Tanssiminen, tai mitä koikkelehtimista se nyt itse kunkin kohdalla on ollutkaan, on hauskaa, kun ei tarvitse ottaa itseään - eikä muutakaan - vakavasti. Yhdelle jos toisellekin on kuitenkin, näämmä, hiipinyt mieleen ajatus, että mitenkähän tätä mentäisiin, jos ihan oikeasti osattaisiin...?
Enemmistö näistä ajattelijoista on, kuten kaikissa hyvissä harrastuksissa, kuten joogassa, puutarhan- ja lastenhoidossa, naisia. Niinpä sitten naiset taas ottivat ohjat ja järjestivät Pakilan lavatanssikurssit. Eilen oli sitten aika innokkaitten naisten ja painostuksen alla suostuneitten muutamien koiraidenkin aika kokoontua oppia saamaan.
Heti aluksi opettajamme otti luulot pois ilmoittamalla, että aletaan perehtyä foxin saloihin ja sehän on ihan yksinkertaista: siinä vain kuuden tahdin aikana otetaan neljä askelta... tms., jota en ymmärtänyt ollenkaan. Ja jatko oli vielä vaikeampaa: joku oli laittanut mulle mahanaluksen puujalkoja täyteen, eikä mitenkään ole mahdollista siirrellä niitä nop-nop-hidas-hidas-nop-nop ja lyödä käsillä tahtia ja kuunnella musiikista tahtia ja vielä katsoa, ettei törmää muihin ym. ja kaikki tämä vielä yhtä aikaa! Ei. On kyllä tavalliselle koirasihmiselle ihan liikaa näin äkkiä. Erilaisten sekavien ja hikisten, mutta ihan hauskojen vaiheiden jälkeen päädyttiin foxin ja kahden (2!) minuutin tauon jälkeen harjoittelemaan jotain, jota kutsutaan fuskuksi. Se on kuulemma jiveä, mutta siitä on jätetty jotain puolet pois ja siksi se onkin fuskua, mutta foxia ja melkein kaikkea muutakin voi kuitenkin fuskata. Ja eikun harjoittelemaan: hidas-hidas-nop-nop... hidas-hidas-nop-nop... Parit vaihtuu ja päässä pyörii ja silmissä hämärtää. Hiki valuu. Joko kohta päästään kotiin?
Kaikkeen sitä koiraskin suostuu pienen painostuksen alla. Opettajapari näyttää vielä lopuksi, mitä muuta siinä fuskatessa voi tehdä ja se näyttää ihan tanssii tähtien kanssa loppunäytökseltä. Niin pitkä matka, niin pitkä matka on meillä vielä kompuroitavana. Vielä kolme kertaa olemme lupautuneet alttiiksi tälle kurannssaukselle. Ilman hurttia huumoria siitä ei kyllä selvitä. Juhannustansseissa sitten kyllä näytetään, mitä on opittu. Ainakin ne paremmat oppilaat on varmaan jotain oppineet.
Opettajamme kuvassa takana keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti