torstai 14. maaliskuuta 2013
Pakilan avara luonto
Viime lauantaina olimme päivän kääntyessä iltaan asettuneet mökillä viettämään viikonloppua katsomalla TV:stä Avaraa Luontoa. Sehän alkaa varttia vaille seitsemän illalla. Oli aurinkoisen päivän ilta. hämärä oli jo laskeutunut, mutta Itä-Pakilan talojen takana loisteli vielä laskeneen auringon kajo. Yhtäkkiä huomasimme pihaamme grillikatoksen valokatteen päälle laskeutuvan todella suuren linnun. Se lensi pehmeästi ja pyörähti katolle jaloilleen sulkien pitkät ja leveät, pyöreäpaiset siipensä jääden kumaraan asentoon tähystämään pihaamme. Tähystimme sitä innoissamme säleverhojen välistä yrittäen olla liikkumatta, ettei se huomaisi meitä niin lähellä, vain muutaman metrin päässä. Samassa Henna huomasi linnun kääntäessä päätään "korvat"! Selvä juttu. Siinä se kanahaukan syöjä nyt on. Meillä on Pakilassa ikioma cityhuuhkaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On se ihmeellistä. Kun nuorena metsiä kulkiessa ei harvinaisempia eläimiä saanut näköetäisyydelle yrittämälläkään, nyt ne tulee pihapiiriin.
VastaaPoistaPerjantaina oli kolme valkohäntäpeuraa Vaahterapolun ja Katajapolun tienoilla. Varmasti paha ruokapula tuon paksun ja tiiviin hangen vuoksi. Milloinkahan saadaan ensimmäinen ilves havainto. Perässähän ne kulkee.
Yksi cityhuuhkaja on asustellut Oulunkylän liikuntapuiston metsässä, olisikohan se löytänyt nyt paremman apajan? Peuran, mutta vain yhden, tapasin viikko sitten Vantaanjoen jäällä. Hyvin lyhyesti tosin :)
VastaaPoista