Juhla alkoi perinteen mukaan, kun kenttäpelien konkarit pelasivat ketjun-, tikan ym. heittoa ajoittain ravakoista sadekuuroista huolimatta.
Sitten seurasi iltamien ohjelmallinen osuus: Tanssiesitys, jota en valitettavasti ollut tilaisuudessa seuraamaan, ja bingoemäntien Jorma ja Heikki johdolla pelattua "Pinkoa".
Sinikka ja Kalevi Bingon lumoissa.
Juhlayleisö veteli kaikki makkarat suihinsa sellaiseen tahtiin, että jäin ilman.
Puhvetin monipuolisuus kuitenkin korvasi puuttuvan makkaran ylenpalttisesti.
Sitten seurasi tanssit, mutta pettymys oli suuri, koska musiikki ei ollut elävää. Selitys oli kyllä hyvä bändin puutteeseen: "Ei saatu". Levyjen tahdissa makaaberien kuulutusten keralla taidokkaimmat tanssijat esittelivät taitojaan pari tuntia, jonka jäkeen seurasivat ne perinteiset arpajaiset. Kun arpajaistilpehöörit oli kannettu ulos päästiin asiaan: Heikki kipusi lavalle ja alkoi tiskijukkaamaan vähän tuoreempaa musiikkia. Heikin Frankenstein-MichaelJackson-tanssi yhdistettynä laulajaimitaatioon on vaikuttavaa katsottavaa. Oletko Heikki harkinnut taiteilijauraa? Lopultakin tunnelma lähti nousuun ja olihan se hyppiminen hauskaa. Kukaan ei laskenut askelkuvioitaan. Vapauttavaa.
Keskiyöllä seurasi sitten kokon sytytys. Se tosin myöhästyi parikymmentä minuuttia sytytäjien arveluttavan kunnon vuoksi. Kokko saatiin kuitenkin poltettua ja myös aamuyöstä sammutettua ilman kommelluksia.
Taas oli yksi onnistunut Pakilan Juhannus siirtynyt historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti