Aidat ja keinoäly

oletteko sattumoisin kävelleet Kumpulan siirtolapuutarhan pääväylää? Ensin juhlava ja komea portti rakennus ja sitten ylämäkeen nouseva tie, jonka molemmin puolin puutarha- ja mökkirivi. Mikä on toisin kuin meillä Pakilassa? No, ne aidat. Kumpulassa ei juurikaan ole päätien varressa pensasaitoja, lähinnä vain ruusuja ja muuta melko matalaa palstan reunakasvia. Tähän verrattuna Pakilan päätie tuo mieleen jonkinlaisen pensasaitalabyrintin. Olen noin 1,8 metriä pitkä. Kun seison vaahterapolulla, en useimpien tonttien kohdalla näe puutarhaa, vaan vain tylsää vihreää orapihlajaseinää. Monet aidat ovat kaksimetrisiä, myös leikkaamisen jälkeen.
Miten tähän on tultu? Onko puutarhoissa Pakilassa jotain hävettävää, joka halutaan piilottaa ohikulkijoilta?

On alueella toki säällisiä ja hyvin hoidettuja aitojakin, jotka eivät ole jättiläismäisiä, vaan sopivat alueen henkeen ja yleiskuvaan. Oheinen kuva on eräästä sellaisesta. Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kenen aidasta on kyse, mutta uskallan suositella tällaista matalaa ja kapeaa aitaa. Se on kaunis katsoa ja helppo hoitaa. Sen voi silloin tällöin lipsutella pensassaksilla ja viskata ämpärillisen pehmeitä latvoja kompostiin. Jättiaitoja leikataan harvoin ja kovalla työllä ja ihmetellään sitten mihin laittaisi hevoskuormallisen kovia, okaisia oksia.

Sain hallituksen pikkujouluissa viime syksynä lahjaksi kirjan. Kiitokseksi laitan tähän linkin muistiinpanosta, jonka tein kirjan luettuani. Sitä voi suositella.