Syksyn alkaessa menneen muistelua

Kesä loppuu ja syksy alkaa konkreettisesti, kun vesihana mökillä avattaessa sanoo vain "pöhh". Isäntä Pauli porukoineen on puhaltamassa putkia tyhjiksi. Kompressori säksättää neitikulmalla.

Sato on korjattu ja syksyn, ja talven, lepo puutarhatöistä häämöttää. Enää tarvitsee tehdä muutamia välttämättömyyksiä, kuten vadelman varsien leikkuu ja silppuu ja hevonpulleroiden haku Vermosta ensi kevättä varten ja kukkasipuleiden istutus ym. pientä touhua, jotta puutarha, ja puutarhuri sen myötä, voi asettua talvilepoon.

On pakko tunnustaa, että olen jo kaivannut talvea. Vaikka silloin on pimeätä ja kylmää, niin on myös rauhallisia mökki-iltoja kynttilän polttoon ja saunomiseen ja mökin kuistilla pakkasessa kylpytakissa vilvoitteluun. Ja alueellamme on silloin niin ihmeen rauhallista. Talvinen siirtolapuutarha on oikea rauhan tyyssija. Iltakävely pakkasessa, kun kahdesta tai kolmesta mökistä tuikkii valoa on meditatiivista.

Vielä viime kesästä. Ennätyshelteet kypsyttivät satoa myös ennätysaikaisin. Olen jo pari viikkoa odotellut ystävääni Nallea korjaamaan viinisatoa parempaan talteen. Chateau d´Ours tulee jälleen valmistamaan erän aitoa Pakilalaista Viiniä.

Omenoita ja marjoja tuli runsaasti tänä vuonna, kuten kaikki omenalavaamme täyttäneet tietävät. Myös kasvimaa tuotti yrttejä ja papuja hienosti, ei kylmyys haitannut edes alkukasvukaudesta. Oivalsin tänä vuonna, että pavut voi idättää sisällä ja siirtää taimina kasvupaikalleen. Siis vain yksi kylvö riitti. Ensimmäisen kerran. Aina ennen olen kylvänyt pavut vähintään kahdesti. Koville se ottaa, kun kaikki pitää kantapään kautta oppia. Olisihan tuonkin joku voinut jo aikaa sitten opastaa.

Viime vuonna näihin aikoihin näytän kirjoittaneen blogissa sadosta ja muusta kasvusta ja mm. maa-artisokkien hurjasta kasvusta. Varjostivat sipulipenkkini niin, että jäin ilman sipuleita. No, ne istuttamani, kasvamattomat pikkusipulithan unohtuivat sinne kasvimaalle. Ajattelin, että käännän ne maahan sitten kevätkynnön yhteydessä. Mutta nepäs rupesivatkin talven jälkeen, raivattuani maa-artisokat pois varjostamasta, lykkäämään vihreitä lehtiä. Ja tekivät komeita sipuleita, eikä vain yhtä, vaan kaksi kutakin versoa kohti. Joten sipulisato oli tänä vuonna ihan hyvä. Enkä tarvinnut istukassipuleita keväällä lainkaan. Että tiedoksi: pikkusipulit talvehtivat onnistuneesti, ainakin puolitoistametrisen hangen alla.

Tämän kesän projekteiksi oli siunaantunut mm. kaksi välttämättöntä korjaustoimenpidettä. Molemmat viime talven koviin pakkasiin liityviä: kellarin portaiden routasuojaus ja pihan kiveyksen laitatukien vahvistaminen pakkasen kestävästi. Helleaikana ei millään saanut itsestään irti, että olisi ryhtynyt kuopan kaivuuseen, mutta helteiden loputtua, syyskuun puolella, Hennan avustuksella ja kannustuksella, saatiin sentää kuoppa kaivetuksi. Kuvassa ollaan todella kirjaimellisesti uppoutuneena tähän työhön, noin kaksimetriseen kuoppaan.

Nyt kuoppa on jo peitetty. Routasuojalevyä, styrofoamia, 10-senttistä, meni noin viisi levyä. Eikä silti ole takeita, että pakkanen nytkään pysyy harmittomana. Kun puuttuu se salaojitus ja ympäröivä maa-aines on mielellään routivaa savea. Pidetään peukkuja, että se nyt kestää.

Toisen pakollisen projektin sain valmiiksi juuri viime hetkellä, ennen kuin vesi sulkeutui. Ensin raudoitin ja rakensin muotin kiertämään pihakiveyksen reunaa

ja sitten valoin raon täyteen betonia. Nyt laidan pitäisi kestää pakkasen hyökkäykset. Kuivabetonia piti hakea kahteen otteeseen lisää. Harrastelija laskee menekin aina alakanttiin. Muottivanerit on tarkoitus kierrättää kasvimaan reunuksiksi.

Kyllähän niitä päässä pyöriviä projekteja on ollut muitakin, ja joitakin, kuten vessan saneeraus, on jo osin toteutettukin, mutta kai on oltava tyytyväinen, että nämä kaksi raskasta hommaa tuli sittenkin hoidettua, vaikka välillä jo näytti siltä, että jäävät ensi kesään.

Jostain me puutarhurit aina niitä voimia kerätään ja tehdään norsun kokoisia hommia vähän, haarukkapala, kerrallaan. Eikä jälkeenpäin edes muisteta kuinka kovilla oltiin. Punttisalilla ei tarvitse käydä, jos koko ajan keksii uusia, raskaita puutarhaprojekteja.

Hajajätevesiasetukseen muutoksia

Julkisuudessa viime aikoina kovasti kiritisoituun hajajätevesiasetukseen on tulossa muutoksia. Lain siirtymävaihe pitenee kahdella vuodella, vuoden 2016 alkuun asti, ja yli 68-vuotiaiden ei tarvitse ryhtyä lain ja asetuksen vaatimiin investointeihin lainkaan.
Varsin erikoista lainsäädäntöä. Puhdistustoimien toteuttaminen on, ainakin periaatteessa, sakkorangaistuksin sanktioitua ja nyt siis tietyn iän ylittäneet eivät ole velvoitettuja sitä noudattamaan. Vaikeuksia ja ongelmia suuntaan ja toiseen nähdään varmasti. Minusta koko kiehahtanut keskustelu asetuksen ja sen toimeenpanon ympärillä on heijastusta yhdestä allkuperäisestä puuutteesta: kustannuksia ja hyötyjä ei kattavasti vertailtu valmisteluvaiheessa. Kustannus-hyötyanalyysin tulisi itsestään selvästi kuulua tämnänkaltaisten ympäristösäädösten valmisteluun. Nyt näyttää, että se on jätetty tekemättä tai ainakin jätetty huomiotta. Haja-asutuksen jätevettä ei kannata puhdistaa siellä, missä vesitökuormitusta ei synny. On paljon tapauksia, joissa jätevesi imeytyy maaperään, eikä joudu vesistöön. Tällaisissa tapauksissa voi olla pohjaveden pilaantumisen vaara, jos käytössä on vesivessat ja käyttäjiä on paljon. Jos taas käytössä on kuivakäymälät ja käyttäjiä on vähän tai/ja käyttöaika on vuodessa rajallinen, ei pohjavesien pilaantumisvaaraa ole. Tässä on selvästi nähtävissä joukko tapauksia, joissa asetus johtaa kohtuuttomaan tuhlaukseen: investointeihin, jotka eivät hyödytä ympäristöä, mutta aiheuttavat niihin velvoitetuille suuren taloudellisen rasituksen. Näistä tapauksista ollaan aivan oikeutetusti vihaisia. Jos kustannus-hyötyanalyysia olisi kunnolla toteutettu valmisteluvaiheessa, olisi asetus kirjoitettu niin, että toimenpiteet kohdistuisisvat sinne, missä vesistövaikutuksia voidaan oleellisesti vähentää eli saavuttaa tavoiteltuja hyötyjä. Kaavamainen toteutus johtaa taloudelliseen tuhlaukseen ja suureen kansantaloudelliseen vahinkoon. Hukkaan heitetyt investointirahat olisivat olleet paremmassa käytössä muualla.
Pakilassa meillä ei ole käytössä vesivessoja muualla kuin yhteisessä, pullokaivoon liitetyssä WC-rakennuskessa. Pullokaivo täyttää uuden asetuksen vaatimukset.
Kuivakäymälä, jonka nesteet erotellaan ja käsitellään asianmukaisesti, esim. turpeeseen imeyttämällä, täyttää myös asetuksen vaatimukset.
Jäljelle jäävät ne tapaukset, joissa vettä käytetään tiskaamista enemmän, esim. suihkussa. Nämä pesuvedet, ns. harmaat vedet, tulisi käsitellä. Meidän tapauksessamme käytännössä ainoa kyseeseen tuleva tapa on maahan imeytys. Tämä voidaan toteuttaa asianmukaisesti ns. imeytyskentän avulla. Pakilan savisessa maaperässä veden imeytyminen on hidasta, joten imeytyskentän tulee sisältää riittävästi salaojasoraa, jotta saadaan tilavuutta, johon suihkusta tuleva vesi voi varastoitua ennen imeytymistään eteenpäin. Savisen maaperämme takia salaojasora on syytä eristää ympäröivästä savesta lahoamattomalla maarakennuskankaalla. Näin estetään se, että savi pääsisi, esim. kevättulvien aikaan tukkimaan salaojasoran, jolloin suihkusta tuleva vesi ei enää mahtuisi sen sisään odottamaan imeytymistään eteenpäin. Tarvittava soratilavuus riippuu suihkun käyttäjien määrästä ja suihkun käyttötavasta, mutta tavalliselle mökkiläiselle muutama sata litraa pitäisi riittää. Imeytyssalaojaputkea tarvitaan ympärivuotisessa käytössä noin 20 metriä henkeä kohti. Mökkikäytössä lyhyempikin pituus riittää.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos (1) käytössän kuivakäymälä, josta virtsavedet eivät pääse maaperään, vaan laitetaan kompostiin, ja jos (2) suihkusta tuleville harmaavesille on toteutettu maaperäimeytys, joka toimii moitteettomasti, tulvimatta ja lisäksi (3) on laadittu ohjeen mukainen kuvaus jäteveden käsittelystä ja järjestelmän hoidosta, on kaikki kunnossa, ja hajajätevesiasetusta noudatetaan (jo nyt). Asian voi pyydettäessä tarkastaaa kaupungin ympäristötoimiston tarkastaja, jonka käynnistä saa kirjallisen tarkastuskertomuksen.
Asetuksen noudattaminen ei siis ole meidän tapauksessamme kohtuuttoman vaikeaa. Jos tuntuu, että asia on liian vaikea, tai ei ole varma miten menetellä, kannattaa nykäistä hihasta niitä mökkiläisiä, jotka ovat jo laittaneet vesiasiansa kuntoon omalla tontillaan. Myös netistä löytyy ohjeita. Esim. Suomen ympäristökeskus pitää sivuillaan ohjeita, joiden avulla asiaan on helpo perehtyä (linkki). Täältä löytyvän linkin takaa löytyy myös uudistettu lomake "Selvitys jätevesijärjestelmästä, jätevesijärjestelmän käyttö ja huolto-ohje ja päiväkirja". Siinä olevien toistuvein huolto- ja tarkastutoimien osalta meitä koskee lähes pelkästään kohta 17.
Että niin helppoa se on. Noudattaa lakia ja järjestystä.

Syyskokous pidettiin

Yhdistyksemme syyskokous pidettiin eilen iltapäivällä kerhotalolla. Sää oli lauantaista muuttunut sopivan syksyiseksi.
Kokous hyväksyi toimintasuunnitelman pienillä mutinoilla. Tiedotuksen avoimuutta perättiin ja, puheenjohtajana toimineen Jorman tulkitessa, päädyttiin tiedotussuunnitelmaan sisällytetty velvoite esittää toimikuntien tiedotteet puheenjohtajalle ennen esillepanoa tulkita siten, ettei se koske juoksevien, jo sovittujen, asioiden hoitoa. Johtokunnan puheenjohtaja ja muutama muukin kokouksen osanottaja vastusti innokkaasti jonkun esille nostamaa ajatusta syys- ja kevätkokousten pöytäkirjojen laittamisesta yhdistyksen nettisivuille nähtäville. Heli Ahola muisti, onneksi, että tästä oli jo edellisessä syyskokouksessa päätetty, mutta päätöstä ei ole koskaan pantu toimeen. Nyt näin päätettiin yksimielisesti tehdä.
Kokous päätti pitää maksut ennallaan, paitsi nosti sähkön perusmaksun 20 euroon, ja vahvisti sitten talousarvion vastaavalla muutoksella sähkömaksujen kohdalla.
Puheenjohtajaksi vuodelle 2011 valittiin Seija Marteva. Vastaehdokkaita ei ilmaantunut. Johtokuntaan valittiin kahdeksi vuodeksi erovuoroisten tilalle Anu Brotherus, Kalevi Lehikoinen ja Tero Lintanen sekä vuodeksi varajäseniksi Vesa Jurvanen, Lassi Lager ja (Juha) Nipa Nieminen.
Tilintarkastajiksi valittiin entiset paitsi varalle Timo Pekkonen ja Mauri Kymäläinen.
Toimikuntiin valittiin suuri joukko ihmisiä, suurelta osin entisiä aktiiveja, mutta joitakin ilahduttavia uusia vapaaehtoisiakin löytyi. Saunatoimikuntaan valittiin, lukuunottamatta Markkua, joka jäi pois, entiset Timo, Kalevi, Riikka ja Pauli sekä uutena Pirjo. Uutena ryhmänä nimitettiin kerhotalon remonttiryhmä, johon tuli johtokunnan jo asiaa käsitelleitä jäseniä sekä Mikko ja Risto.
Tunnin vilkkaan kokouksen jälkeen osanottajat hajaantuivat mökeilleen valmistelemaan syysmuuttoa.

Pakilan saunan kausi päättyi

Onnellisissa merkeissä päättyi saunan kausi. Lämmitykset menivät hyvin. Lämmittäjät olivat tyytyväisiä uuteen, vähemmän sisälle savuttavaan saunaan, eikä tulipalon alkujakaan sattunut. Remontti onnistui hienosti. Protesteja saunan pesu- ja löylyhuoneen värityksestä tai muista ratkaisuista ei kuulunut.

Viime perjantaina oltiin taas siinä pisteesssä, että lämmittäjillä oli kaikilla urakka takana ja juhla edessä. Markku ja Lotta ja kumpp. olivat panneet pöytään kystä ja kyllä, herkullisen keiton ja monenlaista purtavaa. Ja juotavaa oli tietysti riittävästi. Ennen ruokaa tietysti saunottiin. Markun lämmittämässä saunassa.

Yhteisenä huolen aiheena oli kaikilla se, että Markku on ilmoittanut jättävänsä saunatoimikunnan. Kymmenisen vuotta ja remontit on kyllä tarpeeksi talkootyötä yhdeltä mieheltä. Jorma piti liikuttavan puheen kiitellen Markun panosta saunan hoidossa. Jos 90-luku oli Lindan, niin 00-luku on ollut Markun kautta saunalla. Puheen päätteeksi Kalevi ojensi saunatoimikunnan yhteisen lahjan Markulle: Bossille sopivan tukevan kylpytakin.

Kaikki toivottivat Markulle hyviä eläkevuosia saunatoimikunnan tehtävistä ja että Markku kuitenkaan ei jättäisi lämmittäjän hommia vaan tulisi ensi kesänä mukaan ottamalla vuoron tai kaksi.

Viime lauantaina oli sitten saunan syystalkoot. Kolmisenkymmentä henkeä oli kokoontunut aamupäivällä ahkeroimaan saunaa talvikuntoon. Asennettiin luukkuja verannalle.

Nostettiin kasteluvesiverkon pohjaventtiili joesta.

Siirrettiin puita kellariin suojaan poerinteisellä talkooketjulla.

Kannettiin laituri miehissä talviteloilleen.

Ja otettiin talkoolaisista perinteinen yhteiskuva.

Huom. tämä ei ole "virallinen" syystalkookuva. Photoshoppaan sen kun ehdin. Siinä ovat sitten kaikki talkoisiin osallistuneet.

Vuosikokoukseen vaikuttamaan

Olen julkaissut ohessa tekstin, jonka olen toimittanut Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirastolle kannan ottona alueen suunnittelun lähtökohtiin. Olen julkaissut sen täällä blogissa myös sen vuoksi, että toivon sen virittävän lisää kannanottoja puolesta ja vastaan, jotta suunnittelijat saavat kunnollisen kuvan mielipiteistämme. Jos emme ole yhteydessä suunnittelijoihin, on mahdollista että huomaamme vasta myöhemmin, että se olisi ollut tarpeen. Kertomalla mielipiteitämme jo nyt, tässä vaiheessa, pidämme yllä keskustelua ja saamme siten hyvän kuvan siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ensi sunnuntaina 26.9. klo 14:00 kerhotalolla on yhdistyksemme syyskokous, joka valitsee mm. yhdistyksen puheenjohtajan ja uusia jäseniä johtokuntaan (ks. Heikin blogi). Nähdään siellä.