuttaa käytäntöjä paremmaksi?

Siinä lähtökohdat. Viime vuonna ilmestyi kirjanen Mökillä ja palstalla - kestävää kesänviettoa kaupungissa (isbn 9789529429738), kustantaja Siirtolapuuarhaliitto ry. Kirjassa käydään läpi siirtolapuutarhan ja ympäristön suhteita ja kestävyytttä. Kirja on toivottavasti tuttu kaikille siirtolapuutarhureille, sillä se lähetettiin kaikille jäsenille suoraan kotiin.

Kirja on ansiokas katsaus siirtlapuutarhan eri puoliin ja niiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Se ei kuitenkaan yltänyt arvioimaan eri tekijöitä ja niiden todellista paino-arvoa. Mitkä ovat pahimmat ongelmat ja mikä niiden merkitys on suhteessa muihin saman alan ongelmiin?

Mikä siirtolapuutarhassa kuormittaa ympäristöä pahiten ja mikä on kuormituksen vaihtelu eri toimintatavoilla. Tällainen kvantitatiivinen tarkastelu jäi lähes kokonaan puuttumaan kirjasta.

Arvioisin, että ilmastonmuutos ja luontokato, ovat myös siirtolapuutarhojen tärkeimmät kestävyyden avaimet. Ilmastokuorma siirtolapuutarhoista tulee matkoista ja lämmityksestä. Ratkaisuja kuormituksen pienentämiseen on. Julkisen liikenteen käyttö mökkimatkoissa on aivan mahdollista ja lämmitystä voidaan vähentää, käyttää uusiintuvaa polttoainetta ja/tai sähköä säästäviä lämpöpumppu- tai aurinkokeräinratkaisuja. 

Näiden arvioinnissa täytyy pitää mielessä ns, elinkaariarviointi. Ympäristön kannalta on todennäköisesti monin verroin parempi ajaa vanhalla bensaruohonleikkurilla vielä se kymmenen vuotta, jonka se vielä toimii, kuin vaihtaa ennenaikaiseti sähköleikkuriin, jonka valmistuksen ilmastovaikutukset kompensoituvat vasta vuosien sähkökäyttöisen leikkuun myötä.

Luontokato ja sen torjunta on vielä monelle puutarhurille outo asia (ks. esim.). Monien ihanteena oleva rikkaruohoton ja siisti puutarha, jossa on aina kitketty ja leikattu laaja nurmikko, ei ole ihanteellinen monimuotoisuuden suhteen. Rikkaruohoja sieltä täältä työntävä ja risu- ja lehtikasoja palstan nurkissa säilyttelevä palsta, jossa on tiheiksi ja läpipääsemättömäksi tiheiköiksi ryöstäytyneitä pensaikoita, on eliöiden kannalta paljon parempi: hyönteisille löytyy piilopaikkoja, ravintoa ja paikkoja koteloitumiseen ja talvehtimiseen, linnuille pesäpaikkoja ja hyönteisravintoa jne.

Hyönteishotellien ilmestyminen monille pihoille siirtolapuutarhoissakin kuvastaa asenteiden muuttumista. Parempia ja suurempia hotelleja kuitenkin syntyy "huolimattomalla hoidolla". Luontokadon torjunta onkin siitä mukavaa siirtolapuutarhurille, että se ei vaadi tekemään jotain enemmän, vain eri lailla ja vähemmän!

Jos keväällä jättää muutaman neliön nurmikkoa leikkaamatta ja antaa kukkien kukkia, akankaalit ja saunakukat ym. kukkivat aikaisin, ennen useimpia puutarhan kasveja. Hyönteiset saavat tärkeää aikaisen kevään mesiravintoa ja kasvukausi alkaa runsaampien pölyttäjämäärien kanssa ja kaikki hyötyvät: luonto kiittää ja puutarhuri saa vähemmällä enemmän.

Kun nurmikon rikkaruohot ovat kukkineen kesäkuun puoleen väliin tultaessa, ne voi ajaa alas muun nurmikon mukana. Vähän aikaa ruskeana paistava leikkuuala on pieni hinta siitä ilosta, että on tukenut luonnon monimuotoisuutta.

Tällaiset pienet, mutta tärkeät toimet kestävyyttä kohti ovat tärkeitä ja edistämisen ja tilastoinnin arvoisia. Ei pitäisi korostaa siirtolapuutarhan luonnonläheisyyttä ja kestävyyttä sinänsä, koska se ei kaikilta osiltaan pidä paikkaansa, ja voi siksi kääntyä ulkopuolisten silmissä tarkoitustaan vastaan. Sen sijaan tulisi tuoda esiin ja edistää yllä kuvatun tapaisia toimia ja kertoa niistä numeropohjaisia tilastoja. Silloin ei tehdä viherpesua, vaan toimia, jotka vaikuttavat.

Pari neliötä leikkaamatonta nurmikkoa, jossa kasvava akankaali on kukassa kesäkuun alussa, kun muita mesikukkia on vielä vähän.

Syksy saa

Nyt saa syksy tulla. Viikko sitten käytiin jokasyksyisellä paskareissulla Vermossa. Siellä sonta oli huolestuttavan vähissä, Joku innokas työntekijä oli kärrännyt etukuormaajalla tavallisesti suurena kasana katoksen alla olevan kasan jonnekin muualle. Piti ottaa tuoreesta päästä, eikä vanhimmasta kuten tavallisesti. Katos oli niin tyhjä ettei uskallettu ajaa toisesta päästä peräkärryä sinne. Pelättiin ettei saataisi sitä täytenä enää jyrkkää luiskaa ylös. Onnistui se näinkin. Ilmaista tavaraa neljä peräkärryllistä. Hintana vain lapioinnista muutamaksi päiväksi kipeytynyt selkä. Sekn vaiva on jo hellittämässä - onneksi, KOPKOP.
Käytiin keskiviikkona Pakilan ukkoporukalla Jätkäsaaren Uudessa Saunassa. Oli ihan kiva, se saunakin. Porukkahan on parasta saunaseuraa ikinä. Seuraavaksi mennään ensi kuussa Hermanniin. Henna kanssa me saunotaan joka päivä, mutta voi sen yhtenä päivänä vaihtaa Pakilan porukan kanssa saunontaan. Saa siinä pieksää suutaan sen edestä.
Puutarhakin alkaa olla valmis talven tuloon. Perunat on nostettu, viinimarjat leikattu, kasvimaata kitketty loput kasvikset ja nostettu lavakehät kuivumaan tolulla pestyyn kasvihuoneeseen. Perennan varsia on leikattu ja haketettu kompostiin. Kesäkalusteet ja muurinpohjapannu nostettu talvivarastoon. Vadelman vanhat versot leikattu ja langat kiristetty. Mansikkamaa käännetty ja vanhat taimet hävitetty kompostiin. Vielä pitäisi ajaa ruoho ja kuivat lehdet leikkurilla ja sitoa uudet vadelmanversot. Sitten voisikin mennä talviunille ja herätä huhtikuussa kevättöihin.
Lystikukkulalla on aamuisin melkoinen konsertti. Muuttavia rastasparvia on latvat täynnä. Myös käpylintuja on liikkeellä isoja parvia. Närhet ärhentelevät keskenään ja palokärki huutelee aamuisin. Vihervarpuset ja viherpeipot ja tiklit ovat myös parveutuneet ja niitä kuulee ja näkee melkein koko ajan. Myös kotikanahaukkamme on vielä paikalla ja kunnostelee pesiään jo ensi vuotta varten. Suuria, valtavia valkoposkihanhiparvia kulkee vieläkin Haltialan peltojen ja rannikon saarten väliä päivittäin. Petolintumuuttoa näkyy, jos ehtii tähyillä taivaalle. Piekanoja, hiirihaukkoja, varpushaukkoja ainakin. Vuodenaika muuttuu ja eläinmaailma liikehtii.

Käpysato nón tänä vuonna runsas

Tiklit liikkuvat alueella.

Kanahaukkamme on vielä täällä.

Muutolla oleva hiirihaukka kaartelee Kielomäen päällä.

Syyskokousasiaa

Viime viikolla tuli postissa kutsu yhdistyksen syyskokoukseen. Taisi olla taas myöhässä. Lueskelin kirjeen aineiston läpi. Suuria yllätyksiä ei ollut, paitsi kokouksen esityslistan kohta 15: toiminnanjohtajan palkkaaminen. Mitä, mitä?
Katselin talousarvioehdotuksen läpi, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään selitystä. henkilöstökulut ovat ennallaan. Lienee niin, että asiasta on tarkoitus keskustella, muttei päättää mitään? Kahden sanan aineisto näin tärkeässä linja-asiassa, ei oikein ole riittävä, vaikka kokouksessa olisikin esittää tarkempaa ja laajempaa valmistelua asiasta. Tämä päätöskäytäntö kun rikkoisi yhdistyksen jäsenten tasapuolista kohtelua. Jo ennen kokousta on oltava riittävän hyvin selvillä, mitä aiotaan päättää, jotta jäsen voi perehtyä asiaan ja päättää, tuleeko paikalle osallistumaan asian käsittelyyn.
Toiminnanjohtajan palkkaaminen olisi todella suuri muutos tähänastiseen. Se veisi talkootyöhön ja yhteisölliseen henkeen perustuvaa siirtolapuutarhatoimintaa suuntaan, jonka toisessa päässä on lomakylä, jossa kaikki palvelut ovat maksullisia. Ja vielä: jos halutaan palkata toiminnanjohtaja, onko ajateltu, olisiko palkkarahalle muuta, jäsenten kannalta hyödyllisempää käyttöä? Palkkaamisella korvattaisiin tähän asti talkoilla tehtyä hallintotyötä. Olisiko tarve talkootyön korvaamiseen suurempi tai järkevämpi jossain muussa asiassa? Ehkä tarvitsisimme puutarhurin hoitamaan yhteiset istutukset ja nurmikot? Tai projektin vetäjän, joka ryhtyisi kaupungin kanssa neuvotellen toteuttamaan alueen laajentumista? Nämä vain esimerkkeinä, minkälaista keskustelua yhdistyksen pitäisi käydä. Toiminnanjohtajan palkkaaminen on näistä syistä niin periaatteellinen ja merkittävä asia, ettei siitä voi tehdä mitään päätöksiä yhdessä kokouksessa, vaan siitä on käytävä laaja keskustelu useammassa kokouksessa.
Myöhemminkin, jos tällaiseen muutokseen kaikesta huolimatta päädytään, on päätöksenteossa oltava hyvin tarkkana, paitsi edellä käsitellyistä syistä, myös siinä suhteessa, ettei palkattava henkilö tai hänen läheisensä ole osallistunut päätöksentekoon tai valmisteluun. yhdistyslakia tulee noudattaa, ettei tehdä päätöksiä, jotka joku voi tällaisten seikkojen nojalla kiistää ja kumota.
Talousarviossa on sekä tuloja että menoja lähes kauttaaltaan kasvatettu mainittavia summia ja saatu näin aikaan alijäämäiseltä näyttävä arvio. Olen taipuvainen olemaan eri  mieltä tällaisista muutoksista. Yhdistyksen taloutta ja varallisuutta tulee hoitaa niin, että tulot ja menot ovat tasapainossa ja toteutetaan toiminta minimikustannuksin aiheuttamatta ylimääräisiä menoja.
Vielä yksi seikka: Rakennustoimikunnan kohdalla toimintasuunnitelmassa mainitaan valokateterassi asiana, johon voi hakea rakentamiseen luvan. Näin ei voi olla, eikä sitä siksi voi mainita yhdistyksen virallisessa suunnitelmassa. Kaupunki poisti valokatteet tyyppipiirustuksista ja ilmoitti, että niitä ei sallita. Yhdistyksen vuokrasopimus kaupungin kanssa velvoittaa yhdistyksen noudattamaan, paitsi vuokrasopimusta, myös kaupungin antamia ohjeita. Tästä syystä maininta valokatteesta tulee poistaa.

Kiitos kirjasta

Linkistä löytyy Juha Kauppisen Monimuotoisuus kirja lyhyt tarkastelu. Voi kiinnostaa puutarhureitakin. Suosittelen.

Kirjamielipide

Saunateksti

Nappaan roskiksesta pahvinpalan ja takan vierestä tölkistä muutaman sytytyspalan. Käärin ne pahviin ja laitan ne kassiin, jossa on Niilon eilen tuomat kamat, tabletti ja maksupääte, vaihtokassa ja avaimet. Otan avainkaapista mökin kuistilla pyörän avaimen ja menen pihalle avaamaan pyörän lukon. Palautan avaimen kaappiinsa ja otan reppuun omat saunomiskamat, pyyhkeen, pesuaineet, pefletin ja parranajovehkeet. Laitan reppuun myös kirjan taukolukemiseksi.
Laskettelen pyörällä alamäkeen puutarha-alueen läpi jokirantaan saunalle. Laitan pyörän pihan telineeseen ja avaan saunan kuistin portin lukon ja lukitsen sen seinää vasten auki asentoon. Pukuhuoneen ja rahastajan kopin lukot ja salvat avattuani, menen kellariin hakemaan tuhkaämpäriä. Niitä on oven suussa viisi, kaikki suunnilleen puolillaan. Koko kellaritila on kaaoksessa. Tavaraa on paljon. Pysähdyn katsomaan. Maapora, moottorisaha, halkaisukone ja klapisirkkeli. Puolen kuution kokoinen styroxlaatikko. Lankkupöydän päällä ruustukin vieressä iso käärö oranssinväristä, muovista turva-aitaa. Teräksinen palo-ovi nojaa pöytään. Vieressä on henkilövaaka ja kolme vaahtosammutinta, joiden päiväykset ovat vanhentuneet. Kauempana kottikärryt ja betonimylly. Keskellä lattiaa on vesi-imuri ja paineilmakone ja pitkät alumiinitikkaat. Seinän vierustan teräshylly on täynnä työkaluja, ruuveja ja nauloja ja kaikenlaista pientavaraa. Perähuoneessa on jokivesipumppu, joka syöttää kasteluvesiverkkoa. Painemittarin laskiessa pumppu ärähtää kovalla mehulla käyntiin ja käy muutaman minuutin. Tänään on pilvistä ja yöllä on satanut. Pumppu on hiljaa.
Otan tuhkaämpärin ja vien sen löylyhuoneeseen kiukaan eteen. Vedän tuhkakourun ulos kiukaan pesän alta. Se on loppupäästään kipristellyt ja lohkeillut laidoistaan niin, ettei sitä kallistamatta saa kokonaan pois vedetyksi. Kouru on puolillaan tuhkaa. Nostan sen pään ämpäriin ja kolistan hiilihangolla tuhkat alas. Ämpäri tulee melkein täyteen. Vien sen takaisin kellariin ja palaan virittämään tulta. Avaan savupellin hiilihangolla kurottamalla. Se on savutorven alaosassa heti kiukaan yläpuolella. Siinä on laidassa pultti, josta vetämällä sen saa avattua. Pultin mutterit ovat löystyneet ja hiilihangolla lipsuu. Peltiä pitää klenksuttaa puolelta toiselle, jotta sen saa kokonaan auki. Se jää helposti osittain kiinni ja seurauksena on savusauna.
Haen takan vierestä puulaatikosta Hesarin a-osan ja ruttaan sen sivu kerrallaan pesään arinan päälle. Sen päälle nostan pahvin syttypaloineen ja niiden päälle nostelen koivuisia, tuohisia halkoja. Haen takan päältä pukuhuoneesta tikkuaskin. Siinä on kaksi tikkua. Sytytän paperit pesässä. Toinen tikku jää seuraavalle lämmittäjälle. Syttypalat varmistavat, ettei tarvitse hetken päästä aloittaa alusta. Laitan kännykän ajastimen hälyttämään kahdenkymmenen minuutin päästä. Kun puita lisää aina hyvän hiilloksen ja vielä vähän palavien klapien päälle niin, ettei tuli pääse missään vaiheessa pelkälle hiillokselle, lämmityksen pitäisi kestää vain kolme ja puoli tuntia. Käytännössä menee kyllä neljä, tai neljä ja puoli. Aina jossain vaiheessa unohtuu laittaa hälytys ja tuli kerkeää hiillokselle. Katson seinällä olevaa kinkkumittaria, se näyttää vähän alle kolmekymmentä. Vieressä oleva löylymittari melkein samaa. Nokisessa löylyhuoneessa on niin mustaa ja pimeää, että tarvitsen kännykän valoapin avuksi, muuten ei lukemia näe, vaikka olen laittanut lauteiden alla nurkassa olevan siivousvalon päälle. Lauteiden päällä on pistemäisiä kuituvaloja parikymmentä, muuta niiden valo hukkuu mustiin seiniin. Kun kinkkumittarin lukema on noussut 30 astetta, voi puiden lisäämisen lopettaa.
Rahastajan koppiin laitan kassista tabletin lataukseen ja tarkistan, että maksuohjelma toimii. Lajittelen pohjakassan lippaaseen lokerikkoihin, viitoset yhteen, kakseuroset toiseen, eurot kolmanteen ja viimeiseen lokeroon 50-senttiset. Summa täsmää. Otan lämpömittarin ja käyn laiturilla mittaamassa veden lämmön. 20,5 astetta Celsiusta. Liitutaululla eteisessä lukee 21 astetta. Niin lähellä, etten viitsi korjata lukemaa. Edellinen lämmittäjä on tehnyt perusteellisen siivouksen ja pessyt lattiat myös pukuhuoneessa. Pesu- ja löylyhuoneen lattiakaivojen teräksiset kannet ovat pesuhuoneen penkin käännetyllä puukannella. Laittelen ne paikalleen. Hajua ei tunnu. Myös pukuhuone tuoksuu raikkaasti. Saunan, savun ja vastojen hienoista tuoksua.
Istun välillä kuistille ja katselen maisemaa. Jokirannassa kasvaa tervaleppää ja pajua. Saunan tontti rajautuu unkarinsyreeniin, joka on jo kukkinut. Vastapäätä on peltoa rantaan saakka. Juhannusviikolla kaupungin traktori on niittänyt koko pellon, mutta heinää ei ole korjattu. Pelto on vaalean keltaisen ruskea. Telkän pöntössä ei näy liikennettä. Pensaikossa kuuluu useammalta suunnalta ruokokerttusen laulua. Satakieltä ei nyt kuulu.
Haen lisää puita kuistin alla olevasta varastosta. Niitä kannetaan sinisillä, rispaantuneilla Ikean kasseilla. Tila on alle kaksi metriä ja katon, eli kuistin lattian, kannatinlankkujen kohdalla paljon vähemmän, keskellä olevan poikittaishirren kohdalla vain noin 1,60 metriä. Haen kassiin puita perältä ja kuljen painavan kassin kanssa ovelle varovasti selkä koukussa. Lyön pääni kipeästi keskihirteen. Moneskohan kerta. Onneksi olen yksin. Kukaan ei kuule kirousten tulvaa.
Kun olen lisännyt kolme kertaa puita ja hakenut lisää kantamuksen, Hanne tulee ja tuo ruokaa. Keitettyjä uusia perunoita ja kananmunia, silliä ja pikkutomaatteja. Eivät ole vielä omasta kasvihuoneesta. Ne vasta kukkivat siellä ja avomaan kurkku ei edes vielä kuki. Vasta heinäkuun lopulla ollaan salaattiomavaraisia.
Syönnin jälkeen känny hälyttää puita lisäämään. Lämpö on noussut vasta vajaan kymmenen astetta. Haen myös lisää puita. Laiturilta kuuluu molskahdus. Joku mökkiläinen hyppäsi uimaan. Pilvisenä päivänä uimareita on vähemmän. Kun seuraavan kerran vilkaisen pihaan, siellä on nuori äiti lastenvaunujen kanssa. Kysyy: ”ai onko täällä sauna? Olin menossa uimaan. Tämä on niin hyvä paikka, kun rattaat saa puun alle varjoon siksi aikaa...”. Kysyn, onko hän mökkiläisiä. Ei, vaan palstalainen, mutta on tavannut käydä uimassa. En henno kieltää. Sanon, että saunavuorot alkaa vasta puoli viideltä, eikä laituri siitä kulu jos siellä joku käy uimassa. Menen hakemaan lisää puita. Kun palaan klapikassin kanssa, uimaan menijä on keskellä pihaa pyyhkeeseen kääriytyneenä ja pikkuhousut kädessä. Yritän säilyttää tyyneyteni ja totean vain, että uimarit ovat tervetulleita, mutta kaljakellujista me ei tykätä. Uimari vetäisen bikinihousut jalkaansa ja sanoo, että kaljakellunnan saisi hänen puolestaan kieltää. Äänestä kuulen, että hänkin taisi vähän nolostua.
Kolmen aikaan lämpö on noussut jo parikymmentä astetta kinkkumittarissa. Mietin hetken, tarvitaanko vielä yksi kantamus puita. Haen muutaman klapin.
Pukuhuone on paneloitu tummaksi lakatulla paneelilla. Alkuperäinen työnjälki näkyy myös ulko-oven paneloinnissa, johon joku talkoolainen on vetänyt ohjelyijykynäviivat ennen naularivin lyömistä. Pukuhuone on arvokkaan ja alkuperäisen näköinen lukuun ottamatta sähköjohtoja, jotka ovat kirkkaan valkoisia pintajohtoja, joita on vedelty pitkin katon reunoja ja nurkkia. Takkaan on laitettu rautainen sydän, jotta edes osa lämmöstä jäisi huoneeseen. Näin lämpimällä en laita takkatulia. Takan päällä seisoo metrin korkuinen kotkapatsas. Se on musta, poskessa punainen täplä. Se on veistetty pystyasentoon siivet edessä koholla. Maalattu mustalla kiiltomaalilla. Etuosa näyttää hämärässä märältä kalliolta. Takan päällä on myös jonkun lahjoittama ministereosarja ja kuparinen kiulu sekä urheilupystejä puutarhojen kisoista. Seinällä on muistopiiiros Talin johtokunnan käynnistä vuonna 1964 ja Itä-Pakilan Sauna OY:n osakekirja nro 171 vuodelta 1954. Laitan radion klassiselle odotellessani viimeistä puuhälyä. Tarkistan vielä, että pelastusrengas, tuhkakupit ja jalkojen huuhteluämpäri ovat paikallaan. Hanne on laittanut kukat ja matot paikalleen ja istuu lukemaan ja taukoa pitämään. Joella menee sinisorsaemo yhdeksän poikasen kanssa.
Laitan viimeiset puut pesään. Mittari näyttää jo yli 55 astetta. Lasken löylyvesiämpärin täyteen ja nostan sen lauteelle lähimmäksi kiuasta. Lauteen pinta siitä kohtaa, jossa ämpäri on tavallisesti on, on hajonnut pinnasta ja pehmennyt puu on kuopilla ja tikuilla. Laitan ämpärin vähän eri kohtaan ja haen löylykauhan ämpäriin.
Ennen kuin kello tulee neljä haeskelen rukkaset rahastajan kopista valmiiksi häkälöylyjen heittoon. Varttia vailla käyn katsomassa hiipuvaa tulta ja hakkaan hiilihangolla palavia puita pienemmiksi. Laitan letkun valmiiksi ja katson, että se on kunnolla kiinni ja kestää paineen vuotamatta. Käännän pesuhuoneen penkkien kannet oikein päin. Ne on lakattu venelakalla ja ovat kestäneet ainakin viisi kertaa pitempään kuin samasta puutavarasta tehdyt lauteet, joita pitää uusia muutaman vuoden välein. Yhden lyhyemmän penkin keskilauta on irronnut toisesta päästä ruuveistaan. Lahoaminen alkaa ruuvin reiistä, vaikka on käytetty rosteriruuveja.
Kuistille palatessa törmään kahteen rouvasihmiseen vaalean ruskeissa jakkupuvuissa. Katsovat minua pitkään. Lopulta selviää, että ovat nostalgiatripillä ja haluavat katsoa saunaakin. Pukuhuone saa toisen huokaisemaan, kuinka kaikki on samannäköistä kuin lapsena 50-luvulla. ”Täältä on niin hyvät muistot”. Mökki oli vanhempien 59 ostama ja 95 myymä. Toivottelevat poistuessaan kaikkea hyvää ja toivotan tervetulleeksi naisten vuorolle myöhemmin.
Vartin yli puen pitkävartiset nahkarukkaset ja menen häkälöylyn heittoon. Otan letku. Toiseen käteen suutin ja laukaisuvipu valmiina ja Raitaniemi toisella kädellä löylyluukkua ja suihkutan kivet päältä kauttaaltaan mahdollisimman nopeasti ja paiskaa luukun kiinni. Sama uudelleen kolme kertaa. Vaikka yritän toimia mahdollisimman ripeästi, naama ja lippis on jälkeenpäin vessan peilistä katsoen täynnä nokipilkkuja. Suljen savupellin ja räppänän ja jätän saunan siintymään. Ensimmäiset äijät alkavat ilmestyä. Käyn vielä suihkuttamassa letkulla lauteet puhtaiksi noesta. Yritän erityisesti tähdätä ylälaudetta ja seinään kiinnitettyjä nojailulautoja. Nokisena niiden kuvat näkyvät kylpijöiden ihosta, jos ei huuhtele kunnolla.
Hanne asettuu rahastajaksi ja merkkailee saapuvien saunakortteja ja pitää tukkimiestä tulijoiden määrästä. Minä pääsen äijien kanssa saunomaan. Otan saunareppuni ja riisun pukuhuoneen naulaan. Otan pesuvehkeet ja pefletin ja menen suihkuun. Lauteilla on jo puolenkymmentä äijää. Lämpötila ei ole vielä ehtinyt juurikaan nousta, mittari näyttää kahdeksaakymmentä. Yksi kylpyjä asettuu kiuasta lähimmälle paikalle löylynheittäjäksi. Kirjoittamaton sääntö sanoo, että kiukaan vastapäisessä kuumanurkassa istuvalla on puheet, eli häneltä pitäisi aina kysyä, sopiiko heittää lisää löylyä. Harvoin kukaan liioittelee löylyn kanssa. Alkulöylyt on mukavan lenseät. Lämpö menee hartioista aletaan aina sääriin asti ja nostaa ensin ihokarvoja ja sitten hikipisaroita pintaan. Lievässä lämmössä reilumpikaan löylynheitto ei polta korvia, eikä tukasta tippuva kiehuva vesi polta hartioita. Työmiehenä häärivä sanoo kauhan varressa, että häkälöylyn heitto on jäänyt kesken - on kitkua. Kysyn onko haju pahaakin ja tarjoudun heti avaamaan savupeltiä, jotta kitku häviää. Sanon, että suljin pellin vanhanaikaisesti, kun oli vielä heikko hiillos, ei liekkejä. Nykyään ei saisi olla sitäkään sanoo löylynheittäjä, mutta kunakin avata pellin kaikki yhdestä suusta kieltävät. Pelti jää kiinni ja saunominen jatkuu. Osa porukasta käy suihkussa, uimassa, löylyssä ja toistaa tätä useita kertoja pysähtyen välillä kuistille juomaan vettä tai olutta. Teräviä ei nykyään juurikaan näe edes miesten vuorolla. Ennen saattoi olla tosin ja pullo kiersi ja laulu raikasi. Harri Hämäläinen oli tunnettu siitä, että juttu luisti ja viinaa kului. Harrilla oli aina neljännespullon Hämeenlinna ja kuusi kaljaa. Kahdenkymmenen minuutin välein hän nautti kuudeosapullon kirkasta ja kaljan. Harrin kassista saattoi tarkistaa paljonko kello on. Jos oli kaljaa, ehti vielä hyvin löylyyn. Kulutan aikaa istuskelemalla kuistilla ja kuuntelemalla äijien juttuja. Nekin ovat siistiytyneet, kun Harri ei enää juurikaan käy saunassa. Naisista ja siihen liittyvästä ei nykyään juurikaan puhuta. Sen sijaan muita hauskoja juttuja kyllä riittää ja nauru raikaa. Ife on poistumassa saunasta ja palaa vielä: ”Piti kertomani yks saunajuttu vielä ennen lähtöä. Muurahainen ui selkää Thames-jokea ylävirtaan ja huusi: silta auki jätkät, kohta kolisee!”
Palaan välillä pesulle ja ajan parran löylyhuoneen lämpimälle seinälle ripustetun peilin avulla. Tuossa kohtaa peili pysyy höyryttömänä ja ajo onnistuu joten kuten. Palaan löylyyn ja kuuntelen juttuja. Nuorempi äijäporukka lauteen toisessa päässä kuulostaa Hesarin urheilusivujen tuloslistaukselta. En pääse perille, mistä lajista on kyse. Puheen rytmi ja nouseva intonaatio on sekin nuorten nuottia: ai ihan tosi kolme - nollaaah? Äijät käyvät munasillaan ostamassa Hannelta limuja. Hanne on niin tottunut käytökseen, ettei edes jälkeenpäin enää kommentoi mokomaa.
Kolmannen kerran menen löylyyn kuudelta, kun vuoroa on jäljellä puoli tuntia. Siirryn löylyn jälkeen vielä hetkeksi kuistille odottelemaan. Kun äijät valuvat kuistille vedellen hiljalleen loppuja vähiä kesävaatteita päälleen, otan rukkaset ja käyn sulkemassa löylyluukun ja huuhdon lauteet ja lattian. Katson vielä, että pesuhuoneeseen ei ole jäänyt mitään. Jos sinne on jotain jäänyt, voi vielä huudella poistuvien perään, kenen
pefletti, kenen pesuaine?
Hanne lukee vielä kopissa kirjaa. Miehiä kävi vain 31. Vähän, mutta niin on usein arkipäivävuoroilla.
Eka nainen saapuu jo kymmentä vailla, koska halusi välttää kastumista alkaneessa tihkusateessa. Jää odottamaan kuistille rauhassa. Viittä vailla menen aukaisemaan löylyluukun ja palaan koppiin, jonka olikin täytyy sulkea, koska on naisten vuoro. Naisia tulee tasaiseen tahtiin ja kymmentä vailla ovat jo yhtä lukuisammat kuin miehet olivat. Kirjaan tulijat, joista suurimmalla osalla on saunakortit. Myyn muutaman limun ja lueskelen kirjaa ja hesaria padiltä.
Puolen jälkeen naiset alkoivat poistua. Lähes jokainenhuikkasi mennessään ”kiitos, oli hyvät löylyt!” Laskin vaihtokassan pois ja jäljellejääneiden summan. Se täsmäsivät maksuohjelman kanssa ja suljin rahat pussiin ja allekirjoitin tilityksen.
Odottelin yhdeksään ja poistuin sitten kopista. Hanne oli jo pesemässä saunaa. Hoidamme siivouksen yhdessä loppuun. Loppusuihku ja sitten vielä roskat mukaan ja roskamolokkien kautta viemään avaimet ja kassa pois. Poljemme ylämäkeen väsynein jaloin. Vähän iltapalaa. Televiso ei jaksa kiinnostaa. Pakko mennä pitkäkseen. En enää kuule unen rajoille, kun Hanne yrittää vielä kysyä jotain. Olen jo unessa ja näen saunan lauteita.

Ylläoleva teksti on syntynyt yhden lämmitysvuoron aikana ja kokemuksiin pohjaten. Kaikki henkilöt ovat kuitenkin fiktiivisiä ja mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat vain sattumia.

Kirjamielipide

Kirjotusteni väli on päässyt vähän venähtämään. Tässä kuitenkin linkki Sami Pihlströmin kirjaa koskevaan muistiinpanoon:

Linkki

Talvi kääntyy kallelleen ja kevät keikkuen tulevi

Viime sunnuntaina oli jo talvipäivä. Puutarhaystäväjoukko oli kokoontunut kerhotalolla nauttimaan hampuusinmakkaroita ja tapaamaan pitkän pimeän jälkeen toisiaan. Ilo oli tavata tuttuja. Kaikki me vanhennumme vähän kerrassaan, mutta vain olivat monet reippaasti paikalle jaksaneet. Uusiakin, nuorempia joitakin, joille vielä kaikki on uutta, eikä vain vanhan hyvän kertaamista.
Lumet kantoivat ennen näkemättömän kovana hankiaisena, joten paikalle pääsi vaivatta. Eikä lunta paljon ole jäljelläkään. Vielä ei lumikellot meillä kuki. Muutama tulppaani kurkistaa pälven raosta, mutta muuten vielä on täysi talvi. Vielä menee pari kuukautta, ennen kuin pääsen katsomaan, ovatko perunat säilyneet kätkössään talven yli...
Saunavuoroja voisi jo varailla. Viimeistään kevätkokoukseen mennessä parhaat lämmitysajat lienevät menneet. Huokaisten suuntaan puutarhaosaston siemenpusseja hypistelemään. Tavataan kevätauringossa ja vaihdetaan taimi- ja muut kuulumiset. Vuoden paras aika on juuri nyt alkamassa.

Perunakuoppa

Joku uusi mökkiläinen haikaili maakellaria. Sellainen olisi Pakilan tulvamaalla vaikea toteuttaa niin, että se pysyisi sekä kuivana, että sopivan lämpöisenä.
Mutta ainahan voi tehdä klassisen perunakuopan. Siihen tarvitaan vain sopiva säilytysastia/astioita ja peittopressu tai vastaava ja riittävästi eristävää katetta, kuten sahanpurua.
Me teimme taas viime perjantaina naapurin kanssa jokasyksyisen paskreissun. Eli haimme Vermosta neljä peräkärryllistä puruun sekoittunutta hevosen lantaa.
Ravit siellä oli käynnissä. Yksi isäntä ajoi hevoskärryillään läheltä ohi, katsoi tutkivasta meidän touhua, kun lastasimme Pakilan peräkärryä, ja totesi sitten suureen ääneen: "No nythän on oikean näköistä touhua!"
Olen aina sijoittanut tuon lantalastin perunamaalle ja pressun päälle. Tällä kertaa sijoitin kasan alle säkillisen omia perunoita. Tulevat kyllä säilymään pakkasilla, koska olen joka kevät löytänyt kasan alta hyväkuntoisia, unohtuneita perunoita. Mikä sitten tulee olemaan aromi, kun puru ei ole ihan puhdasta, siitä voin raportoida sitten ensi toukokuussa, kun alan purkaa kasaa vadelmapenkkiin. Oletan , että syötävän hyvää perunaa sieltä löytyy.

 Ensin sopiva suoja perunoille...

ja sitten vain eristävää purua päälle, tässä alkua...

Eikö yhdistyksen talous olekaan kunnossa?

Olen huomannut hallituksen esittävän syyskokoukselle, että ryhmämaksua korotettaisiin peräti 50 €uroa.
Tätä perustellaan tietääkseni saunan ja sähköverkon menoilla. Nuo ovat kuitenkin molemmat sellaisia menoja, joihin on jo aiemmin varauduttu. Miksi siis korotus ja sen seurauksena ylijäämäinen tulevan vuoden tilinpäätös? Yhdistyksellä on aiempia säästyneitä varoja, joten alijäämääkään ei tarvitse erityisemmin pelätä.

Viime syyskokouksessa oli esitys satasen korotuksesta ryhmämaksuun. Sekään ei mennyt läpi, eivätkä myöskään sen perusteluksi esitetyt toimintatapojen muutokset.

Sikäli kuin tiedän ei hallitus ole esittämässä suuria toimintatapojen muutoksia tai uusia investointeja, joihin ei olisi jo varauduttu. Pitää muistaa, että sähkön perusmaksu on viisikymppiä aiemman kympin sijasta, jotta verkko saadaan aikaa myöten kuntoon. Sähköverkon kunnostusta ei siis voi käyttää korotusperusteena.

Saunan boilereiden uusiminen ja muu kunnossapito mahtuu kyllä aiemman ryhmämaksun mukaiseen budjettiin aivan hyvin. Jos sauna haluaa jotain erityisinvestointia, kuten lämpöpumppuja, ne pitäisi perustella investointilaskelamalla, joka osoittaisi, että kustannukset ovat pienemmät kuin saavutettavat hyödyt - epäilen tätä saunan lyhyen käyttöajan, 5 kk/vuosi, takia. Jos kuitenkin päädytään tällaiseen investointiin, sekin mahtuu kyllä aiemman suuruiseen vuosibudjettiin. "Investointivara" on noin 20 tuhatta €uroa vuodessa.

Olemme suurin siirtolapuutarhayhdistys tässä maassa, mutta jäsen/ryhmämaksumme ei suinkaan ole pienin, kuten voisi olettaa, koska kaikki kustannukset, kuten hallinto ym. eivät kasva suorassa suhteessa jäsen/mökkimäärään. Tämä selittää, että pystymme investoimaan tarvittaessa isojakin summia vuodessa, kunhan taloudesta pidetään muuten tarkkaa huolta. Näin teimme esim. jäteasemainvestoinnin. Ei sen takia tarvinnut mitään maksuja korottaa, vaikka summa oli huomattava.

En matkaesteiden vuoksi pääse syyskokoukseen, joten tuon käsitykseni esille tällä kanavalla ja toivon, että järki voittaa kokouksessa ja että kanssapuutarhurit osallistuvat sankoin joukoin kokoukseen ja päättävät yhdessä mihin suuntaan yhdistyksen taloutta viedään.

Elojuhlat ja Pakila 70 v,

Lauantaina 11.8.2018 oli elojuhlat. Kesä siis kääntyi syksyn puolelle. Kymmenen vuotta sitten oli spektaakkelimaiset 60-vuotisjuhlat, joissa valtakunnan suurin ja kaunein esittäytyi laajasti ulkopuolisille ja mm. kaupungin osallistuminen oli laajaa ja näkyvää.
Tällä kertaa kymmenen vuoden aika vaikutti niin, että 70-kymppinen vietti juhlansa suljetussa perhepiirissä, vain muutama sisarpuutarha ja liitto oli kutsuttu, muuten vietettiin juhlaa täysin omassa perhepiirissä. Näinhän se usein käy 7 kymppisillä: ei sitä enää jaksa, eikä pidä tärkeänä, mutta kavereita on kiva nähdä.

Ohjelma oli moninainen, joista Reetta vastasi monesta, kuten niin usein, ammattilaistasoa. The g
Gardeners on osannut jatkaa letkeällä linjallaan jo kymmenen vuotta. Voi miten tyytyväisenä kävinkään nukkumaan hyvin vietetyn juhlan jälkeen. Kiitos kaikille ahkerille talkoolaisille!

Poikaset sittenkin

Meidän oma kanahaukkamme on sittenkin onnistunut lisääntymään. Tämän aamun kävelyllä tuli esittäytymään reipas kanahaukkanuorukainen Lystikukkulalta, ehkä niitä on useampiakin. Emo on yhtä huolestunut kuin tähänkin asti ja saattelee rauhanhäiritsijää latvasta toiseen siirtyen ja kiukkuiseti kiljuen. Katso vain kuinka huolestunut on ilmeensä.

Uusi nuorukainen on kovasti tuikea. Tullut emoonsa.

Peipot ruokkivat vielä lentopoikasiaan.

heinätalkoot ja Lystikukkula

Viime viikon torstaina 5.7. onnistuin lopultakin pääsemään Tuomarinkartanon heinätalkoisiin. kaksikymmentä vuotta olen ollut Pakilan mökkiläinen ja lähes koko ajan ollut aikeissa osallistua noihin talkoisiin. Noin viisikymmentä vuotta sitten olin renkipoikana Orimattilassa tekemässä yhden talon heinät. Eipä ihme, että heinän seivästys, vaikka vain muutaman tunnin ajan, tuoksuineen ja näkymineen ja talkooväkineen, herätti monia eläviä muistoja.

Nykypäivänä niin harvinainen maisema, heinäpelto täynnä heinäseipäitä, on osa ainakin vanhemman polven suomalaisten, kaupunkilaistenkin, sielunmaisemaa. Ehkä vähän myös nuorempienkin. Ainakin talkoissa oli paljon nuoria ja myös lapsia, joita ajelutettiin, äitien seivätäessä heinää, pellon ympäri traktorin kyydissä.Talkooväki sai talkooruuat ja juomat ja myös talkoosaunaan pääsi. Tosin nyt ymmärrän, miksi Hannu-vainaa aina tuli talkoista mieluummin Pakilan omaan saunaan: ei se staran sauna ole Pakilan oman veroinen.

Talkoon jälkeen ja sitä ennekin olen poikkeillut ahkerasti Lystikukkulan lintujen pariin.Meillä on naapurina melkoinen lintumetsä. Lajistoa riittää. Laulajat ovat jo hiljenemässä ja poikasetlähteneet pesistä.

 Pakilan oma kanahaukka. poikasista en ole saanut varmaa havaintoa.

 Peiponpoika

 Mustapääkertun poikanen

 Laulurastaan poikanen

Punarinnan poikanen

Myös monet muut lajit ovat liikkeellä poikastensa kanssa. Onneksi koirat pidetään kiinni.

Aidat ja keinoäly

oletteko sattumoisin kävelleet Kumpulan siirtolapuutarhan pääväylää? Ensin juhlava ja komea portti rakennus ja sitten ylämäkeen nouseva tie, jonka molemmin puolin puutarha- ja mökkirivi. Mikä on toisin kuin meillä Pakilassa? No, ne aidat. Kumpulassa ei juurikaan ole päätien varressa pensasaitoja, lähinnä vain ruusuja ja muuta melko matalaa palstan reunakasvia. Tähän verrattuna Pakilan päätie tuo mieleen jonkinlaisen pensasaitalabyrintin. Olen noin 1,8 metriä pitkä. Kun seison vaahterapolulla, en useimpien tonttien kohdalla näe puutarhaa, vaan vain tylsää vihreää orapihlajaseinää. Monet aidat ovat kaksimetrisiä, myös leikkaamisen jälkeen.
Miten tähän on tultu? Onko puutarhoissa Pakilassa jotain hävettävää, joka halutaan piilottaa ohikulkijoilta?

On alueella toki säällisiä ja hyvin hoidettuja aitojakin, jotka eivät ole jättiläismäisiä, vaan sopivat alueen henkeen ja yleiskuvaan. Oheinen kuva on eräästä sellaisesta. Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kenen aidasta on kyse, mutta uskallan suositella tällaista matalaa ja kapeaa aitaa. Se on kaunis katsoa ja helppo hoitaa. Sen voi silloin tällöin lipsutella pensassaksilla ja viskata ämpärillisen pehmeitä latvoja kompostiin. Jättiaitoja leikataan harvoin ja kovalla työllä ja ihmetellään sitten mihin laittaisi hevoskuormallisen kovia, okaisia oksia.

Sain hallituksen pikkujouluissa viime syksynä lahjaksi kirjan. Kiitokseksi laitan tähän linkin muistiinpanosta, jonka tein kirjan luettuani. Sitä voi suositella.

satumetsä ja -kirja

Nyt kun on aikaa kiireettömille aamukävelyille, olen löytänyt alueestammme ihan uusia yllätyksiä. Kaksikymmentä vuotta olen mökkeilyn Lystikukkulan kupeessa ja toki käynyt siellä kävelemässä teitä ja polkuja ristiin rastiin. Tuo satumetsä antautuu kuitenkin näyttämään ihmeitään vain kiireettömälle, silmät ja korvat auki liikkuvalle kulkijalle. Ikikuuset ja satavuotiaat lehtikuuset ja eri sukkessiovaiheessa olevat sekametsäosat ovat aivan uskomattomia. Jyhkeät männyt ja konkeloon kaatuneet lehtikuuset syleilevät toisiaan kymmenien metrien korkeudessa. Alueella pesii kanahaukka, sirittäjä, kultarinta, punarinta, neljä lajia rastaita ja kome lajia tiaisia, kirjosieppo, tikli, hemppo ja punavarpunen ja todennäköisesti vielä runsaasti lajeja, joita en ole vielä huomannut. Sirittäjä on jo lakannut laulamasta, mutta kultarinnan kuulin vielä tänä aamuna. Mikä ilo ihmiselle, olla hetken hiljaa paikallaan ja kuunnella linnunlaulua.

Luin kirjan Stephano Mancuso, Loistavat kasvit, 2017.  Tämä pieni kirjanen on ehdottomasti lukemisen vaivan arvoinen. Silmämme saattavat avautua aivan uudella tavalla näkemään kasvit ja niiden aseman elävien olioiden joukossa. Keinotekoinen jaottelu tunteviin, tietoisiin ja älykkäisiin eläimiin ja älyttömiin ja vähä-arvoisiin kasveihin ei näytäkään pitävän paikkaansa.
Kasvit kykenevät toimissaan älykkäisiin ratkaisuihin, valitsemaan ja optimoimaan ja vieläpä tehokkaasti ja nopeasti. Niiden juurten kasvuvyöhykkeet saavat monipuolisesti tietoa ympäristöstä ja ohjaavat kasvin kasvua parviälyn tai tietoverkoston tapaan. Tämä on kirja, joka jokaisen puutarhurin ja biologin pitäisi lukea. Ehkä näemme lähiaikoina faktapohjaisen ja tieteeseen ja tosiasioihin perustuvan keskustelun ja uudenlaisen eettisen suhtautumisen kasvun ja kehityksen niin siirtolapuutarhoissa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Kasvien parempi ymmärtäminen syventää ymmärrystämme elämästä ja poistaa tarpeettomat antropooiset hierarkiat estämästä ymmärrystä ja tutkimusta. Evoluutionäkökulma yhdistää puutarhurin ja kasvit samaan kehittyvään elämänkehään, joka on aina liikkeessä ja muuttumassa.

Paluu bloggaaamaan

Rakkaat kanssapuutarhurit,
onpa aikaa päässyt vierähtämään ilman päivityksiä tällä sivulla. Voin paljastaa syyn hiljaisuuteen: olin puheenjohtajana monessa asiassa sidottu, joko vaitioloon, koska yksittäisiä henkilöitä tai mökkejä koskevia asioita  ei voi käsitellä, koska ne ovat luottamuksellisia tai sitten koin, ettei ole sopivaa käsitellä julkisesti asioita, jotka olivat yhdistyksellä vielä kesken käsittelyn. Ei olisi sopinut puheenjohtajan tasapuoliseen rooliin tuoda keskeneräisiä asioita muille forumeille.
No, nyt olen taas vapaa kirjoittamaan mitä lystää ja aion nauttia siitä. Muutenkin nyt eläkkeelle päästyä aion noukkia surutta rusinat pullasta. Eläköön nytku-elämä, tervemenoa sitku-elämä!
Tänään pistäydyttiin mökillä taimia kastelemassa ja kukas siellä kukkiikaan pihassa! Jouluruusu lumen keskellä kukassa yhtäaikaa lumikellojen kanssa. Mikä suloilmestys keskellä kuolleita viimekesäisiä perennan lehtiä.

Lähes viidenkymmen vuoden jälkeen olen elvyttämässä lintuharrastustani. Siinäkin on tarkoitus vain noukkia rusinat pullasta ja antaa vakavampien harrastajien ryppyotsailla ja tehdä tiedettä. Ohessa pari kuvaa tänä keväänä tapaamistani kaunokaisista. Birdlifen 100 lajia haasteessa ollaan menossa kohdassa 82, kevätmuuton alettua lajeja on alkanut tulla kiihtyvään tahtiin.

Että mitenkä?

Että mitenkä...? Että siirtolapuutarha-aate näivettymässä ja katoamassa koko harrastus nykyajan tieltä...? Mitenkäs sitten on Tampereella yksi puutarha satavuotias? Ja intoa täynnä ja luo uutta ja korjaa vanhaa...?

Niihamassa perinteistä on otettu se mikä elää ja hengittää. Juhlissa oli mainio kuoro, joka osasi ihan oikeasti laulaa ja kauniistikin. Juhlaa juonsi ammattimies, näyttelijä evp. Ahti Jokinen. Puheenjohtaja, oiva Hakala, ja liiton Pertti Laitila pitivät mainiot puheet.

Hatanpäästä tuodut kolme muinaismökkiä on museoitu alueelle hienoksi todistukseksi esivanhempien aherruksesta ja pienestä koosta, mutta muuten ovat mökit täyttä nykyaikaa ja hienosti varusteltuja.

Niihamasta on noin 11 kilometriä Tampereelle ja 3,5 kilsaa lähimpään kauppaan. Hieman syrjäisempi sijainti antaa väljyyttä: alueella on kolme erillistä mökkitaajamaa ja niiden välissä metsää! Lisäksi alueeseen kuuluu pitkä pätkä Näsijärven rantaa (nykyään puhdasvetistä!) ja rannassa rinnakkain jalkapallo-, tennis-, sulkapallo- ja petanque-kentät. Rannassa on kaksi saunaa, toinen, iso, lämpiää lauantaisin, mutta toinen, pienempi, puukiuas-uikkari-sauna joka päivä.

Kelpaa siinä siirtolapuutarha-aatteen kellotella isänmaan aamunkoitteessa ja unelmoida satojen vuosien loistavasta tulevaisuudesta!

Pienuuden ylistys

Siirtolapuutarhamökki on pieni. Siirtolapuutarhassa kaikki on pientä. Mökissä on tilaa muutama neliö henkeä kohti. Loppujen lopuksi emme tarvitse enempää - tämä tila riittää. Ihminen, ja puutarhuri, tarvitsee loppujen lopuksi niin vähän.
Ainahan voi mennä ulos ihanaan puutarhaan kukkien tuoksuun. Sireenien tuoksu riittää, enempää ei tarvita tekemään pieni puutarhuri onnelliseksi.
Mökissä riittää sähkövalo ja puuhella. Enempää ei tarvita. No sähköhella, jääkaappi, mikro ja tiskipöytä ja lämminvesiboileri kyllä tekevät puutarhurin arjesta sujuvampaa.
Puutarhassa riittää muutamat hedelmäpuut, marjapensaita ja pari perennapenkkiä ja pala vihreää nurmikkoa. Työnnettävä leikkuri ja pari kuokkaa.  Muuta ei tarvita. Bensalla käyvä ruohonleikkuukone, sähkökäyttöinen pensasleikkuri ja trimmeri tietysti voivat helpottaa pienen puutarhurin elämää.
Pieni kasvimaa, jossa voi kasvattaa perunoita ja papuja kuuluu siirtolapuutarhapalstalle. Perunakuokka ja kitkentähara riittävät hoitoon. Pienen puutarhurin elämä kyllä helpottuu jos käytössä on jyrsin, kuormallinen uutta multaa ja lannoitettua turvetta ja kanien varalta reunaverkkoa.
Pieni puutarhuri viihtyy palstallaan. Askaroi koko kesän puutarhassaan ja mökissä jotain pientä. Peruskorjaa mökin ja lämpöeristää siitä talviasuttavan ja asennuttaa lämpöpumpun, lattialämmityksen ja aurinkopaneelit. Uudistaa nurmikon siirtonurmella ja kasvimaan kuorma-autollisella multaa ja maanparannusaineita ja istuttaa uudet hedelmäpuut ja perennat, joiden valikoima suurenee vuosi  vuodelta.
Siirtolapuutarha on kuin pienen ja vaatimattoman mökkeilyn näyteikkuna. Siellä voi ohikulkija nähdä, kuin aikakoneella, vuosikymmenien taa. Näin mökkeiltiin ennen. Ja pieni puutarhurimme on onnellinen voidessaan viettää perinteisen nykyaikaista ja mukavaa mökkielämäänsä puutarhastaan nauttien. Mikä pieni paratiisi.

Kaava voimaan, vuokrasopimus muuttuu ja hiiltä kaupan

Oheisen ilmoituksen mukaan aluettamme koskeva kaava on tullut lainvoimaiseksi. Alloleva ilmoitus oli Helsingin sanomissa 11.12.2015 otsikon "Voimaantulleet asemakaavat" alla.

Tämä tapahtui yllättävän ripeästi. Odotusarvo oli, että vielä menee vuosi tai kaksi, ennen kuin kaikki valitusasteet on käyty läpi. Käsittääkseni ylimpään valitusasteeseen valittajat eivät lähteneet. Valitukset hylättiin tai jätettiin tutkimatta, kuten ilmoituksesta ilmenee.
Nyt voimme siis lähteä siitä, että lähitulevaisuudessa tulemme yhdistyksenä käymään keskusteluja kaupungin, vuokranantajamme, kanssa kaavan mahdollsitamista toimista uusien palstojen osoittamiseksi, polkujen ja muun ihnfran rakemtamiseksi ja uusien mökkiläisten valitsemiseksi ja mökkien rakentamiseksi heidän toimestaan.
Toinen uutuus on yleisten töiden lautakunnan päätös muuttaa tai poistaa yhdistyksen ja kaupungin välisestä vuokrasopimuksesta § 11, joka estää siirtämästä sopimusta kaupunkia kuulematta kolmannelle osapuolelle. Tämä pykälä estää kiinnitysten saamisen kirjattuun vuokrasopimukseemme. Nyt tilanne muuttuu, kunhan saamme neuvoteluta vuokrasopimukseemme uudelleen muotloilun. Tämän jälkeen voimme hakea maanmittauslaitokselta vuokrasopimuksen muutosta (eli muutoksen kirjaamsita) ja samalla myös kiinnityksiä uuteen vuokrasopimukseen.
Kiinnitysten kanssa voimme sitten aloittaa uuden neuvottelukierroksen pankkien kanssa, josko näillä vaukuuksilla olisi mahdollsita saada lainaa uuden huoltorakennuksen rakentmista varten. Onnistuessaan tämä jouduttaisi vuodella tai kahdella rakentamisen aikataulua.
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen uutuus. Olen tällä palstalla kirjoitellut aiemminkin ns. mustasta mullasta (linkki, linkki). Sellaista ei vain yhden puutarhatuotevalmistajan mainonnasta huolimatta ole käytännössä ollut saatavilla, ainakaan Helsingin seudulla. Nyt on tapahtunut edistystä siinä suhteessa, että tuollaiseen seokseen tarvittavaa pyrolyysihiiltä on kaupallisesti saatavilla (linkki, ks. Myös Leia s.28). Sitä voi jopa tilata netistä (linkki) hintaan 1,19 €/l. En osaa arvioida onko tuo kallista vai halpaa, mutta aion joka tapauksessa kokeilla tuotetta ensi kasvukaudella. Toivottavasti joku muukin innostuu kokeilemaan, että saadaan runsaammin tietoa mahdollisista hyödyistä.

Blogin lukijoille ja kaikille muillekin toivotan

Rauhaisaa Joulua ja Satoisaa Uuutta Vuotta 2016!