Kunnallisaloite siirtolapuutarhojen tueksi

Oulunkylän siirtolapuutarhan puheenjohtaja on tehnyt kunnallisaloitteen asiasta, jota käsiteltiin syksyisessä, jokavuotisessa Hesan siirtolapuutarhojen tapaamisessa kaupungin virkamiesten kanssa: kaupungin lainasta tai takauksesta siirtolapuutarhojen infrahankkeisiin.
Kuntalaisaloitteen tavoitteena on saada kaupungin tuki siihen, että helsinkiläiset siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistykset voisivat hakea kaupungin lainaa isoihin rakennus- ja perusparannushankkeisiin tai laitteiden uusimisiin alueillaan. Jos olet Helsingin äänioikeutettu asukas, voit osallistua tämän aloitteen tukemiseen. Mene tähän osoitteeseen klikkaamalla. Sivun alareunasta löydät tukilinkin, jota kautta voit tukea hanketta. Osallistuminen vaatii vahvan tunnistautumisen.esim. pankkitunnuksilla. Pakilalaisia kuten myös muita helsinkiläisiä puutarhureita olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aloitteen tueksi.
Isoja investointeja vaativia ovat, esim. meillä Pakilassa, salaojien kunnostaminen ja yhteiskäytössä olevien rakennusten perusparannukset ja rakentamiset sekä viemäröinti.
Toiveena on, että kaupungin lainan avulla perusparannukset voidaan toteuttaa niin, ettei kenenkään tarvitse luopua mökistään niiden takia. Kaikki siirtolapuutarhurit eivät pysty osallistumaan suurten yhteishankkeiden rahoittamiseen, jos rahoitustarve pitää kattaa lyhyen ajan sisällä jäseniltä kerättävillä huomattavilla rahasummilla. Lainan saanti helpottaisi huomattavasti Pakilan edessä olevaa viemäröinti- ja huoltorakennushaankettamme.

Ensi kasvukaudelle uutta

Kesä jäi taakse ja uutta mietitään. Tutustuin Amazonin alueen terra preta viljelmien historiaan ja tutkimukseen jo kymmenkunta vuotta sitten. Siitä asti nuo arvoitukselliset muinaisjäänteet ovat kihelmöineet takaraivossani. Olen lisäillyt puuhiiltä palstani maaperään, mutta ollut kovin epävarma, kuinka paljon sitä pitäisi laittaa ja ovatko vaikutukset samat kuin tropiikissa.
Siellähän, ainkin silloin muinoin, Amazonian kadonneessa kulttuurissa, ravinnetappiot kääntyivät ravinteiden kertymiseksi, mikä kuulostaa ikiliikkujalta.
Nyt kuitenkin MTT:n hidas pyro hankkeesta on tullut tuloksia ja myös kaupallinen tuote, johon liittyvään bloggaukseen tässä poikkeuksellisesti viite (En siis haluaisi mainostaa, mutta jos jollain on kokemuksia, kertoisin niistä mielelläni täälläkin!).
http://www.biolanblog.fi/new/?p=3195
Kiinnostuneet voivat katsoa myös: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/76753/Kandidaatinty%C3%B6_Strand.pdf?sequence=1

Syksy alkoi

Viime keskiviikkona Pauli katkaisi vedet alueelta. Eikä yhtään liian aikaisin. Muutama hana ehti jo haljeta yöpakkasten takia. Taakse jäänyt kesä oli erikoinen: lämmin ja kylmä sää vuorotteli. Ensin lämmin alkukevät toukokuulle, sitten yli juhannuksen kylmä jakso, jonka jälkeen sopivasti yleiseen kesäloma-aikaan osuneet helteet, jonka jälkeen koulujen alkaessa taas viileämpää. Ja nyt sitten taas syksyn alussa lämpöä. Syyyskuu oli harvinaisen lämmin. vasta aivan kuun lopulla yöpakkaset tulivat etelään asti. On ollut niin mukavan aurinkoista ja sateetonta, että mökkeilyä ei olisi halunnut vielä lopettaa.
Veden poistuessa on tehtävä samat tietyt talvivalmistelut: viedään pois kesäkeittiön varusteet ja tuodaan esiin vesisäiliöt ja pieni vedenkeitin, jolla voi lämmittää pesuvettä talvella. Tyhjennetään ja pestään kasvihuone Tolulla. Nostetaan loput perunat, pestään ja viedään kaupunkiin talvieväiksi.
Ylimääräinen syksyaskare ilmaantui, kun kaupungin maanmittarit kävivät mittaamassa Mäntypolun rajat paikalleen. Olin kyllä tiennyt, että leikkimökki saattaa olla hiukan kaupungin puolella, mutta tulos oli yllätys. Siirtomatkaa oli metrin verran, klapivarastolla vielä enemmän. Raitiovaunun tunkilla mökki nousi helposti lankkujen päälle ja taljalla vinssaamalla siirtyi tarvittavan matkan uuteen paikkaan, johon sitten piti vielä istuttaa perustukseksi uudet harkot vaateriasentoon. Sitten vielä portin siirto ja sireenien parturointi. Nyt näyttää kieltämättä ankean autiolta, mutta ainakin kiistatta noudatan nyt vuokrasopimusta: kaikki kasvit ja rakennelmat ovat oman palstan rajojen sisällä.
Kesän satoisuus näytti heinäkuussa huonolta. Ensimmäisen kerran vuoden 1999 jälkeen kaikki saivat tosi huonosti vadelmia. Meille niitä ei tullut juuri lainkaan. Sitten tulivat ne omenankehrääjäkoit ja söivät omenpuiden lehdet melkein kaikki. Ei tullut omenoitakaan, mitä nyt pari kolme ämpärillistä soseeksi valkeaa kuulasta. Päärynäsosetta sen sijaan saatiin tehtyä ennätysmäärä ja karviaisporkkanahilloa muiden vuosien tapaan. Kasvihuonetomaattia ja kurkkua tuli ihan kohtuumääriä ja porkkanaa, punajuurta ja papuja, huonon alun jälkeen ihan kunnon sato. Punajuuri onnistuu meillä nyt, kun opittiin laatikkoviljely. Olen ihastunut tähän vihannekseen. Ennen luulin, että punajuuri maistuu aina etikalle ja inhosin sitä. Tutustuttuani paistettuun tuoreeseen punajuureen haluan siitä vakituisen ruoka-aineen.
Pakastimissa on siis sentään jotain täytettä. Vesiastiat ovat täynnä ja kesäkalusteet varastossa, ainakin suurin osa. Syksy voi siis tulla ja talvikin, toivottavasti hyvien hiihtokelien kanssa.

Päärynäsose syntyy sosemyllyllä samoin kuin omenasta

Tomaatteja tuli lopulta runsaasti, etenkin kirsikkatomaattia

Punajuurisato teki puutarhurin iloiseksi ja vadelma- ja omenakato ei enää surettanut niin paljon

Näin siinä sitten kävi

Kun vuonna 1998 tulin alueelle päiväkävelylle ja ihastuin alueeseen ja pieniin mökkeihin omenapuiden keskellä ajattelin: "mikä ihana alue ja miten somia pikku mökkejä! Tuollaisen kun saisi, niin voisi sinne mennä piiloon pahaa maailmaa ja elää onnellisena puutarhurina."
Niin siinä sitten kävi, että hankin mökin. Siis vuonna 98, en vuonna 89, kuten olin vähällä sanoa eilen Paklilan syyskokouksessa, kun olin tullut valituksi johtokunnan puheenjohtajaksi. Vähemmästäkin numerot heittää härän pyllyä. En silloin 89 tullessani osannut aavistaa., että alueella toimii aktiivinen kyläyhteisö, ja vielä vähemmän, että jotutuisin kyläpäälliköksi.
Uskalsin suostua, koska johtokunnassa vallitsee hyvä henki ja toimintaan osallistuvat kaikki sinne nimetyt ja, mikä tärkeintä, ja tämä minun piti eilen valinnan jälkeen sanoa heti kun olin kiittänyt luottamuksesta: alueella on uskomattoman aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömästi valtavat määrät talkootyötä yhteisen hyvän eteen. Näistä lähtökohdista puheenjohtajankaan osa ei ole liika vastuunkanto vaan yhdessä tekemisen ilo.
Kiitos kaikille hienosta kokouksesta.
Vanha johtokunta ja puheenjohtaja toimivat vielä tämän vuoden. Uusi ja vanha puheenjohtaja voivat huolehtia tehtävien joustavasta siirtymisestä tänä aikana. Luotan tässä suhteessa Heliin, joka onkin jo aloittanut perehdyttämiseni.
Saunatoimintaa minun tulee ikävä, muttta aion toki tulla joskus lämmittämään yhteisiä löylyjä, etten ihan unohda miten saunatoimintaa pyöritetään.

Talkootyytyväisyyttä

Eilen lauantaina kokoontuivat Pakilan talkoolaiset kerhotalolle syksyiseen, talkoolaisten yhteiseen juhlaan. Juhlasta on muodostunut jo perinnetapahtuma kiittää ahkeria talkoolaisia, joita on vuosi vuodelta enemmän. Kutsuttuja oli melkein puolitoistasataa ja paikalle oli päässyt noin sata henkeä.
Kerhotalon täytti hetkessä aivan uskomaton puheensorina, kun juhlijat olivat päässeet boolimalja kourassa istumaan arvottuihin pöytiinsä. Tuttuun tapaan Janssonin kiusausta lerppulautasilta (talkoolaisten juhlassa ei tehdä tiskiä kuin minimaalisesti...) ja tavanomaiset ruokajuomat.
Ohjelma oli yllättävä mutta sitäkin korkeatasoisempi: Anna-Mari Kähärä ja Susanna Haavisto esittivät ennakkona levyjulkistamiskappaleitaan. ammatilaiset olivat niin mykistäviä, että satapäinen talkooväki kuunteli koko setin hiirenhiljaa tosin välillä suosionosoituksiin puhjeten. Levyn nimi taisi tulla olemaan "Tämän ikäisenä". Ikä ja kokemus ja taito kyllä näkyi ja kuului niin sanoituksissa,. laulussa kuin säestyksessäkin - upeaa. Onkohan niin, että Pakila on kaapannut sen aseman, joka  Tuusulanjärven ympäristöllä oli viime vuosisadalla korkeakulttuurin vapaa-ajan pesänä? Niin paljon hienoja taiteilijoita meille on viime aikoina asettunut. Yhteisten juhlien kannalta tämä näyttää olevan aivan loistavaa. Toivottavasti saamme jatkossakin palvella kiitollisena koeyleisönä ennen suurempia estradeja.
Juhlat toki jatkuivat tämän ikäisten lopetettua kohti puolen yön hetkeä, jolloin väki väistyi pihalle ja kohti omia mökkejään. Tämän kesän erityisesti ansioituneita talkoolaisia muistettiin lyhdyin ja ylistyspuhein. Myös väistyvä puheenjohtaja sai kiitosta ja kehuja sekä puutarhapöydän muistoksi.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että juhlat ovat paikallaan talkoohengen vahvistamiseksi, vaikka talkoissa toki aina on tärkeintä, että siellä on hauskaa. Yhdessä tekeminen tekee ihmisistä onnellisia ja tyytyväisiä - meidät vain on siten rakennettu. Ainakin meidät siirtolapuutarhurit.