Yhteisö pitää huolta hajamielisistään

Pari viikkoa sitten tuli mökiltä vähän kiire lähtö. Lyhyt päivä oli jo pimenenmässä, oli tehty hankintoja rautakaupasta iltapäivällä ja sitten olikin jo kiire lähteä kotiin.
Siinä kiireessä oli unohtunut varaston ovi lukitsematta. Viikon päästä sain puhelinsoiton isännältämme Paulilta. Oli joku soittanut ja kertonut varaston oven repsottavan selällään.
Soitin toiselle mökkinaapurille, onko hän havainnut tällaista? Ei ollut, mutta sanoi olevansa lähellä Pakilaa ja käyvänsä tarkistamassa tilanteen ohikulkiessaan. Soitti hetken päästä, että varasto on auki ja avain riippulukossa. Lupasi laittaa lukkoon. Tällaista sattuu tietysti juuri sellaisena harvinaisena viikkona, kun seuraavana viikonloppuna ei olla menossa mökille. Onneksi mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Yhteisömme piti hienosti huolta hajamielisyyteni aiheuttamista ongelmista! Kiitos kaikille avusta ja huolehtimisesta. Yritän itse vastaavasti tarkkailla, ovatko naapurit joskus yhtä hajamielisiä.

Tänä viikonloppuna oli koko syksyn pimein ja myrskyisin viikonloppu, mutta mökissä oli sitäkin viihtyisämpää poltella kynttilöitä, pitää takassa tulta ja saunoa iltasella sen jälkeen kun "Avara Luonto" loppui TVstä. Joulukuun tunnelmaa.
Lumen tuloon on nyt meillä varauduttu niin, että terassin valokatteen tukirakentesiin on kiinnitetty kertopuinen lisätuki, jonka pitäisi estää lumikuorman aiheuttama taipuminen. Jo kahtena talvena suuri lumimäärä on uhannut särkeä katoksen ja sitä on pitänyt tukea ja työntää tunkilla takaisin suoraksi. Nyt saa lunta tulla. Kertopuu, joka on vanerin kaltaista rakenteeltaan, on vääntölujuudeltaan 2 kertaa paksumpaa puuparrua vastaavaa. Lumi sinänsä ei ole ollut ongelma vaan jatkuvat pakkaset, jotka estivät sen, että väliaikojen suojailmalla lumet putoaisivat liukkaalta muovikatteelta alas. Nyt on katto tuettu - sataneeko tuo vettä koko tämän talven?

Pakkaset tulivat ja sipulit menivät

Puutarhurimme kiiruhti viime perjantai-iltana mökilleen mennessään läheiseen puutarhaliikkeeseen: jospa siellä olisi vielä kukkasipuleita jäljellä ja hyvällä alenuksella.
Olihan siellä. Tosin jäljellä vain tulppaaneita, mutta 70%:n alennuksella. Puutarhurimme lunasti niitä kympillä toista sataa kappaletta ja meni sitten mökilleen virittelemään tulia takkaansa.
Lauantaiaamun koittaessa riensi puutarhurimme piilottamaan hankkimaansa aarretta puutarhansa multiin. Aina yhtä hämmästyttävää, kuinka pienelle alalle kaupassa suurelta tuntunut kukkasipulimäärä voidaan piilottaa. Työn tehtyään kävelee puutarhurimme tyytyväisenä ystävänsä kanssa nurmikollaan marraskuisen auringon paisteen valaistessa sieltä täältä pöyhittyjä kukkapenkkejä. Innoissaan puutarhurimme ovat tehneet myös muutamia viime hetken perennoiden siirtoja.
Sunnuntaiaamuna, 20. marraskuuta, puutarhurimme herää ja kiiruhtaa ihailemaan auringon nousua ja kaunista pilvetöntä pakkastaivasta. Kävellessään kuuraisella, pakkasessa rouskivalla nurmikolla puutarhurimme ajattelee onnellisena hyvässä tallessa olevia kukkasipuleitaan: "Ehdinpäs!"
Lämpimään mökkiin palattuaan puutarhurimme selaa mökkipäiväkirjaansa ja löytää merkinnän 20.11.2010: "Käytiin Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli tarpeeksi muutaman kilometrin reippaaseen lenkkiin. Hiihdon jälkeen saunottiin ja mukavaa oli."

Ensimmäinen kunnon aamupakkanen.

Kuurainen, askeleen alla rouskiva nurmikko.

Eipä ole lunta vielä tänä vuonna, vaikka ensimmäinen kunnon yöpakkanen saapuikin samaan aikaan.

Kerhotalon remonttia korjataan vielä

 Vielä marraskuun alettua työtäpelkäämätön (=käy vaikka työn viereen maate) talkooväki ahkeroi kerhotalomme kimpussa. Lattiaremontin jäätyä talvitauolle on vuorossa kerhotaloa vaivaavan pintakosteuden torjunnan laittaminen kuntoon. Tämä tapahtuu kaivamalla pintasalaojat ympäri kerhotalon.

 Asentamalla maarakennuskangas ja peittämällä sepeliin haudattu salaoja styrox- ja patolevyllä.

 Samass yhteydessä johdetaan myös katolta tulevat sadevedet pois omalla putkituksellaan.

Lopuksi vielä loivennetaan viereisen nurmikon laitapenkkaa, ettei lumi tupruta liian korkeita kinoksia seinän viereen.
Ahkeraa väkeä. Olivat pyhäinpäivänkin kokonaan töissä. Kyllä tällä porukalla jälkeä syntyy.

Talviaikaan

Tänään, sunnuntaina, 30.10.2011, ollaan jo talviajassa. Kerrankin päästiin ylös ajoissa sunnuntaiaamuna!
Puutarha alkaa olla valmis talveen. Syystyöt on tehty. Vadelmat sidottu ja ruoho ajettu viimeisen kerran ja leikkuriin vaihdettu öljyt ja laitettu se talviteloille. Siinä samalla silppuuntuivat pudonneet lehdetkin matojen herkuksi. Haravoiminenhan on aivan turhaa. Ruohonleikkurilla voi hoitaa lehdet pois ja samalla nurmikko saa tarpeellista orgaanista maanparannusainetta. Kaikkein turhimmalta tuntuu sellainen haravointi, jota näkee Pakilan omakotialueellakin, että lehdet pakataan jätesäkkeihin jätekuskien vietäväksi. Meidän alueella sentään on kompostinti kunniassaan. Hyvä me!

 Jo pari viikkoa sitten käytiin Vermossa hoitamassa se jokasyksyinen paskareissu. Tässä kuvassa on itse tuotantolaitoskin.

 Hyvä lasti Vermon tuotetta on kuin olisi rahaa pankkiin laittanut. Siinä ne ovat rivissä kuin Roope-ankan rahasäkit.

 Saunan pukuhuoneen ikkunaremontti tuli valmiiksi. Se pyrittiin tekemään vanhaa pukuhuonetta kunnioittaen, vaikka ikkuna onkin uusien standardien mukainen. Aluksi väriero sisä- ja ulkopuitteen välillä pistää silmään, mutta pian siihen tottuu. Tämä ikkuna tulee kestämän niin kauan, että nykyisten vastaavien ei tarvitse olla enää näkemässä sen vaihtamista.

Syksy on edennyt tasaisen mukavaa vauhtia ja kasvit ovat saaneet rauhassa tuleentua omaan tahtiinsa. Jopa alueen tammet ovat ehtineen muuttua kullankeltaisiksi. Ruskeita lehtiä ei tänä vuonna tammin jää kuten tapahtuu äkkipakkasilla, kun tammi ei ehdi tuleentua. Nyt on jo syyshortensiassakin syysvärit. Vain jasmikkeet sinnittelevät enää vihreinä.

Kaupunki on käynyt viime viikkoina ahkerasti leikkelemässä kuusiaitaa ja nyt se näyttääkin tosi siistiltä - vasta parturissa käyneeltä. Kaupunki on ilmeisesti ulkoistanut leikkuun, päätellen leikkaajien välineistä. Tai ainakin on siirrytty urakkahommasta tuntitöihin, niin arvokkaan perusteellisesti ja moneen otteeseen aitaa nykyään työstetään. Mutta jälki on kyllä moitteetonta.

Talkoolaiset ahkeroivat vielä syksylläkin

 Kerhotalomme lattiaremontti on tällä viikolla valmistunut siihen vaiheeseen, joka oli tavoitteenakin tälle syksylle. Valutyö on tehty ja valettu lattia jää kuivumaan talveksi. Uusi puulattia asennetaan valetun betonikannen päälle keväällä.

 Suurin työ ahkerille talkoolaisillemme taisi olla leca-soran kärrääminen täytteeksi valettavan betonin alle. Siitäkin kuitenkin kuuluivat suoriutuneen kunnialla ja hvyissä voimissa.
Tällä viikolla on myös saatu paikalleen saunan pukuhuoneen uusi ikkuna.

 Puutarhurimme on välissä ehtinyt korjata viinisadon yhdessä Chateau Nallén isännän kanssa. Satoa tuli ennätysmäärä: kolme ämpärillistä, joista yksi ei ole kuvassa, kun Nalle vei sen sateen alta jo kiireellä pois. Jos ette usko kysykää Nallelta!

 Välillä tehtiin Vesan kanssa saunatalkoita ja vietiin tyhjät hylsyt pois. Saunalle jääneistä ylimääräisistä tölkeistä on kertynyt mukava summa lämmittäjien virkistysrahastoon.

 Omenalavat lähti ja kuorma-auto mylläsi, taas kerran, varastorakennuksen takapihan kamalaan kuntoon. Omenakuormasta valuva käyvä mehu oli myös pitkin syyskuuta ympäristöongelmana. Kehittämiskohde jatkoa varten, miten tämä homma saadaan toimimaan ilman haittoja.
Joku "ystävällinen" mökkiläinen toi omensäkkinsä tuohon nurkalle lavan jo lähdettyä. Talkoolaisille lisää töitä. Ettäs kehtasi!

Sato on kaikilta osiltaan korjattu. Pavutkin. Kun aukaisee ruusupavun palon ja ottaa pavun esille, ymmärtää, mistä se on saanut nimensä: väristä.
Vadelmat on leikattu ja varret silputtu. Kasvimaa käännetty. Vielä kun otetaan dahliat ja gladiolukset talteen ja haetaan Vermosta sitä hevosen lantaa, alkaa syksytyöt olla pulkassa ja meidän puolesta voi vaikka sataa lumen, että päästään hiihtämään.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja tyytyväistä talven odotusta.