Kevät ja kokous

Kevätkokousväki asettumassa paikoilleen Pakilan Lasten Paikkaan

Viime sunnuntaina pidettiin yhdistyksemme kevätkokous. Saimme nähdä puheenjohtaja Helin ensi kertaa tositoimissa ja hyvinhän se sujui. Kevätkokouksen rutiinijutut hoidettiin sopivan ripeää tahtia ja hallitus edelliseltä kaudelta sai vastuuvapahduksen toimistaan.
Varsinaisen sisällön kokoukseen toi kuitenkin kerhotalon remontin käsittely. Talkoot jatkuvat jo lähiaikoina ja kesän alussa salissa pitäisi olla uusi lakattu mäntylautalattia. Työjohtaja Risto Runsaan mukaan ratkaisu on kestävä, koska sitä käytetään paljon myös tanssilavoilla. Ellei kestä, sanokaa hänen sanoneen - päinvastaista.
Varsinainen keskustelunavaus oli kuitenkin arkkitehti Risto Fresen laatimat suunnitelmat kerhotalon täydentämiseksi huoltotiloilla, joihin tulisi vessat ja suihkut miehille ja naisille sekä yksi invavessa (vesiversioita viemäriliittymineen) sekä pieni pesutupa, oli tehty kahden vaihtoehtoisen suunnitelman muotoon. Nämä vaihtoehdot luvattiin laittaa näkyville yhdistyksen nettisivuille. Vielä ne eivät ole sinne ehtineet (olisin tarkistanut arkkitehdin nimen kirjoitusasun...), mutta heti kun ne ilmestyvät, kannattaa katsella piirustuksia ja erityisesti perspektiivikuvia. Vaihtoehtojen hahmotus ja vertailu on todella vaikeaa.
Vaihtoehto A perustuu villiin ideaan ovaalin muotoisesta jättipergolasta, joka sulkisi siäänsä koko nykyisen kerhotalon ja sen täydennysrakentamisen ja vielä reilun kokoisen leveän kesäterassin. Sen ulkonäkö on villi, mutta puutarhamainen. Kuvissa kerhotalomme, joka nykyisellään muistuttaa kolhoosin elokuvateatteria, näytti hukkuvan uuden rakennelman sisään "näkymättömiin". Näin ei tietenkään tapahdu ja on todella vaikea päätellä, olisiko meillä tuloksena futiristinen ja viihtyisä kokonaisuus vai lihavesi ja hajupullat samalla lautasella.
Vaihtoehto B on perinteisempi toteutus huoltorakennukselle, joka sijoitettaisiin nykyisten kerhotalon ja sähkökeskusrakennuksen väliin. Ulkonäöltään se muistuttaisi Pakilan mökkien tyyliä.
Vaihtoehdon A tyylin sopiminen osaksi perinteitä kunnioittavaa ja arvostavaa Pakilan mökkien tyyliä on ainakin minulle vielä varsinainen kuva-arvoitus. Johtokuntamme on ilmeisesti kallistunut vaihtoehdon A puoleen ja minunkin on jo näilläkin tiedoilla myönnettävä se hyvin houkuttelevaksi. Mutta pelataanko tässä upporikasta ja rutiköyhää? Entä jos se ei onnistukaan ja meillä on riesanamme huonosti toimiva pergola, jonka sisällä on ruma kerhotalomme piilottelemassa kuin peräkamarin poika talossaan?
Seuraava vaihe suunnittelussa taisi olla kaupnkisuunnitteluviraston mielipiteen kysyminen. Jos sieltäpäin tulee kylmää vettä liian lennokkaitten suunnitelmien niskaan, niin sitten taitaa jäljelle jäädä vain vaihtoehto B.
Toivotaan kuitenkin, ettei niin kävisi.
Kokouksen jälkeen varailtiin saunan lämmitysvuoroja. Entisiä lämmittäjiä on ilmoittautunut kiitettävästi, mutta valitettavasti jotku ovat muuton, sairauden tai muiden yhdistykselle lupaamiensa velvoitteiden takia joutuneet luopumaan. Niinpä vielä tätä kirjoitettaessa tiistai-iltana on muutama vuoro vapaana. Niitä voi tiedustella vaikka sähköpostilla. Saunan lauteilla tavataan!

Siemenpusseja ja taimia

Viikko sitten lauantaina jäi iglun teko kesken. Nyt oli viikonloppuna oiva rakennuskeli tehdä loput. Hieno ja viihtyisä siitä tuli!

Asuttu iglu näyttää valaistuna viihtyisältä maaliskuun iltahämärässä.



Nyt on taas se aika kun kevät ottaa hirmuisia pyrähdyksiä ja yhtäkkiä niitä kauan odotettuja kevään merkkejä onkin käsillä tai peräti jo ohi menneitä. Yksi sellainen on siemenpussien hipelöinti puutarhaliikkeissä. Mentiin Hennan kanssa hiihtolenkin jälkeen viattomasti haaveilemaan keväästä ja siellähän ne olivat jo nurkassa - siemenpussit. Aloittelija helposti erehtyy luulemaan, että ulkolaiset isot ja näyttävän näköiset pussit ovat parempia kuin kotimaiset tai peräti itse tuotetut omat siemenet. Ehei, parhaita ovat tutut ja turvalliset, koetellut lajikkeet. Niissä vara parempi. Eikä kannata ostaa kaikkia kerralla, että voi vielä toisetkin kerrat seisoskella puutarhaliikkeessä haaveilevan näköisenä siemenpussit kädessä.

Toinen yllätys oli, että pikkutaimetkin olivat jo saapuneet. Tuntuu, että vuosi vuodelta ne tulevat aikaisemmin. Nyt on aika sännätä niitä ostamaan - verenpisarat ja pelakuut ja petuniat nyt vaan pussiin ja mökillä heti uutta multaa purkkiin ja ikkunalaudalle varttumaan! Nyt ne ovat vielä edullisia, mutta sitten kun puutarhaliike on istuttanut ne neljän tuuman purkkiin ja ne ovat venähtäneet kooltaan moninkertaisiksi on hintakin tehnyt saman liikkeen. Nyt niitä saa noin eurolla pikkutaimina, toukokuussa isoina maksavat jo viisi euroa. Jos ostat kymmeniä taimia, ajattele, mikä säästö!

Verenpisarat ja pelakuut muuttivat jo kesäosoitteeseensa.

Kevät tulee!



Talvivedenottoa Pakilassa

 Ai kuinka olen vihreänä kateudesta, kun muut pääsivät Pakilan talvipäivää viettämään ihanassa auringonpaisteessa sunnuntaina, mutta minä en päässyt paikalle. Oli oltava muualla. Ystävämme Heikki julkaisi Facebookissa Siirtolapuutarhamummoissa hienon kuvan tilaisuudesta. Näyttää, että aika hulinaa oli ollut. Ai, kun oisin saanut olla mukana jututtamassa vanhoja tuttuja ja aloittamassa uutta kautta pitkän ja pimeän talven nyt jäätyä taakse ja kevätauringon jo lämmittäessä.
Kelpaa tätä maaliskuuta elää. Mustarastaan huilu soi jo auringon noustessa pitkiä sävelmiä ja näytteitä taidoistaan saa pitkin päivää. Tiaiset ovat innostuneet laulamaan myös ja kiertelevät pesäpönttöjä katsellen niitä sillä silmällä.
Iglun rakennustyö jäi, taas, ikävästi kesken, kun aika loppui ja tuli pimeää lauantai-iltana. Ehkä vielä saamme sen valmiiksi ensi viikonloppuna, jos ei kevätaurinko sulata tekelettä muodottomaksi. Toiveissa siis viikoksi pikkupakkasia ja viikonlopuksi suojakeli. Silloin tämä harrastus olisi helppo nakki.



Iglu syntyy muutamassa tunnissa muotin avulla.

 Keskiviikon Helsingin Uutisissa oli juttu, joinka mukaan lähiaikoina perustetaan Helsinkiin kaksi uutta siirtolapuutarhaa Siltamäki-Suutarila ja Mellunmäki. Muista esitetyistä suunnitelmapaikoista on ainakin tässä vaiheessa luovuttu. Kaikkein pisimmällä, jutun mukaan, suunnitelmat ovat kuitenkin Pakilan laajennuksen suhteen. Ehkäpä näistä suunnitelmista kuullaan kolmen viikon päästä kevätkokouksessamme?

Hiihtolomaa

Vietettiin mökillä viikko talvilomaa. Ilmat suosi. Oli vain pikkupakkasta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Päivittäin käytiin Paloheinässä ja hiihdettiin vähintäänkin Pitkäkosken majalle pullansyöntiin. Keskiviikkona paistoi aurinko ja suksen pito oli niin hyvä, että innostuttiin hiihtämään vielä Pitkäkoskelta Maunulaan ja takaisin ja lauantaina käytiin oikein Laaksossa asti. Hienot on ladut keskuspuistossa, ei voi kaupungin palvelua moittia.
Iglu jäi vielä pystyttämättä, kun ylimääräinen energia kului hiihtämisen jälkeen lunta katoilta pudotellessa. Tällä kertaa ymmärsin aloittaa pienemmästä ja helpoimmasta päästä ja edetä myöhemmin isoimmalle katolle. Ensin pudottelin lumet pensasaitojen päältä. Se on helppoa. Lapiolla vain kallistaa lumimöykyn jommallekummalle puolelle aitaa. Hetken huojuttuaan se yleensä kaatuu kiltisti ja kokonaisena maahan ja alla ollut levinnyt ja litistynyt aita pääsee nousemaan takaisin kuosiinsa. No, välillä tietysti tapahtuu niin, että möykky kaatuu pudottajan päälle ja alta hypätessä kengät juuttuvat hankeen ja sukat menevät täyteen lunta...
Seuraavaksi vuorossa oli kasvihuone. Kevätaurinko olikin jo saanut etelän puolen katolta lumen putoamaan omia aikojaan. Pohjoisen puoli oli edelleen paksun lumipeitteen alla. Sitä alas kangetessa täytyy olla varovainen, etteivät kasvihuoneen kennolevyt luiskahda paikoiltaan - niinkin on käynyt, mutta tällä kertaa säästytiin vahingoilta. Sitten klapipinon ("liiterin") valokate: sen sain lumesta tyhjäksi suojakelillä varovasti työntämällä. Kaikki lumi liukui melkein kerralla alas.
Seuraavana mökin terassin ja portaiden, sekä grillikatoksen, valokatteet. Viimeksimainittu tyhjeni ilokseni lähes itsekseen. Kate on vielä uusi ja liukas. Terasssin kattoa piti hiukan tunkilla nostaa ja suojakelin tultua sekin tyhjeni itsestään. Viimeisen suurimman lastin tullessa rymähti pihalle tonneittain kovaa lunta ja jäätä. Ketään ei jäänyt alle.

Lopuksi sitten mökin katolle lapioimaan varovasti huopaketteen päältä lunta pois. Olin pudota hämmästyksestä tikkailta, kun kiipesin takavaraston katolle: Lunta oli tuuli kerännyt melkein kahden metrin paksuisen kovan ja jäisen keon.

Harjalla ja etukatolla sitä oli vastaavasti vähemmän. Hennan avulla tästä viimeisestäkin ponnistuksesta selvittiin ja nyt on kartano suojassa lumivaurioilta.

Hiihtoviikon suojakeleissä havaitsimme monet kerrat merkillisen ilmiön: Välillä satoi vettäkin, ei vain lunta ja räntää. Hanki ei sii kantanut ja mökille menevä polku oli aivan surkeassa kunnossa. Sama koski kaikkia alueen polkuja, jotkut näyttivät olevan tyystin vailla minkäänlaisia jälkiä. Suurin yllätys väijyi kuitenkin polun vieressä: paitsi että syrjään astuessa uppoaa tosi syvälle, kastuu kaupan päälle vielä kenkä! Lumen alla ei ole minkäänlaista routaa vaan juokseva vesi. Paukkupakkasetkaan eivät ole olleet tarpeeksi lumen alla olevan veden jäätymiselle ja vesi on ilmeisesti valuskellut pitkin talvea alaviin paikkoihin väijymään satunnaista polulta horjahtajaa kastellakseen kulkijan töppöset.

Ennustaneeko tuo ripeää kevättä, kun sula luuraa niin lähellä hangen alla?
 
Ensin lunta oli katot ja aidat kukkuroillaan.
 
Pudotusurakan jälkeen taas lunta oli piha ja polut täynnä.

Saunasta jo haaveillaan vaikka lunta tupruttaa

Viikonloppuna oli kevät edennyt jo niin pitkälle, että saunatoimikunta kokoontui meidän mökille miettimään, kuinka ensi kesän saunavuorot sijoitetaan kalenteriin. Monia muitakin asioita oli pohdittavana, eihän oltu vielä tänä vuonna nähty ennen tätä.
Kalevin, Pirjon ja Paulin kanssa, sekä siippojen Hennan, Heikin ja Sinikan kanssa, istuttiin rattoisasti talvista mökki-iltaa ja osa kävi koittamassa mökkisaunan löylyjä.
Vuorosuunnitelmakin saatiin luonnosteltua ensi kesäksi ja, jos lämmittäjiä löytyy riittävästi, saadaan ensi kesänä kylpeä mainiossa Pakilan saunassa muutama vuoro enemmän kuin viime vuonna.
Tämähän ratkeaa sitten, kun lämmittäjät pääsevät varailemaan näitä omia lämmitysvuorojaan kevätkokouksen jälkeen. Kevätkokous on Kalevin mukaan 25. maaliskuuta klo 14:00 alkaen, paikka ei ole vielä tiedossa. Kokouksen jälkeen lista on auki vanhoille ja uusille lämmittäjille. Hyviä vuoroja on jaossa entistä enemmän.
Jo tätä ennen voidaan tavata 4. maaliskuuta Pakilan kerhotalolla talvipäivän vietossa. Sisälle taloon ei tosin remontin keskeneräisyyden vuoksi vielä pääse, mutta jotain tuulensuojaa ja ainakin makkaraa on kuulemma luvassa.
Lunta tulee taivaan täydeltä ja kerääntyy sitä näköjään mökkien katoillekin niin paljon, että Ranen ja Jorman ilmoitus lumen pudotuksesta oli jo ilmestynyt ilmoitustauluille. Sieltä vain tilaamaan reippaita miehiä, kuka ei itse hirviä katolle kiivetä.
Hiihtokelit ei kun paranee ja ensi viikolla on oikein hiihtolomakin, että mekin työn raskaan raatajat pääsemme myös viikolla hiihtomajalle pullan syöntiin.
Nähdään siellä!