Kadonneet kurkut

Kun nyt on aika taas mennä hipelöimään siemenpusseja lähimpään puutarhamyymäälään, tulee siellä taas myös valkattua tulevan kesän tomaatteja ja kurkkuja. Tomaatista alkaa olla vakiintunut valinta F1 hybridi Sun Gold kirsikkatomaatti, joka tekee vaaleita, mutta ihanan makeita pikkuhedelmiä runsaasti kuin puolukoita. Kurkut sen sijaan ovat vain murheen kryynejä. Kasvihuonekurkutus ei enää vuosiin ole onnistunut. Sato on vähissä. Syykin on välillä tainnut olla selvillä, mutta unohdin sen sanan ja päädyin avomaan kurkkuihin, joista tulikin viime kesänä hämmästyttävän runsas sato.
Nyt kun olen entisen MTT:n kanssa samassa talossa töissä, alkoi kuitenkin kaihertaa, mikäs se sana ja ilmiö olikaan ilmiön takana ja aloin sitä kysellä. Kollega, joka siitä viimeksi puhui, ei itsekään sitä enää heti muistanut, mutta se palautui hänen mieleensä seuraavaksi päiväksi: allelopatia. Ilmiö joka saa tomaatin valtaamaan ainakin pienen kasvihuoneen vain omaan käyttöönsä. Ehkä ei siis kannata edes yrittää, vaan tyytyä tänäkin vuonna vain avomaan kurkkuihin.

Pönttöhoito

Nyt alkaa lähestyä aika laittaa kirjosiepon pöntöt kuntoon. Kun pöntöttää nyt, ehtivät pöntöt vanhettua ja asukkaita voi tulla jo tulevana kesänä eikä vasta seuraavana. Rakennusohjeita löytyy netistä, esim.
Meillä on aina ollut kirjosieppo mökin molemmin puolin pesimässä. Joskus niillä on ollut myöhäisen talitiaisen kanssa asuntoriitoja, mutta yleensä tiaiset ja siepot ovat löytäneet suosiolla omat pöntöt - saman lajin parit kun eivät voi pesiä aivan vierekkäin, ettei tule jatkuvia rajariitoja. Tali- ja sinitiainen ja kirjosieppo ovat helposti saatavilla joka tontille. Kottaraistakin kannattaa yrittää, vaikka se nykyään ei olekaan joka pihan lintu. Tuomarinkylän tallien läheisyys saattaa auttaa tässä. Kun kohta laulavat peipot ja punarinta ja nämä pöntökkäät, alkaa kevätkesä soida mysö puutarhurin syömmessä.
Toinen pönttöhoito, joka voi puutarhurille tuoda, paitsi iloa ja mielenvirkistystä, kuten linnunpöntöt, myös lisää satoa, on pölyttäjäpöntötys. Ohjeet löytyvät kätevästi netistä.
Mökkipuolen tekniikkaan tulee jatkuvasti uusia vempeleitä. Mielenkiintoista on, että yhä enemmän löytyy laitteita, joilla mukavuudet ja/tai perusasiat saadaan toimimaan myös ilman sähköverkkoa. Biolan mainosti minulle uutta vedenpuhdistuslaitetta, jolla kaukaisellekin mökille saa puhtaan veden. Siis ainakin mainoksen ja esitteen mukaan. Tällä vehkeellä Pakilan hylätyistä kaivoista tulisi taas käyttökelpoisia. Pitäisi vain olla muutamat tonnit ylimääräistä rahaa.
Talvipäivää ja tuttuja mökkiläisiä odotellessa.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Edellisessä merkinnässä hehkuttelin hiihtämisen ihanuutta. No, nyt on hiihtämiset vähäksi aikaa hiihdetty - hanki suli ja uutta lunta tulee kyllä aika ajoin, muttei vielä tarpeeksi, että voisi mennä nauttimaan Paloheinän metsäladuista ja uudelleen avatusta hiihtomajasta. Toinenkin syy on: hajosi selkä. Vanha vihulainen rikkoi välilevyn niin pahasti, että taitaa loppukausi mennä toipilaana.
Puutarhamme yhteisiä hankkeita jatketaan tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Kerhotalon ja WC-rakennuksen lukot ovat vaihtuneet. Uudet ovat ns. iLockeja, joiden etuna on avaimien ohjelmoitavuus. Kukin voi saada avaimen, joka on ohjelmoitu päästämään sisään vain juuri tiettyihin paikkoihin, esim. kerhotalolle tai sitten vaikka vessaan. Lisäksi, jos avain hukkuu, se vain poistetaan toiminnasta ja ohjelmoidaan uusi korvaava avain korvausta vastaan. Uusia wc-avaimia jaetaan vanhoja avaimia tai maksua vastaan kevätkokouksessa huhtikuussa.
Kerhotalon ulkoremonttia on tarkoitus tänä vuonna jatkaa. Viime kesänä se vielä jäi tarvittavien lupien puuttuessa, mutta tänä vuonna se pitäisi saada taas käyntiin. Luvassa on maalausta ja terassin pientä laajentamista.
Vuoden ensimmäinen tapahtuma Pakilassa on, tietysti, talvipäivä. Nähdään kerhotalolla 1. maaliskuuta!

Joulupäivän hurmaa

Talvi on alkanut ja hiihtokausi. terveisiä talven ensimmäiseltä Paloheinän lenkiltä. Ladut ovat kunnossa ja sää oli paras mahdollinen: pakkasta kymmenkunta astetta, auringon paiste ja suksen luisto ja pito kuin unelma. Talven aletttua on samalla alkanut päivän pidentyminen, mikä pidemmän päälle merkitsee talven loppumista. Siinä ei kuitenkaan ole mitään suremista, sillä ennen sitä ehtii kyllä hiihtämään, ainakin toivottavasti, ihan tarpeeksi.
Kumma juttu, että vastaava tilanne toisella laidalla vuoden pyörää, juhannuksena, kun kesä oikeastaan vasta oikeasti alkaa ja samalla päviän lyhentyminen, ei herätä samalla tavalla lohdullisia mielikuvia, vaan ankean ajatuksen syksyn ja pimeän ajan vääjäämättömästä lähestymisestä. Toisaalta, ennen sitä siinä kyllä on kokonainen kesä välissä.
Pitäisikö tästä siis oppia jotain syvällisempää elämästä ja onnesta? No ehkä tämä: hauskaa on, kun lopettaa turhan murehtimisen ja keskittyy nykyhetkeen.

Valkeata Joulua!

Kaikille Pakilan kanssapuutarhureille toivotetaan Rauhallista ja Auvokasta Valkeata Joulua!
Kohta käymme joulun viettohon kuusin ja kynttlöin ja syömmä jouluaterialla Pakilassa tuotettuja perunoita, porkkanoita ja punajuuria sekä juomme palan painikkeeksi Pakilan omenamehua ja maustamme jälkiruuan päärynä- ja omenasoseella, joiden hedelmät Pakilan kesä kypsytteli. Katsomme kohti kesää vuoden pyörän (hjul=joulu) vastakkaiselta laidalta. Kun tähän asti on selvitty, on todennäköistä, että kohtaamme taas hyvissä voimissa Juhannuksena, kun ollaan toisella laidalla vuotta.
Rauhallisia pyhiä ja Onnellista uutta vuotta kaikille!