Puutarhurin elämän hämmästyksen kohokohtia

Heinäkuun alku, tavallisena vuonna (ennen ilmastonmuutosta) heinäkuun puoliväli, saa harrastajapuutarhurilla aina hämmästyksen sormen ihmetyksen suuhun: vastahan kesä alkoi ja nyt yhtäkkiä kaikki on kasvanut niin helv..., niin kauheasti, että on kaivettava sakset ja pensassakset ja muut leikkuu- ja harvennusvälineet esiin ja alettava töihin viidakon raivaamiseksi. Kuistin säleiköt, joita puutarhurimme vastikään suri kevätleikkauksen jäljiltä liian harvoiksi, ovat kasvaneet täysin tukkoon, niin ettei minkäänlaista valoa pääse enää läpi ja paksuutta on tullut niin paljon, että ei mahdu enää käytävällä ohi kulkemaan. Viiniköynnöstä ja villiviiniä on saksittava kuution kasan verran versoja. Villiviinistä on lisäksi leikattava kuistin puolella olevat kukat, muuten ne roskaavat puutarhurimme lempipaikan, riippumaton, täyteen heteitä ja kukintojen suojuslehtiä. Sellaisessa riippumatossa ei voi rentoutua.

Kasvimaalla, jossa puutarhurimme vastikään suri, ettei ole tarpeeksi taimia ja siemeniä tyhjän tilan täyttämiseksi, onkin tullut yhtäkkiä ankara tilapula. Pikkutaimet ovat alun hidastelun jälkeen venähtämässä aivan liian korkeiksi ja leveiksi. Kilpailu tilasta ja valosta on ankaraa. Ei auta kuin ottaa hara ja sakset ja raivata käytävää, että seassa pääsee liikkumaan.

Kaikki näytti vastikään olevan kukassa ja nyt, yhtäkkiä, yksi jos toinenkin perenna onkin jo kukkinut. Ja taas puutarhurimme on otettava sakset käteen ja ryhdyttävä leikkuutyöhön: perennojen kukkavarret pitää leikata pois rumana törröttämästä ja siemeniä tekemästä ja kasvilta kasvuvoimaa riistämästä. Leikkuutyön ja silppurin ahkeran käytön jälkeen puutarhurimme katselee hetken tyytyväisenä täyttä kompostikehäänsä.

Sitten hän huomaa, että vaikka vasta muutama päivä sitten tyhjennettiin mansikkamaa ensimmäisen kerran kypsistä mansikoista, ovat taimet taas täynnä punaisia marjoja. Poimimaan siis: rastasverkko pois ja astioiden kanssa työhön. Hetken päästä on puutarhurimme hämmästyksekseen haettava isompi astia. Kipot eivät enää riittäneet, marjaa kypsyy niin paljon. Kun marjat on poimittu, maa kasteltu ja marjat perattu ja niitä on syöty jäätelön kanssa, huomataan, että niitä jää niin paljon yli, ettei kaikkia voi säilyttää jääkaapissa: osa on pantava pakkaseen. Puutarhurimme hämmästelee lopputulosta: viisi purkkia mansikoita pakasteeseen. Tämän vuoden ensimmäiset pakasteet. Satokausi on siis oikeasti jo alkanut. Kuinka aika joskus rientääkään puutarhassa nopeasti.

Suurhämmästyksen syy: viisi litraa (5 l) kypsiä masikoita,

joiden joukossa oli myös tämä pienen sammakon kokoinen ennätysmarja.

(Tarkkaavainen lukija varmaan huomasi, että tekstin tyyli on kaiken velkaa Karel Capekille, joka kirjoitti "Puutarhurin vuosi" kirjan.)