Omenasato jäi tänä vuonna kehnoksi. Taudit ja olosuhteet sekä loiset veivät omenat jo toisen kerran peräkkäin (linkki). Myös päärynät ja luumu jäivät tältä vuodelta saamatta. Sen sijaan vadelmaa on pakastimessa ennätys runsaasti. Puuron päällä oli koko marraskuun vadelmaa ja pensasmustikkaa. Jälkimmäiset ovat nyt loppu.
Kasvimaalla oli viime kesänä hyvät olot, kun viileän kelin vuoksi ei tarvinnut juurikaan kastella. Erityisesti lehtikaalia tuli uskomaton määrä. Pakastin täyteen ja vielä muuallekin. Viiimeiset kerättiin talteen nyt joulukuun alkaessa.
Äkkiä se syksy meni. Ollaan yhtäkkiä jo adventtia viettämässä. Sohjoa tai lunta ei olla vielä nähty eikä talvesta muutenkaan ole juuri tietoa.
Siirtolapuutarhayhdistyksen vanha johtokunta kokoontui viimeisen kerran ja vietti samalla pikkujoulua. Vuosi on pulkassa. Seuraavaksi aletaan askarrella toimintakertomusta ja tilinpäätöstä ja materiaalia toiminnantarkastajalle. Aikaa on kuitenkin vetäytyä joulun rauhaan. Ehkä tänä vuonna on mahdollista viettää joululomaa myös mökillä. Siellä on talven rauha. Voi käpertyä takkatulen lämpimään hyvän kirjan kanssa ja käydä välillä ulkona nauttimassa mökkikylän pimeydestä ja muutamasta mökistä näkyvästä kynttilän tuikkeesta.
Toivotan kaikille kiireetöntä adventtia ja rauhaisaa joulun aikaa sekä satoisaa uutta vuotta!

Vireä vanhus?

Terveisiä Nekalan siirtolapuutarhasta Tampereelta. Viime lauantaina siellä oli joukko Suomen Siirtolapuutarhojen edustajia kutsuttuna viettämään liiton 85- ja lehden 80- vuotisjuhlia. Juhlat avasi liiton puheenjohtajan Pertti Laitilan puhe, joka oli erinomainen katsaus liiton ja siirtolapuutarhaliikkeen historiaan Suomessa. Eri puutarhat ja aluejärjestöt kävivät esittämässä onnittelutervehdyksiä ja ja Rieväkylän pojat pelimannibändi säesti tapahtumaa. Aikamoista pönöttämistä, mutta toki välillä joku läsnäolijoista ilmaisi ihan ajatellun ajatuksen, joka virkisti läsnäolijoiden aivonystyröitä miettimään liiton ja siirtolapuutarhojen tulevaisuutta Suomessa. Me helsinkiläiset puutarhat luovutimme liitolle varat videotykin hankintaan käytettäväksi kokouksissa ja messuilla. Tulevaisuuteen kurkottava hankinta siis. Tulevaisuuteen olisi liiton ja liikkeen muutenkin hyvä kurkottaa. Tahtoo vain olla se taaksetuijottaminen ja takapuoli edellä tulevaisuuteen meneminen enemmän tyypillistä järjestökäytöstä...
Nekala on tunnettu kuivakäymälöistään. Niihin on otettu suoran käytännöllinen ote ja toteutettu tavallisia mökkihuusseja eri puolille aluetta suuri määrä (ks. esim.). Yksiköiden pienuus ja lukuisuus tekevät kokonaisuudesta työlään hoitaa. Hoitajina on onneksi työllistettyjä. Kaksi kertaa viikossa tyhjennetään jokainen säiliö kompostikentän kokoomakompostiin. Kenttiäkin on kaksi ja komposteja kuusi kaksi käytössä per vuosi. Siirettävä tavara näytti olevan melkiiosen kuivaa. Toki hajutonta, mutta tästä syystä hittasti hajoavaa. Kolmen vuoden kierto lienee tästä syystä ihan paikallaan. Suodovesisäiliöt tarpeen mukaan, varjoisella puolella noin kerran viikossa. Neste käytetään laimennettuna viheraluieiden kastelulannoitteena. Systeemiä esitteli Taavi Seppälä, joka on saanut tänä vuonna hyvästä syystä Käymälä- ja huussiseuran kultaisen talikon "Vuoden huussiteko 2015".
Siirtolapuutarhat tulevat tämän kirjoittajan mielestä lähitulevaisuudessa monipuolistumaan hallinnollisesti ja kaikissa muissakin suhteissa. Tulemme näkemään perinteisestä ja vakiintuneesta suuresti poikkevia puutarhoja perustettavan. Liiketoimintaa, ryhmärakentamista, yhtiöitä yhdistysten sijaan jne. Tällaiseen uudenlaiseen kenttään täytyisi liitonkin saada toimintansa sopeutettua, että se edelleen olisi toimiva ja vaikuttava, eikä mikään museoliitto. Sama koskee liiton lehteä, joka valitettavasti ei ole sen enmpää ajankohtainen kuin relevantti nykyisin. Perinnettä kyllä ylläpidetään, mutta onko menneisyydestä otettu vain tuhka eikä tulta? Vanhat monisteasuiset lehdet ovat huomattavasti asiapitoisempia ja puutarhurin arjen ja liiton kokonaisuuden kannalta omana aikanaan relevantimpia.
Ilmastonmuutos tuo tullessaan haasteita puutarhan hoitoon. Omenankehrääjäkoi-invaasio viime kesänä Hesan puutarhoihin saattoi olla yksi muutoksen airut. Espanjansiruetanat toinen. Niille muuten toimii sama aine, jota olen menestyksellä käyttänyt vesimyyrien karkottamiseen naapurin tontille, koivutisleterva. (ks tarkemmin linkki). Tänä kesänä tosin on ollut vaikeuksia uskoa ilmaston lämmenneen. Pikemminkin on tuntunut siltä että uusi jääkausi uhkaa.

Kesän keskikohta takana

Melkein kaikki matot pesty Pukinmäen pesupaikalla ja lomat melkein loppuun lusittu. Haikeus meinaa iskeä, kuinka pääsikin kesä taas vauhdilla näin pitkälle. Seis kesä tahdon ulos - nauttimaan helteestä ja auringonpaisteesta ja katsomaan kuinka kasvini kasvavat kohisten ja kihisten, erityisesti rikkaruohot.
Välillä on poikettu Hennan saareen tekemään laituria ja leikkaamaan järviruokoa ja kuuntelemaan miten korvat suhisevat ihan omia aikojaan, kun niihin ei tule ruohonleikkurien papatusta ja kehäykkösen kohinaa.
Kuikan huudot olivat siellä järvenselällä kaikuessaan ihan yhtä kaihoisia kuin muistinkin.
Ilo oli silti palata Pakilaan. Vaikka loma loppuukin, ei täältä olla lähdössä mihinkään. Pyörän keula vain työpäivinä duunia kohti ja illalla takaisin kohti kesäparatiisia.
Koskaan ei ole vadelma kypsynyt niin myöhään kuin tänä vuonna. Vasta muutama päivä on satoa kerätty. Melkoisen mauttomia, vetisiä marjoja. Toivottavasti loppukaudesta saadaan parempaa. Perunaa syödään jo. Se on ihan yhtä taivaallisen hyvää kuin uudet perunat lapsena. Ei ole Nicolan voittanutta lajiketta!
Lehtikaali lähti hyvin kasvuun ja pavut näyttävät tykkäävän sadekesästä. Muutenkin kasvimaa kukoistaa. Samoin perennat ja kesäkukat. Omenaa vain ei tule vieläkään. Montakohan katovuotta se viimekesäinen omenankehrääjä-invaasio aiheuttaa vielä?
Täällä on puutarhaonni kaikilla ja kesä niillä, jotka tykkäävät viileämmästä kelistä. Ei meitä kyllä ole ihan kauheasti häirinnyt helteiden puute. Kesä se on sadekesäkin. Eikä tämä ole vielä ihan pahin tulvakesä, jos vertaa vaikka vuoteen 2004.
Pian tulee elokuu ja elojuhlat ja sitten seuraavassa kuussa syksyn talkoolaisten juhlat. On mitä odottaa, kuten helteitä, ehkä niitä tulee sitten taas ensi kesänä.

Elämää siirtolapuutarhassa

Tänä vuonna on edelleen omenankehrääjää runsaasti, vaikka kevätruiskutuksilla sitä yritettiin torjua. Forestumin viime vuoden pyyntiraportissa kerrotaan, että kevätruiskutus on sitä todettu tehottomaksi. Siitä huolimatta ruiskutusta tarjottiin edelleen yhdistyksellekin. Päädyttiin siihen, että halukkaat saavat tilata. Minä ruiskutin itse, mutta yhtä huonolla tuloksella.
Polkuja kävellessä törmää jo sellaisiin, kauttaaltaan seitin peitossa oleviin, puihin, kuin viime vuonnakin. Paras torjunta lienee käsin repimällä. Siten toukat saa todella pois. Vesisuihkulla ne saa lähinnä hätälaskeutumaan siimansa varassa alemmille oksille.



Maassa lojuvista oksankärjistä voi päätellä, kuinka paljon toukkapesiä on poistettu...
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt pettyneenä turvautunut myös cypermetriiniin (1 ml/10 l, ruiskutetaan lehdet märiksi), jota saa ainakin Kukkatalosta hintaan 13,5 euroa 50 ml (josta siis saa 500 litraa ruiskutetta! Naapurin kanssa voi hankkia yhteisen putelin!)

Kerhotalon talkooväki ihmetteli varpusten pesien määrää talon peltikatteen ja aluskatteen välissä. Pesiä on niin räystäillä kuin harjallakin. Tuntuivat häiriintyvän räystäslautojejn uusimisesta. Jotkut talkooporukan ulkopuoliset vetivät jopa sellaisia johtopäätöksiä, että talkooväksi olisi naulannut laudat varpusten pesien päälle ja estänyt emojen kulun pesille. Sallikaa minun vakuuttaa, että tämä ei pidä paikkaansa. Tästä voi jokainen vakuuttua istumalla hetkeksi uudelle terassille tarkkailemaan: emot kulkevat sujuvasti edestaikaisin pesälle ja sieltä pois, ihan kuten aiemminkin.

Perennat muodostavat siirtolapuutarhapalstojen kruunun jalokivet. Aloittavalle tarhurille perennat tuottavat päänvaivaa. Kukinta-ajat ja värit eivät osu kuten suunniteltiin ja seuraa loputonta perennoiden siirtelyä paikasta toiseen palstan alueella. Netissä on käytettävissä mainio apuväline oikeiden perennojen löytämiseksi. Välineen avulla löytyy suositeltavia, kestäviä ja Suomen oloissa kestäviä lajeja. Palvelu löytyy osoitteesta: linkki.

Juhla ja Juhannusilta

Juhannuksen aaton juhla oli taas entistä hienompi. Erityisen säväyksen juhlaan antoi, että talkooväki ehti saada kerhotalomme uuden ilmeen lähes täysin valmiiksi. uusi terassi ja koristeina olevat juhannuskoivut saivat kaikki tulijat juhlatuulelle. Tukijoita tuntui olevan ennätysmnäärä. Juhlan alussa kerhotalomme vaikutti selvästi liian pieneltä.
Ykköslohko oli saanut juhlaohjelmast todella monipuolisen: jokaiselle jotakin. Juhla alkoi perinteen mukaan lipnnostolla ja kenttäpeleillä. Sitten seurasi musiikkiesityksiä munniharpulla ja lyömäsoittimilla. Aulikko Oksasen ikimuistettavat runot Vuokon ja Zarkuksen esittäminä saivat ainakin tällasiet vanhat kävyt tippa silmässä musitelemaan omaa kadonnutta nuoruuttaan. Tanssin nälkäisille oli Mannisten jenkkateho-opetusta ja sitten päästettiin bändit irti. Toki sitä ennen oli arvontojen ja palkinnonjakojen aika. Tänä vuonna ne hoidettiin tehokkaasti ja lyhyessä ajassa. Ne Jäppioset bändi ja Mikko esittivät vahvaa kunnon rockia, tuttuja ja tanssittavia. Ainakin näin musiikkia ymmärätämättömä'än Mikon keikkailu meni ihan täydestä. Loppuillan taas Gardeners hoiti tuttuun ammattitaitoiseen tyyliinsä.
Illan päätti kokon poltto. Vantaanjoelta hiipivä sumu muutti maiseman kokon palaessa Juhannuksen hämyiseksi taikayöksi.