Saunalla on alkanut myös ihan uusi palvelu: suihkuvuorot. Aluksi maanantaina, myöhemmin ehkä muinakin saunattomina päivinä, pääsee saunalle suihkuun pesulle. Suihkuvuoroja hoitaa ihan oma talkooporukka. He organisoivat lipunmyynnin, siivouksen ja tilitykset. Saunan lämmittäjille ei suihkuvuoroista ole mitään lisävaivaa. Nyt käyttöön otettu hinta 1 € per suihkuttelija on vielä kokeiluasteella. Kauden mentyä on syytä tehdä tilastoa saunojien ja suhkuttelijoiden määristä ja laskea omakustannushintoja. Saunan muuttuvissa kustannuksissa lämmin vesi, eli sähkön käyttö on suurin menoerä. Melkein kaikki muuhan tehdään talkoilla. Onnea suihkuseurapiirille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja sauna pysyy loistavassa kunnossa!
Kuten kaikki saunan katolle vilkaisseet ovat huomanneet, ovat rakennustelineet sieltä hävinneet. Merkki siitä, että piipun viimeistely ja ilmastointitorvien asennus tuli tehtyä loppuun. Myös pukuhuoneen lattian maalaus on nyt tehty. Kiitos vielä kerran kaikille ahkerille talkoolaisille.
Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kuka oli toisella maalauskerralla Markun kaverina lattiaa sutimassa.
Kuten saunan ohi kulkijat ovat nähneet, haketuspaikka tuli suljetuksi toissapäivänä. Enää ei risuja voi viedä. Haketuskone on vieraillut paikan päällä ja hakettanut sen komean risusadon kolmeksi sieväksi keoksi siistiä haketta.
Itse ehdin juuri viimeistä edellisenä päivänä toimittaa vielä piikkiset ruusunoksat haketukseen. On meillä kyllä hankittuna omakin silppuri, oikein turbosellainen, mutta ei silläkään ilkeä ruusuja ja orapihlajan vanhoja oksia hakettaa, kun ne piikit eivät mene miksikään. Pistävät peukaloon kukkapenkkiä kitkiessä vielä vuosien kuluttua. Rannan haketuspaikalla käydessäni juttelin yhden Pajupolun mökkiläisen kanssa hakkeen käytöstä. Hän vanhana mökkiläisenä kertoi aina käyttäneensä yleistä haketta ja noutaneensa sitä suuret määrät kukkapenkkeihin. Ongelmana ovat rikkaruohon siemenet, erityisesti elämänlanka-köynnös, jota kasvaa paksuna kerroksena haketuspaikalla. Elämänlanka tukahduttaa minkä perennan tahansa, vaikka marjapensaankin, ja sen hävittäminen on vaikeaa. Ennen aikaan, kun kaupungin järjestyssäännöt ja naapurit eivät olleet niin tiukkoja, haketuspaikka oli polttopaikka. Näinhän monella paikkakunnalla, esim. Jyväskylässä, Sulkurannan Siirtolapuutarhassa, menetellään vieläkin. Risut poltettiin ennen Pakilassakin kerran, tai kaksi, kesässä. Palokunnan luvalla. Kyllähän sen luvan nytkin voisi saada, mutta kun juhannuskokostakin tulee valituksia, niin kuinkahan paljon sitten kokonaisesta risumerestä? Se polttamisessa on etuna, että rikkaruohon siemenet palavat ja tuhka on puhdasta maanparannusainetta. Paitsi elämänlankaa, haketuspaikalla tai sen liepeillä kasvaa myös jättitatarta ja jättiputkea, jota varsinkaan en puutarhaani harmiksi halua. Jos haketta kuitenkin haluaa, rikkaruoho- ja piikkiriskeistä huolimatta, käyttää, kannattaisi ehkä odottaa keski- tai loppukesään, että hakekeot ovat kompostoituessaan lämmenneet riittävästi ja rikkaruohon siemenet, toivottavasti, kuolleet.
Kun meillä nyt on se EU-määräysten mukainen leikkikenttä, niin saatiin samaan urakkaan myös pelikentän alue siistiksi: siellä ei ole enää ylimääräisiä savi- tai hiekkakasoja tai kyllästettyjä tukkipuita.
Siinä pelikentän siisteydessä vain on sellainen pulma, että urakoitsija siivosi roskansa saunan tontille. Juuri kun talkooväki oli lopultakin saanut remontin roskat siivottua ja tontin kesäkuntoon ja roskalavan pois, on meillä nyt ilonamme kolme kuorma-autollista täytemaata ja pino ongelmajätteeksi luokiteltavia tukkeja. Ettei vaan saunan talkoohenkeä koeteltaisi jo liikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti