Talvi asentoon

Kun ensimmäiset lumihiutaleetkin on jo nähty, täytyy mökkiä alkaa laitella talviasentoon. Pihakalusteet on ahdettava leikkimökkiin ja ylimääräinen tavara ulkoa varastoihin. Monet ovat jo aikaa sitten laittaneet ikkunaluukut ruutujen suojaksi ja heittäneet mökille hyvästit ensi kevääseen saakka. Me sitkeät talvimökkeilijät sen sijaan matkaamme viikonloppuisin mökille ja lämmitämme toissakesänä tehdyillä omenapuun pilkkeillä takkaa ja poltamme kuistilla kynttilälyhtyjä.
Jotta mökillä olisi kaikki mukavuudet talvellakin tarvitaan vähän luovuutta ja viitseliäisyyttä. Viime mainittua tarvitaan ennen kaikea siihen, että on vaivauduttava hakemaan vettä Neitinurkan kaivolta asti. Tähän asti ei ole vielä tarvinnut lähteä sinne. Täyteen lasketut vesisastiat ja boileriin veden katketessa jäänyt 90 litraa on riittänyt hyvin, mutta ensi viikonloppuna on jo lähdettävä hakemaan tiskivettä.
Jos viemärien harmaan veden imeytyskenttä on rakennettu tarpeeksi syvälle, toimii se ongelmitta talvellakin. Käymälän virtsavesien käsittely sen sijaan vaatii hiukan lisävirittelyä talvea varten. Kuten aiemmin kerroin (linkki) vaihdoin Mulltoasta takaisin erottelevaan Naturumiin. Virtsavesien käsittelyongelman ratkaisin asentamalla pumpun, joka pumppaa virtsan ja huuhteluvedet suoraan pihalla olevaan, turpeella täytettyyn kompostiin. Kesällä kun huuhteluvettä tulee kraanasta tarpeen mukaan, käytin pumpppua käsin kytkemällä, eli laittamalla töpselin tarvittaessa pistorasiaan. Ongelmana oli, että pumppu aina pääsi "haukkaamaan ilmaa" ja jouduin asentamaan erillisen ilmausventtiilin, jota piti raottaa aina ennen uutta pumppausta. Syyskuussa sain asennetuksi pumppausautomatiikan, jolla tuo ongelma poistui: virtsasäiliössä on Biltemasta ostettu veneisiin tarkoitettu pilssipumpun uimurikytkin, joka releen kautta ohjaa pumppua. Kun nestepinta nousee, pumppu käynnistyy automaattisesti, ja nesteen pinnan laskettua uimuri pysäyttää pumpun.
Talvella ulkona oleva, 50 millin muovinen viemäriputki, johon pumppu nesteen pumppaa, jäätyisi umpeen. Mutta, ei hätää, moderni tekniikka auttaa tässäkin: asensin putkeen saattolämmityskaapelin, 19 metriä, 190 wattia. Kaapeli on itseohjautuva, lämmitys menee päälle vasta lämpötilan laskettua alle kymmenen asteen. Lisäsin ohjaukseen vielä Juhan neuvosta ylimääräisen termostaatin, jolla tuo käynnistyminen tapahtuu vielä alemmassa lämpötilassa, noin viidessä asteessa. Lisäksi en pidä kaapelissa virtaa kytkettynä muuta kuin silloin kun mökillä oleskellaan, eli viikonloppuisin. Näin virtaa kuluu putken lämmitykseen mahdollisimman vähän. Näillä järjestelyillä vessa toimii paremmin kuin junan vessa. Se näet on aivan hiljainen.

Ruskaa pakkasessa

Taas tuli tehtyä se reissu. Sama reissu kuin viime syksynä (linkki). Lopputuloksena on hirmuinen kasa hevosentuotetta säkeissä kasvimaalle mulloksen päälle pinottuna. Lauantaina sää suosi. Aamulla oli pikkupakkanen (siitä otsikko...?) ja auto peräkärryineen pyrki luistelemaan, mutta päivän mittaan jää ja kuura ja satanut pieni määrä lunta sulivat pois auringon paisteessa. Viimeistä kuormaa purkaessa oli jo hiki. Nyt on taas paskaa, niin että ranteita pakottaa. Oli ne säkit niin raskaita nostella. Suosittelen kovasti vastaavaa harrastusta muillekin. Vermosta saa ilmaiseksi vadelmalle katteeksi ja lannoitteeksi sopivaa tuotetta. Peräkärryn vuokraaminen ei ole kallista ja lisäksi tavaraa säkkiin lapioidessa saa, paitsi raitista ilmaa, myös melkoisia hajuelämyksiä. Tämä on kierrätystä parhaasta päästä. Vermolle puru ja hevosen lanta on ongelmajätettä ja suuri kustannustekijä. Hakemalla oman kuorman voi näin tukea suomalaista hevosharrastusta. Vermon ehtii kyllä vielä keväälläkin, mutta syksyllä säkitetty tavara ehtii "kypsyä" talven ajan, eikä ole vaaraa, että lanta olisi liian tuoretta ja vielä "palavaa". Liian tuore lanta voi vahingoittaa kasveja.

Samettikukat ehtivät juuri kukkia, ennen kuin paleltuivat lauantain vastaisena yönä. Vähältä piti, etten unohtanut korjata kalebassisatoa ennen pakkasia. Ei noista vielä kovin muhkeita juoma-astioita saa, mutta kunhan ilmastonmuutos etenee, niin muutkin afrikkalaiset kasvit alkanevat tuottaa kunnon satoa myös meillä...

Tikkuaski on mukana mittakaavaksi.

Sunnuntaina saatiin silputettua vadelman tämänvuotiset varret. Hankin jo keväällä Boschin uuden turbosilppurin (Bosch AXT 23 TC). Nyt kesän sitä käytettyäni olen edelleen epävarma, onko se korkean hintansa arvoinen: sen pitäisi hyväksyä yhtä hyvin kovia oksia kuin pehmeitä perennan varsia. Menemättä tukkoon. Mutta kun se menee tukkoon mehevistä ja kuituisista perennan varsista, jotka kääriintyvät turboterän ympärille ja estävät sen tyhjentymisen. Terän puhdistaminen on kyllä helpompaa kuin monessa muussa mallissa, mutta vaivalloista kuitenkin. Kovatkin oksat, kuten vaikka vadelman varret, tukkivat koneen, jos keli on märkä kuten oli nyt sunnuntaina. Hyvä ja suositeltava silppuri odottaa edelleen löytäjäänsä.

Taas sitä kuusiaitaa leikataan

Viime keskiviikkona oli taas STARAn porukka kuusiaidan kimpussa. Viime talven hanget estivät aidan sivujen leikkaamisen keväälä (linkki) joten niitä parsittiin loppukesästä (linkki) ja leikattiin koko aita varmuuden vuoksi uudestaan jo nyt.

Jotenkin minusta näytti leikkausporukalla tekniikka taantuneen. Olen ollut joskus havaitsevinani heillä käytössä hiabin nokkaan ripustetun leikkurin, jolla aidan yläosan leikkaus on sujunut melkein kävelyvauhtia. Nyt käytössä näkyi olevan vain pieniä polttomoottrikäyttöisiä yhden hengen pensasleikkureita, joilla sama työ on niin hidasta, että aidan leikkuuseen menee tältä porukalta, neljältä mieheltä, oman arvionsa mukaan kaksi viikkoa. Kun aidan hoito on näin työlästä (=kallista), ei ole kovin todennäköistä, että kuusiaidalle saataisiin jatkoa alueemme pohjoispuolelle, jos sinne tulee se tie uusille mökeille laajennusalueelle.
Nyt on sitten meilläkin se ILPo. Make kävi asentamassa ilmalämpöpumpun. Oikean pumpun valinta tuntuu olevan tosi vaikeaa. Niitä on niin monenlaisia. Minä luotin siihen, että Juha, joka asennutti mökilleen ILPin loppukesästä, oli tutkinut markkinat ja tehnyt oikean valinnan, ja tilasin samanlaisen.
Ulkoyksikkö on tässä kuvassa vielä ilman kotelokoppaansa, joka naamioi sen vähän paremmin piiloon. Kuvassa olevan asennustyön tehneen Maken yhteystiedot saa minulta pyynnöstä.

Pumppu lähti kyllä ihan nätisti toimimaan, eikä käyntiäänikään ole liian kova, vaikka kyllä sieltä nurkasta pientä huminaa kuuluukin. Lämpötilojen tasailu eri kerrosten välillä teettää kyllä vielä kokeilutyötä, että saan säädöt sellasiksi, ettei niitä tarvitse enää muutella. Kerron kyllä kokemuksista täällä blogissa jatkossakin. Varsinainen totuuden hetkihän koittaa sitten ensi kesänä, kun nähdään uusi sähkölasku: onko pienentynyt vai suurentunut ja jos, niin kuinka paljon.
Pumppu pitää käytännössä luvattua 8 astetta korkeampaa ylläpitolämpötilaa, koska sen täytyy pakkasilla sulatella aika ajoin ulkoyksikköä. Korkeampi lämpötila taas kuluttaa sähköä enemmän, mutta, kovimpia pakkasia lukuuntottamatta, pumppu tuottaa säästöä suoraan sähkölämmitykseen verrattuna. Jää siis nähtäväksi oliko tämä noin puolentoistatonnin investointi kannattava.

Syksyn alkaessa menneen muistelua

Kesä loppuu ja syksy alkaa konkreettisesti, kun vesihana mökillä avattaessa sanoo vain "pöhh". Isäntä Pauli porukoineen on puhaltamassa putkia tyhjiksi. Kompressori säksättää neitikulmalla.

Sato on korjattu ja syksyn, ja talven, lepo puutarhatöistä häämöttää. Enää tarvitsee tehdä muutamia välttämättömyyksiä, kuten vadelman varsien leikkuu ja silppuu ja hevonpulleroiden haku Vermosta ensi kevättä varten ja kukkasipuleiden istutus ym. pientä touhua, jotta puutarha, ja puutarhuri sen myötä, voi asettua talvilepoon.

On pakko tunnustaa, että olen jo kaivannut talvea. Vaikka silloin on pimeätä ja kylmää, niin on myös rauhallisia mökki-iltoja kynttilän polttoon ja saunomiseen ja mökin kuistilla pakkasessa kylpytakissa vilvoitteluun. Ja alueellamme on silloin niin ihmeen rauhallista. Talvinen siirtolapuutarha on oikea rauhan tyyssija. Iltakävely pakkasessa, kun kahdesta tai kolmesta mökistä tuikkii valoa on meditatiivista.

Vielä viime kesästä. Ennätyshelteet kypsyttivät satoa myös ennätysaikaisin. Olen jo pari viikkoa odotellut ystävääni Nallea korjaamaan viinisatoa parempaan talteen. Chateau d´Ours tulee jälleen valmistamaan erän aitoa Pakilalaista Viiniä.

Omenoita ja marjoja tuli runsaasti tänä vuonna, kuten kaikki omenalavaamme täyttäneet tietävät. Myös kasvimaa tuotti yrttejä ja papuja hienosti, ei kylmyys haitannut edes alkukasvukaudesta. Oivalsin tänä vuonna, että pavut voi idättää sisällä ja siirtää taimina kasvupaikalleen. Siis vain yksi kylvö riitti. Ensimmäisen kerran. Aina ennen olen kylvänyt pavut vähintään kahdesti. Koville se ottaa, kun kaikki pitää kantapään kautta oppia. Olisihan tuonkin joku voinut jo aikaa sitten opastaa.

Viime vuonna näihin aikoihin näytän kirjoittaneen blogissa sadosta ja muusta kasvusta ja mm. maa-artisokkien hurjasta kasvusta. Varjostivat sipulipenkkini niin, että jäin ilman sipuleita. No, ne istuttamani, kasvamattomat pikkusipulithan unohtuivat sinne kasvimaalle. Ajattelin, että käännän ne maahan sitten kevätkynnön yhteydessä. Mutta nepäs rupesivatkin talven jälkeen, raivattuani maa-artisokat pois varjostamasta, lykkäämään vihreitä lehtiä. Ja tekivät komeita sipuleita, eikä vain yhtä, vaan kaksi kutakin versoa kohti. Joten sipulisato oli tänä vuonna ihan hyvä. Enkä tarvinnut istukassipuleita keväällä lainkaan. Että tiedoksi: pikkusipulit talvehtivat onnistuneesti, ainakin puolitoistametrisen hangen alla.

Tämän kesän projekteiksi oli siunaantunut mm. kaksi välttämättöntä korjaustoimenpidettä. Molemmat viime talven koviin pakkasiin liityviä: kellarin portaiden routasuojaus ja pihan kiveyksen laitatukien vahvistaminen pakkasen kestävästi. Helleaikana ei millään saanut itsestään irti, että olisi ryhtynyt kuopan kaivuuseen, mutta helteiden loputtua, syyskuun puolella, Hennan avustuksella ja kannustuksella, saatiin sentää kuoppa kaivetuksi. Kuvassa ollaan todella kirjaimellisesti uppoutuneena tähän työhön, noin kaksimetriseen kuoppaan.

Nyt kuoppa on jo peitetty. Routasuojalevyä, styrofoamia, 10-senttistä, meni noin viisi levyä. Eikä silti ole takeita, että pakkanen nytkään pysyy harmittomana. Kun puuttuu se salaojitus ja ympäröivä maa-aines on mielellään routivaa savea. Pidetään peukkuja, että se nyt kestää.

Toisen pakollisen projektin sain valmiiksi juuri viime hetkellä, ennen kuin vesi sulkeutui. Ensin raudoitin ja rakensin muotin kiertämään pihakiveyksen reunaa

ja sitten valoin raon täyteen betonia. Nyt laidan pitäisi kestää pakkasen hyökkäykset. Kuivabetonia piti hakea kahteen otteeseen lisää. Harrastelija laskee menekin aina alakanttiin. Muottivanerit on tarkoitus kierrättää kasvimaan reunuksiksi.

Kyllähän niitä päässä pyöriviä projekteja on ollut muitakin, ja joitakin, kuten vessan saneeraus, on jo osin toteutettukin, mutta kai on oltava tyytyväinen, että nämä kaksi raskasta hommaa tuli sittenkin hoidettua, vaikka välillä jo näytti siltä, että jäävät ensi kesään.

Jostain me puutarhurit aina niitä voimia kerätään ja tehdään norsun kokoisia hommia vähän, haarukkapala, kerrallaan. Eikä jälkeenpäin edes muisteta kuinka kovilla oltiin. Punttisalilla ei tarvitse käydä, jos koko ajan keksii uusia, raskaita puutarhaprojekteja.

Hajajätevesiasetukseen muutoksia

Julkisuudessa viime aikoina kovasti kiritisoituun hajajätevesiasetukseen on tulossa muutoksia. Lain siirtymävaihe pitenee kahdella vuodella, vuoden 2016 alkuun asti, ja yli 68-vuotiaiden ei tarvitse ryhtyä lain ja asetuksen vaatimiin investointeihin lainkaan.
Varsin erikoista lainsäädäntöä. Puhdistustoimien toteuttaminen on, ainakin periaatteessa, sakkorangaistuksin sanktioitua ja nyt siis tietyn iän ylittäneet eivät ole velvoitettuja sitä noudattamaan. Vaikeuksia ja ongelmia suuntaan ja toiseen nähdään varmasti. Minusta koko kiehahtanut keskustelu asetuksen ja sen toimeenpanon ympärillä on heijastusta yhdestä allkuperäisestä puuutteesta: kustannuksia ja hyötyjä ei kattavasti vertailtu valmisteluvaiheessa. Kustannus-hyötyanalyysin tulisi itsestään selvästi kuulua tämnänkaltaisten ympäristösäädösten valmisteluun. Nyt näyttää, että se on jätetty tekemättä tai ainakin jätetty huomiotta. Haja-asutuksen jätevettä ei kannata puhdistaa siellä, missä vesitökuormitusta ei synny. On paljon tapauksia, joissa jätevesi imeytyy maaperään, eikä joudu vesistöön. Tällaisissa tapauksissa voi olla pohjaveden pilaantumisen vaara, jos käytössä on vesivessat ja käyttäjiä on paljon. Jos taas käytössä on kuivakäymälät ja käyttäjiä on vähän tai/ja käyttöaika on vuodessa rajallinen, ei pohjavesien pilaantumisvaaraa ole. Tässä on selvästi nähtävissä joukko tapauksia, joissa asetus johtaa kohtuuttomaan tuhlaukseen: investointeihin, jotka eivät hyödytä ympäristöä, mutta aiheuttavat niihin velvoitetuille suuren taloudellisen rasituksen. Näistä tapauksista ollaan aivan oikeutetusti vihaisia. Jos kustannus-hyötyanalyysia olisi kunnolla toteutettu valmisteluvaiheessa, olisi asetus kirjoitettu niin, että toimenpiteet kohdistuisisvat sinne, missä vesistövaikutuksia voidaan oleellisesti vähentää eli saavuttaa tavoiteltuja hyötyjä. Kaavamainen toteutus johtaa taloudelliseen tuhlaukseen ja suureen kansantaloudelliseen vahinkoon. Hukkaan heitetyt investointirahat olisivat olleet paremmassa käytössä muualla.
Pakilassa meillä ei ole käytössä vesivessoja muualla kuin yhteisessä, pullokaivoon liitetyssä WC-rakennuskessa. Pullokaivo täyttää uuden asetuksen vaatimukset.
Kuivakäymälä, jonka nesteet erotellaan ja käsitellään asianmukaisesti, esim. turpeeseen imeyttämällä, täyttää myös asetuksen vaatimukset.
Jäljelle jäävät ne tapaukset, joissa vettä käytetään tiskaamista enemmän, esim. suihkussa. Nämä pesuvedet, ns. harmaat vedet, tulisi käsitellä. Meidän tapauksessamme käytännössä ainoa kyseeseen tuleva tapa on maahan imeytys. Tämä voidaan toteuttaa asianmukaisesti ns. imeytyskentän avulla. Pakilan savisessa maaperässä veden imeytyminen on hidasta, joten imeytyskentän tulee sisältää riittävästi salaojasoraa, jotta saadaan tilavuutta, johon suihkusta tuleva vesi voi varastoitua ennen imeytymistään eteenpäin. Savisen maaperämme takia salaojasora on syytä eristää ympäröivästä savesta lahoamattomalla maarakennuskankaalla. Näin estetään se, että savi pääsisi, esim. kevättulvien aikaan tukkimaan salaojasoran, jolloin suihkusta tuleva vesi ei enää mahtuisi sen sisään odottamaan imeytymistään eteenpäin. Tarvittava soratilavuus riippuu suihkun käyttäjien määrästä ja suihkun käyttötavasta, mutta tavalliselle mökkiläiselle muutama sata litraa pitäisi riittää. Imeytyssalaojaputkea tarvitaan ympärivuotisessa käytössä noin 20 metriä henkeä kohti. Mökkikäytössä lyhyempikin pituus riittää.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos (1) käytössän kuivakäymälä, josta virtsavedet eivät pääse maaperään, vaan laitetaan kompostiin, ja jos (2) suihkusta tuleville harmaavesille on toteutettu maaperäimeytys, joka toimii moitteettomasti, tulvimatta ja lisäksi (3) on laadittu ohjeen mukainen kuvaus jäteveden käsittelystä ja järjestelmän hoidosta, on kaikki kunnossa, ja hajajätevesiasetusta noudatetaan (jo nyt). Asian voi pyydettäessä tarkastaaa kaupungin ympäristötoimiston tarkastaja, jonka käynnistä saa kirjallisen tarkastuskertomuksen.
Asetuksen noudattaminen ei siis ole meidän tapauksessamme kohtuuttoman vaikeaa. Jos tuntuu, että asia on liian vaikea, tai ei ole varma miten menetellä, kannattaa nykäistä hihasta niitä mökkiläisiä, jotka ovat jo laittaneet vesiasiansa kuntoon omalla tontillaan. Myös netistä löytyy ohjeita. Esim. Suomen ympäristökeskus pitää sivuillaan ohjeita, joiden avulla asiaan on helpo perehtyä (linkki). Täältä löytyvän linkin takaa löytyy myös uudistettu lomake "Selvitys jätevesijärjestelmästä, jätevesijärjestelmän käyttö ja huolto-ohje ja päiväkirja". Siinä olevien toistuvein huolto- ja tarkastutoimien osalta meitä koskee lähes pelkästään kohta 17.
Että niin helppoa se on. Noudattaa lakia ja järjestystä.