Siemenpussien aika

Vuoden vaihteen jälkeen on koittanut aika, jolloin siemenluetteloita alkaa kolahdella postiluukusta. Myös internetistä löytää sivustoja, joilla kaupataan siemeniä värikkäillä kasvikuvilla. Puutarhaliikkeet kokoilevat jo telineitä, joihin sijoitetaan vaihtelevaan aakkosjärjestykseen sadoittain erilaisia siemeniä. Ja mikä sen mukavampaa kuin haaveilla tulevasta kesästä, uusista taimikasvatuksista ja tulevista sadoista tätä pitenevän päivän myötämäkeä lasketellessa.
Tavallisin tulos taimia asuinhuoneissa (liian pimeää ja kuivaa) ikkunalaudalla (liian lämmintä) kasvateltaessa ovat rennot, vaaleat, liian pitkiksi venähtäneet, elinkelvottomat taimet. Olen koettanut korjata tätä ongelmaa pystyttämällä milloin kotiin, milloin mökille, pienen muovisen minikasvihuoneen. Jossain määrin paremmalla menestyksellä, mutta taimien elinvoimaisuus on kaukana ammattiviljelijöiden elivoimaisista ja tanakoista taimista. Jotka taas kärsivät kaameasta shokista joutuessaan pois lämmitetystä kasvihuoneesta uudelle kasvupaikalleen. Olen huomannut, että kannattaa ottaa riskejä ja siirtää ainakin osa taimista vielä liian pieninä tulevalle kasvupaikalleen, jos halla vie, niin vieköön, varataimista uudet, jos taas taimet selviävät, ne saavat nopeamman kasvun alun, kun ovat saaneet juurtua rauhassa kevätkylmissä.
Tiettyä realismia on vuosien varrella tarttunut matkaan. Ihan kaikki siemenluetteloiden kuvat eivät näytä kasveja juuri sellaisena kuin ne Suomessa oman siirtolapuutarhan penkissä tulisivat kasvamaan. Kaikki siemenet eivät idä. Esim. pensaspapuja kylvin viime kesäkuussa neljä kertaa, ennen kuin sain aikaan edes yhden rivin jotakuinkin siedettävällä harvuudella. Mutta oli ne sitten hyviä ja sato oli taas niin runsas, että pusseja löytyy yhä edelleen pakastimesta. Pensaspavun lisäksi varmasatoisia ovat salkopavut, jotka kyllä lykkäävät vartta niin monta metriä, että 3-4-metrinen salko tosiaan on ainoa järkevä tapa niitä tukea. Ruusupapuja olen aina kasvattanut mökin kuistin nurkalle yhden tai kaksi ryhmää. Ne suojaavat keskikesästä eteenpäin kuistin seinää paahtavalta auringolta ja kukkivat loppukesästä kauniisti. Ruusupapua voi kai käyttää myös ravinnoksi, mutta tätä en ole tullut vielä kokeilleeksi.
Selleristä kasvatin pussillisesta siemeniä pikkuisia taimia, jotka terhakoituivat kasvimaalla noin kuukauden juurtumis-kitumisen jälkeen niin, että selleriä olisi riittänyt vaikka koko Pakilalle. Voimakasmakuinen salaatin ja ruuan lisukemauste.
Porkkanaa voi kylvää siemennauhan, jolloin säästyy harventamisen vaivalta ja ennen muuta siltä, ettei kuitenkaan raaski harventaa tarpeeksi, jolloin porkkanat jäävät pieniksi. Sain muutamia tosi isoja ja hyvänmakuisia porkkanoita - niitä riitti pakasteeseen asti sen vuoksi, että huonon itävyyden vuoksi unohdin ne kaikki syyskuuhun asti, jolloin ne muutamat hyvin kasvaneet olivatkin jo tosi isoja.
Tomaatteja olen sitkeästi kasvattanut pikkukasvihuoneessa ja etupäässä sitä yhtä ja samaa, varmaa, "tanskan vientiä". Viime kesänä kuitenkin päätin vaihteeksi kokeilla muita lajikkeita, josko saisin maukkaampaa satoa. Kirsikkatomaatti Sungold oli varsinainen löytö: ne oli kuin karamelleja, paitsi parempia. Makeita ja maukkaita. Jokainen niitä maistanut sanoi ei koskaan moista saaneensa. Suosittelen. Myös luumutomaatti Olivade osoittautui hyväksi maultaan. Sato ei ehkä ollut yhtä suuri kiloissa kuin tanskan viennillä, mutta maukkaudessa se kyllä ylitti kaikki entiset. Lisäksi ostin taimina ulkokasvatukseen kirsikkatomaattia, joka ei ollut makea, mutta uskomattoman satoisa: niitä sai kerätä astiatolkulla heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Tomaatin siemenet ovat yleesnä ns. F1-hybridejä eli kahdesta jalostuslinjasta risteytettyä, joka tuottaa hyvin vain ensimmäisen ristetytyksen jälkeen. Viljellyistä hedelmistä otetut siemenet eivät enää tuota kunnon satoa, tai niistä puuttuu jotain oleellista kahden emolinjan ominaisuuksista. Ulkokasvatukseen en ole onnistunut keksimään sopivaa tomaatinsiementä, esim. outdoor girl-lajike epäonnistui täysin, taimet olivat liian heikkoja, ei ehtinyt edes kukkia. Paprikasta olen yrittänyt eri lajikkeita, viimeksi California wonderia, mutta heikohkolla menestyksellä - eivät oikein lämmittämättömässä kasvihuoneessa ehdi.
Kasvihuonekurkkua olen myös kasvatellut siemenestä. Joltisellakin menestyksellä kyllä, mutta muutamana viime vuonna sato on jäänyt aikaisempaa pienemmäksi. Kukkivat ne kyllä paljon, mutta eivät ole jaksaneet tehdä hedelmää, vaan valtaosa kukista on kuihtunut. Liittyneekö sitten siihen, etteivät ole hedelmöityneet kun kurkku on yksikotinen kasvi.
Retiisistä ja lehtisalaatista olen tehnyt kasvihuoneessa varhaisssatoa istuttamalla itäneet taimet sinne jo huhtikuussa. Kesäkuussa sitten voi jatkaa kylvöksillä avomaalle. Salaatista kannatta kokeilla monenlaisia erilaisia lajikkeita - jotkut ovat uskomattoman satoisia, tanakoita ja rapeita. Valitettavasti vain eri vuosina samoista lajikkeista kasvaaa jostain syystä aivan erilaisia taimia.
Kesäkurpitsaa olen tehnyt eri lajikkeita siemenistä ja kasvatellut kasvimaan rehevimmässä kohdassa, haudatun kompostin päällä. Kurpitsa kärsii kylmästä alkukesästä ja satokausi myös tyssää heti ensimmäisiin viileisiin, mutta siinä välissä se helposti hukuttaa kasvattajansa valtavan kokoisiin hedelmiin. Kun se on alkanut kukkia, se täytyy tarkistaa vähintään joka toinen päivä - muuten hedelmät ehtivät venyä ja lihoa niin paljon, etteivät mahdu enää ovesta keittiöön.
Koristekurpitsa "Baby bear" teki puolenkymmentä vähän pesäpalloa isompaa hedelmää, jotka sisälle lämpöiseen vietyinä muuttuivat vähitellen kirkaan oranssin värisiksi ja kuivuivat säilyviksi koristeiksi. Sen sijaan mökille viileään jääneet eivät säilyneet, vaan muuttuivat ruman värisiksi ja alkoivat pehmetä.
Salkoruusu on 2-vuotinen. Taimet itivät vasta toisella kylvämällä ja kasvoivat melko vähän ensimmäisenä kesänään. Jännityksellä odotan, onko ensi kesänä penkit täynnä komeita ruususalkoja.
Maariankello on myös vaikeasti idäteltävä 2-vuotinen. Muutaman taimen sain kuitenkin talvehtimaan asti. Ensi kesänä on luvassa komeita perinteisiä kellokasoja.
Kesäpäivänhattu on suosikkikesäkukkani. Tanakampaa tainta saa hakea. Kestää käsittelyä ja kukkii tosi kauniita oransseja, mustakeskustaisia mykeröitä uskomattomia määriä. Kestää ensimmäisiin pakkasiin asti. Matalana sopii perennapenkkien reunoihin.
Samettikukasta on olemassa yksi lajike, jonka pikkutaimet ovat varmasti robusteimpia kasveja, joita on: niitä voi vetää juurineen mullasta kymmensenttisinä taimina ja istutella muualle ja kasvu senkun kiihtyy. Myös itävyys on korkea ja kukinta hyvin runsas ja kestävä. Keltainen kukinto on se tyypillinen "liikenneympyrän samettikukka", mutta kun sitä on suuri ala ja penkissä on muutakin ei se olekaan enää niin "muovisen" oloinen.
Nyt pitäisi vielä ratkaista tilatako siemenet netistä, menisikö hyötykasviyhdistyksen perinnekauppaan, vai sortuisiko puutarhahehtaarimyymälöissä tai tavarataloissa herätesiemenostoksiin. Todennäköisesti sorrun näihin kaikkiin, enkä sitten ehdi edes kylvää kaikkia, saati hoitaa ja istuttaa sitä taimien paljoutta. Hyvää siemenhaaveilua lukijoillekin.