Omenat käyttöön

 Huonot omenat voi heittää kompostiin ja hyvistä tehdä sosetta tai mehua. Hankalaa vain on, että omenoita on tänä vuonna kaikilla liikaa. Omenasiepparit pettivät, eivätkä kutsusta huolimatta tulleetkaan hakemaan loppuja omenia. Onneksi niitä on saatu menemään laittamalla ämpärillinen kerrallaan portin eteen polulle. Hyvin ovat menneet. Ämpärillinen toisensa jälkeen.

Miten sitten oma hyötykäyttö? Seuraavassa muutama vinkki kätevään soseen valmistukseen:

Poimi ensin ämpärillinen omenia, tässä valkeaa kuulasta, ja laita teräksiseen mehumaijaan pehmenemään. Puolisen tuntia ja ovat pehmenneet riittävästi.

Pehmenneet omenat on helppo siirtää kauhalla sosemyllyyn.

Sosemylly ja toiseksi hienoin siivilä. Omenamössö menee sujuvasti läpi allaolevaan kattilaan ja kannat ja kalvot ym, kova roska jää myllyyn.

Ämpärillisestä jää tämän verran roskaa kompostiin.

Mehumaijan alaosaan tulleen mehun voi halutessaan sekoittaa soseen joukkoon.

Soseeseen sekoitetaan sokeria, noin 1 kg, tai vähemmän, oman maun mukaan.

Pakasteena sose säilyy hyvin, vaikka sokeria olisi vähemmänkin.

Paitsi sosetta, voi tietysti tehdä mehua. Siihen saa menemään paljon suurempia määriä omenia kuin soseeseen, jota ei jaksa määräänsä enempää syödä edes aamupuuron päällä. Pastöroituna mehu säilyy lämpimässäkin ja laatikkopakkaukset eivät ole edes kauhean kalliita.

Jos aikaa ja tilaa pakasteessa riittää, voi mehua valmistaa myös itse (https://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/10/mehuntekoa-pakkasella.html). Tein aiemmin ahkerasti tätä mehua syksyisin, kunnes kaikki pakastimet olivat täynnä. Menetelmällä saa kirkasta, paksua, nektarimaista ja hyvin makeaa mehua, joka ei ole ollenkaan niin hapanta kuin pastöroitu mehuasemamehu.

 

Lintukesä 2022

 Pakilan linnut ovat voineet tänä kesänä hyvin. Hemppojen pesintä on onnistunut useamman kerran, oravat tai muut pesärosvot eivät ole pesiä löytäneet.

 Lystikukkulan kanahaukalla on ollut peräti kolme poikasta, jotka kaikki ovat selvinneet siivilleen. Ravintotilanne on siis ollut hyvä. Poikasten kerjuuääntä on kuulunut huomattavan vähän moneen aikaisempaan kesään verrattuna.

Heinäkuun helteillä puutarhan lammikko veti juomaan ja kylpemään: hempon poikaset kävivät usein, samoin vihervarpuset, harmaasieppo joutui odottelemaan vuoroaan vattuaidalla. Mustapääkerttuneidin kylpiessä, tulivat käpylinnut jo katsomaan joko on heidän vuoronsa.

Lehtopöllö on ollut pitkin kesää äänessä Lystikukkulalla. Ehkä ensi vuonna jo pesivänä?

(Teksti ja kuvat olivat tarjolla Papu-lehteen, mutta eivät mahtuneet mukaan.)

Kuvia näistä linnuista kuvasivullani.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

 Mikä olisi kestävää siirtolapuutarhan hoitoa? Onko siirtolapuutarhassa jotain, joka ei ole kestävää? Sellaista, joka kuormittaa luontoa enenmmän kuin ajttelemme? Jos on, voimmeko muuttaa käytäntöjä paremmaksi?

Siinä lähtökohdat. Viime vuonna ilmestyi kirjanen Mökillä ja palstalla - kestävää kesänviettoa kaupungissa (isbn 9789529429738), kustantaja Siirtolapuuarhaliitto ry. Kirjassa käydään läpi siirtolapuutarhan ja ympäristön suhteita ja kestävyytttä. Kirja on toivottavasti tuttu kaikille siirtolapuutarhureille, sillä se lähetettiin kaikille jäsenille suoraan kotiin.

Kirja on ansiokas katsaus siirtlapuutarhan eri puoliin ja niiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Se ei kuitenkaan yltänyt arvioimaan eri tekijöitä ja niiden todellista paino-arvoa. Mitkä ovat pahimmat ongelmat ja mikä niiden merkitys on suhteessa muihin saman alan ongelmiin?

Mikä siirtolapuutarhassa kuormittaa ympäristöä pahiten ja mikä on kuormituksen vaihtelu eri toimintatavoilla. Tällainen kvantitatiivinen tarkastelu jäi lähes kokonaan puuttumaan kirjasta.

Arvioisin, että ilmastonmuutos ja luontokato, ovat myös siirtolapuutarhojen tärkeimmät kestävyyden avaimet. Ilmastokuorma siirtolapuutarhoista tulee matkoista ja lämmityksestä. Ratkaisuja kuormituksen pienentämiseen on. Julkisen liikenteen käyttö mökkimatkoissa on aivan mahdollista ja lämmitystä voidaan vähentää, käyttää uusiintuvaa polttoainetta ja/tai sähköä säästäviä lämpöpumppu- tai aurinkokeräinratkaisuja. 

Näiden arvioinnissa täytyy pitää mielessä ns, elinkaariarviointi. Ympäristön kannalta on todennäköisesti monin verroin parempi ajaa vanhalla bensaruohonleikkurilla vielä se kymmenen vuotta, jonka se vielä toimii, kuin vaihtaa ennenaikaiseti sähköleikkuriin, jonka valmistuksen ilmastovaikutukset kompensoituvat vasta vuosien sähkökäyttöisen leikkuun myötä.

Luontokato ja sen torjunta on vielä monelle puutarhurille outo asia (ks. esim.). Monien ihanteena oleva rikkaruohoton ja siisti puutarha, jossa on aina kitketty ja leikattu laaja nurmikko, ei ole ihanteellinen monimuotoisuuden suhteen. Rikkaruohoja sieltä täältä työntävä ja risu- ja lehtikasoja palstan nurkissa säilyttelevä palsta, jossa on tiheiksi ja läpipääsemättömäksi tiheiköiksi ryöstäytyneitä pensaikoita, on eliöiden kannalta paljon parempi: hyönteisille löytyy piilopaikkoja, ravintoa ja paikkoja koteloitumiseen ja talvehtimiseen, linnuille pesäpaikkoja ja hyönteisravintoa jne.

Hyönteishotellien ilmestyminen monille pihoille siirtolapuutarhoissakin kuvastaa asenteiden muuttumista. Parempia ja suurempia hotelleja kuitenkin syntyy "huolimattomalla hoidolla". Luontokadon torjunta onkin siitä mukavaa siirtolapuutarhurille, että se ei vaadi tekemään jotain enemmän, vain eri lailla ja vähemmän!

Jos keväällä jättää muutaman neliön nurmikkoa leikkaamatta ja antaa kukkien kukkia, akankaalit ja saunakukat ym. kukkivat aikaisin, ennen useimpia puutarhan kasveja. Hyönteiset saavat tärkeää aikaisen kevään mesiravintoa ja kasvukausi alkaa runsaampien pölyttäjämäärien kanssa ja kaikki hyötyvät: luonto kiittää ja puutarhuri saa vähemmällä enemmän.

Kun nurmikon rikkaruohot ovat kukkineen kesäkuun puoleen väliin tultaessa, ne voi ajaa alas muun nurmikon mukana. Vähän aikaa ruskeana paistava leikkuuala on pieni hinta siitä ilosta, että on tukenut luonnon monimuotoisuutta.

Tällaiset pienet, mutta tärkeät toimet kestävyyttä kohti ovat tärkeitä ja edistämisen ja tilastoinnin arvoisia. Ei pitäisi korostaa siirtolapuutarhan luonnonläheisyyttä ja kestävyyttä sinänsä, koska se ei kaikilta osiltaan pidä paikkaansa, ja voi siksi kääntyä ulkopuolisten silmissä tarkoitustaan vastaan. Sen sijaan tulisi tuoda esiin ja edistää yllä kuvatun tapaisia toimia ja kertoa niistä numeropohjaisia tilastoja. Silloin ei tehdä viherpesua, vaan toimia, jotka vaikuttavat.

Pari neliötä leikkaamatonta nurmikkoa, jossa kasvava akankaali on kukassa kesäkuun alussa, kun muita mesikukkia on vielä vähän.

Syksy saa

Nyt saa syksy tulla. Viikko sitten käytiin jokasyksyisellä paskareissulla Vermossa. Siellä sonta oli huolestuttavan vähissä, Joku innokas työntekijä oli kärrännyt etukuormaajalla tavallisesti suurena kasana katoksen alla olevan kasan jonnekin muualle. Piti ottaa tuoreesta päästä, eikä vanhimmasta kuten tavallisesti. Katos oli niin tyhjä ettei uskallettu ajaa toisesta päästä peräkärryä sinne. Pelättiin ettei saataisi sitä täytenä enää jyrkkää luiskaa ylös. Onnistui se näinkin. Ilmaista tavaraa neljä peräkärryllistä. Hintana vain lapioinnista muutamaksi päiväksi kipeytynyt selkä. Sekn vaiva on jo hellittämässä - onneksi, KOPKOP.
Käytiin keskiviikkona Pakilan ukkoporukalla Jätkäsaaren Uudessa Saunassa. Oli ihan kiva, se saunakin. Porukkahan on parasta saunaseuraa ikinä. Seuraavaksi mennään ensi kuussa Hermanniin. Henna kanssa me saunotaan joka päivä, mutta voi sen yhtenä päivänä vaihtaa Pakilan porukan kanssa saunontaan. Saa siinä pieksää suutaan sen edestä.
Puutarhakin alkaa olla valmis talven tuloon. Perunat on nostettu, viinimarjat leikattu, kasvimaata kitketty loput kasvikset ja nostettu lavakehät kuivumaan tolulla pestyyn kasvihuoneeseen. Perennan varsia on leikattu ja haketettu kompostiin. Kesäkalusteet ja muurinpohjapannu nostettu talvivarastoon. Vadelman vanhat versot leikattu ja langat kiristetty. Mansikkamaa käännetty ja vanhat taimet hävitetty kompostiin. Vielä pitäisi ajaa ruoho ja kuivat lehdet leikkurilla ja sitoa uudet vadelmanversot. Sitten voisikin mennä talviunille ja herätä huhtikuussa kevättöihin.
Lystikukkulalla on aamuisin melkoinen konsertti. Muuttavia rastasparvia on latvat täynnä. Myös käpylintuja on liikkeellä isoja parvia. Närhet ärhentelevät keskenään ja palokärki huutelee aamuisin. Vihervarpuset ja viherpeipot ja tiklit ovat myös parveutuneet ja niitä kuulee ja näkee melkein koko ajan. Myös kotikanahaukkamme on vielä paikalla ja kunnostelee pesiään jo ensi vuotta varten. Suuria, valtavia valkoposkihanhiparvia kulkee vieläkin Haltialan peltojen ja rannikon saarten väliä päivittäin. Petolintumuuttoa näkyy, jos ehtii tähyillä taivaalle. Piekanoja, hiirihaukkoja, varpushaukkoja ainakin. Vuodenaika muuttuu ja eläinmaailma liikehtii.

Käpysato nón tänä vuonna runsas

Tiklit liikkuvat alueella.

Kanahaukkamme on vielä täällä.

Muutolla oleva hiirihaukka kaartelee Kielomäen päällä.

Syyskokousasiaa

Viime viikolla tuli postissa kutsu yhdistyksen syyskokoukseen. Taisi olla taas myöhässä. Lueskelin kirjeen aineiston läpi. Suuria yllätyksiä ei ollut, paitsi kokouksen esityslistan kohta 15: toiminnanjohtajan palkkaaminen. Mitä, mitä?
Katselin talousarvioehdotuksen läpi, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään selitystä. henkilöstökulut ovat ennallaan. Lienee niin, että asiasta on tarkoitus keskustella, muttei päättää mitään? Kahden sanan aineisto näin tärkeässä linja-asiassa, ei oikein ole riittävä, vaikka kokouksessa olisikin esittää tarkempaa ja laajempaa valmistelua asiasta. Tämä päätöskäytäntö kun rikkoisi yhdistyksen jäsenten tasapuolista kohtelua. Jo ennen kokousta on oltava riittävän hyvin selvillä, mitä aiotaan päättää, jotta jäsen voi perehtyä asiaan ja päättää, tuleeko paikalle osallistumaan asian käsittelyyn.
Toiminnanjohtajan palkkaaminen olisi todella suuri muutos tähänastiseen. Se veisi talkootyöhön ja yhteisölliseen henkeen perustuvaa siirtolapuutarhatoimintaa suuntaan, jonka toisessa päässä on lomakylä, jossa kaikki palvelut ovat maksullisia. Ja vielä: jos halutaan palkata toiminnanjohtaja, onko ajateltu, olisiko palkkarahalle muuta, jäsenten kannalta hyödyllisempää käyttöä? Palkkaamisella korvattaisiin tähän asti talkoilla tehtyä hallintotyötä. Olisiko tarve talkootyön korvaamiseen suurempi tai järkevämpi jossain muussa asiassa? Ehkä tarvitsisimme puutarhurin hoitamaan yhteiset istutukset ja nurmikot? Tai projektin vetäjän, joka ryhtyisi kaupungin kanssa neuvotellen toteuttamaan alueen laajentumista? Nämä vain esimerkkeinä, minkälaista keskustelua yhdistyksen pitäisi käydä. Toiminnanjohtajan palkkaaminen on näistä syistä niin periaatteellinen ja merkittävä asia, ettei siitä voi tehdä mitään päätöksiä yhdessä kokouksessa, vaan siitä on käytävä laaja keskustelu useammassa kokouksessa.
Myöhemminkin, jos tällaiseen muutokseen kaikesta huolimatta päädytään, on päätöksenteossa oltava hyvin tarkkana, paitsi edellä käsitellyistä syistä, myös siinä suhteessa, ettei palkattava henkilö tai hänen läheisensä ole osallistunut päätöksentekoon tai valmisteluun. yhdistyslakia tulee noudattaa, ettei tehdä päätöksiä, jotka joku voi tällaisten seikkojen nojalla kiistää ja kumota.
Talousarviossa on sekä tuloja että menoja lähes kauttaaltaan kasvatettu mainittavia summia ja saatu näin aikaan alijäämäiseltä näyttävä arvio. Olen taipuvainen olemaan eri  mieltä tällaisista muutoksista. Yhdistyksen taloutta ja varallisuutta tulee hoitaa niin, että tulot ja menot ovat tasapainossa ja toteutetaan toiminta minimikustannuksin aiheuttamatta ylimääräisiä menoja.
Vielä yksi seikka: Rakennustoimikunnan kohdalla toimintasuunnitelmassa mainitaan valokateterassi asiana, johon voi hakea rakentamiseen luvan. Näin ei voi olla, eikä sitä siksi voi mainita yhdistyksen virallisessa suunnitelmassa. Kaupunki poisti valokatteet tyyppipiirustuksista ja ilmoitti, että niitä ei sallita. Yhdistyksen vuokrasopimus kaupungin kanssa velvoittaa yhdistyksen noudattamaan, paitsi vuokrasopimusta, myös kaupungin antamia ohjeita. Tästä syystä maininta valokatteesta tulee poistaa.