Lämpötila on ollut Pakilassa joulukuun puolestavälistä tammikuun puoleenväliin talvinen: maksimi -3 ja minimi - 26 astetta mökin takakulman mittarin mukaan.
Uusi laji löytyi lumeen kirjoitetusta luonnonkirjasta lauantai-aamuna:
Lumikko oli jättänyt terhakan allekirjoituksensa hankeen mennessään kuistin alle ja palatessaan sieltä takaisin leikkimökin alle, toivottavasti saalinaan metsähiiri, jonka jäljet olivat mökin seinän vieressä.
Talvimökkeilijän murheet lämpövuodoista jatkuivat. Jouduin tyhjentämään kuistin valokatteen päältä lumet. Paksu lumipeite esti katolta valuvan veden valumisen valokatteen räystäälle. Se valui valokatteen ja seinän välistä seinälle ja ikkunalle ja jäätyi siihen. Vaikka jääpuikot ikkunassa ovat kauniita, saattavat ne rakosissa olla niin tuhoisia, että torjuntaan oli ryhdyttävä. Lämpövuodot näkyvät paljastavina kuoppina katon lumipeitteessä.
Rusakkomme on taas jokatalviseen tapaansa tehnyt polkunsa vattupenkin poikki. Ohikulkiessaan ristihuuli maistelee ulottuvillaan olevat vatun varret. Polun kohtaan syntyy reikä vatukkoon. Onneksi lunta on paljon. Lumen alla oleva varren osa säästyy ja tekee marjaakin, vaikkei tietysti niin paljon kuin ehjäksi jäänyt. Rusakon puolustukseksi on sanottava, että se tekee vain yhden tai kaksi polkua talvessa ja jättää muun vatukon rauhaan. Entäpä jos ystävämme citykanit keksivät ryhtyä samaan puuhaan? Silloin voi tuho olla perusteellisempi. Kanit vierailevat jo Mäntypolunkin tonteilla. Saa nähdä kuinka käy, talvea on vielä pitkästi jäljellä ja kaneilla kova ruokapula.
Tykkylumen taakka on Pakilassa lisääntynyt koko viikon. Pensasaidat ja mm. Rodot alkavat jo kärsiä vahinkoja. Kuvan Rodoista oli jo katkeamassa oksia, ennen lumen pois ravistelua. Tähän aikaan ei valon lisääntyminen lumen poiston takia vielä haittaa. Rodo kiertää lehtensä sitä tiukemmalle rullalle, mitä kovempi pakkanen. Vasta keväällä, kun se on heräämässä talvihorroksesta, on tarpeen suojata sitä auringolta ja kuivumiselta niin kauan, kunnes routa on sulanut. Varjostuskankaan päälle mahdollisesti satavaa lunta pitää kuitenkin tarvittaessa poistaa.
Saunaremontista sen verran, että vuoden vaihteen molemmin puolin vallinneen, lyhyen, luovan tauon jälkeen työt ovat taas käynnistyneet. Ohessa pyörivien valokuvien täydennyksestä voi nähdä, että pesuhuoneen seinät ovat yhtä laattariviä lukuunottamatta tulleet laatoitetuksi viime viikon aikana. Lattioihin päästään käsiksi tällä viikolla ja saumauksiin ehkä seuraavalla, jonka jälkeen päästään paneloimaan pesuhuoneen katto ja tekemään niitä sävytyksiä ja saunasuojauksia. Sopivia valukelejä piipun hattua varten saataneen näillä näkymin odotella kevääseen saakka. Keväällähän se tulee putkimieskin ja putkimiehen mukana sitten aikanaan vesi ja saunakelit.
Tosiaankin mielenkiintoinen puoli tätä sp olemista on myös faunan seuraaminen.
VastaaPoista15 vuoden aikana on kertynyt monenlaisia havaintoja luonnosta ja sen muuttumisesta.
Ei ollut kaneja, muistan hyvin kun ensimmäisiä ihmettelin että eihän nuo voi olla rusakoita kun ovat noin pieniä ja takajalat niin lyhyet. No nyt ei enää tarvitse ihmetellä. Kaivelevat koloja ja kuoppia. Lindakin ehti niihin kaatua itseään pahasti loukaten.
Pellon reunassa on hienoa katsella lintuja, niiden kevät ja syysmuuttoja.
Kiuruista se alkaa keväällä, sitten asteittain kylmänaremmat linnut, alkukesän laulukonsertit ja jo elokuussa alkava pois lentävien kokoontuminen pellon sähkölangoille
Räkättien massiiviset hyökkäykset marjapensaisiin varsinkin huonoina metsämarjavuosina
Fasaanikukkojen rääkäisyt ja niiden poikasten piipitykset vatunpoiminta-aikaan
Sepelkyyhkyjen kuhertelu ja loputon parivalintarituaali langoilla.
Suurien pikkulintuparvien taidokas tanssi pellon yllä.
Petolintujen verotustoimet kullekin lajille ominaisella tyylillä
Ja lopulta valkoposkihanhien valtavat laivueet aamu- ja iltasyönnille Tuomarinkylän pelloille
Tämmöistä ei näkynyt eikä kuulunut kotiseudulla, monet linnut jäävät tänne etelään mutta kuitenkin jopa arktisia lintuja voi nähdä läpilennolla
Elonkorjuun tapahtuma, jossa leikkuupuimurit ajavat reunoista alkaen pellon keskelle pienenevää saareketta ja odottaa milloin jänisten tai muiden eläinten hermo pettää ja ryntäävät kohti pellon reunan turvaa.
Punatulkkujen hienostuneet sordiinot ja tilhiparven hopeatiukujen helinä talvimarjoilla.
Hei arvoisa kaima, Timo, muistelustasi piirtyy kaunis vuodenkaari Pakilan lintujen ja muiden eläinten merkkaamana. Kunpa kirjoitustaitoiset jaksaisivat laittaa tekstejään lisää. Jaettu ilo on aina kaksin-, jos ei peräti moninkertainen. Toivoisin, että Pakilan puutarhurit tuottaisvat blogitekstejä omiin (linkitettyihin!) blogeihinsa. Siitäpä syntyisi meille aikaa myöten todella Pakilasosiaalinen media ja uutis- ja juttuarkisto. Harkitsepa, kaima hyvä, kun kerran kynä, elikkä näppäimistö, käsissäsi pysyy, josko jaksaisit kirjailla huomioita muiden iloksi enemmänkin perustamalla oman blogin. Yst.terv. blogittaja Timppa
VastaaPoista