Sunnuntaikahvilan kanssa on auki myös kirjastomme, jossa on edellistä kesää parempaa luettavaa ja sitä on runsaammin. Vaikka iso osa näyttikin jo olevan lainassa, aina löytyy joku lukematon kirja. Ja mikäs rentouttaisi paremmin meitä raskaan puutarhatyön raatajia kuin maha täynnä makeita kahvilaleivonnaisia kellahtaa riippumattoon lukemaan hyvää lainakirjallisuutta.
Tänä keväänä tuntuu hyönteiselo Pakilassa olevan tavallista runsaampaa. Sama kaakkoishönkäys, joka toi Helatorstain tienooksi sen kylmän kevään kerrasta päättäneen lämpöaallon, toi myös valtavat pilvet koivukirvoja. Niitä on saanut pyöräillessä nieleskellä ja pyyhkiä silmistään näihin saakka. Mutta Pakilaan on ilmestynyt myös hyttysiä. Aina Mäntypolulle asti. Tavallisina kesinä Pakilan on hyttysetöntä kaupunkialuetta, mutta nyt on luonto iskenyt takaisin ja iltaisin esiintyy ihan selkeästi kiukkuisia, vertaimeviä hyttysnaaraita. Ei niitä toki niin paljon ole kuin tavallisella, suomalaisella järvenrantamökillä, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Kun lisäksi on ne polttiaiset. Ne, joita on aina ollut iltaisin kasvimaalla. Ne on ne mystiset pistäjät, jotka salakavalasti ryömivät housunlahkeisiin ja aiheuttavat joukon kutisevia paukamia mennessään. Pieniä, millin - puolentoista mittaisia siivekkäitä, joita on hankala saada hengiltä. Nyt niitä on enemmän ja ne tulevat hyttysverkkojen läpi sisään mökkiin. Varjele tätä vaivaa yleistymästä ja runsastumasta.
Kasvituholaisetkin ovat tykänneet lämpöaallosta ja kirvat ilmestyivät noin viikko sitten orapihlaja-aitaan. Tai siis oikeastaan kirvojen nymfit, jotka syntyvät emoista partenogeneettisesti. Yksi naaras tuottaa niitä todella tehokkaasti. Nyt alkaa näkyä, miksi aita kannattaa leikata ajoissa: kun nyt leikkaa harvat uudet hapsut pois, siinä menevät käytännössä lähes kaikki kirvatkin, eikä tarvitse ryhtyä mihinkään Tolu-ruiskutuksiin. Nymfit, eli nuoruusasteet, tuntee siitä, että ne ovat aikuisia paljon pienempiä ja yleensä väritykseltään lähes valkeita.
Joku kertoi, että Jättiputki olisi toipunut myrkytyksestä haketuspaikalla ja kasvaisi siellä taas. Kävin etsimässä sitä, mutten ainakaan vielä löytänyt. Varoa kannattaa silti. Sen aiheuttamat palovammat voivat olla todella pahoja. Jättitatar haketuspaikalla sen sijaan kasvaa edelleen, niin kuin monessa muussakin kohtaa Vantaanjoen rantoja. Se muodostaa noita, noin neljän metrin korkuisia, läpitunkemattomia pöheikköjä. Oivallinen kasvatettava tontille siis. Parin vuoden päästä ei näet tarvitse sillä tontilla mitään muuta sitten kasvattaakaan. Varsinainen hirviö tämäkin.
Lämpöaalto sai aikaan sen, että myöhässä ollut kevät muuttui ajassaan olevaksi kesäksi. Vain talonpoikaispionit eivät vielä kuki tavanomaiseen aikaansa vaan muistellevat vieläkin kylmää ja myöhäistä kevättä. Kasvaneet nekin kyllä ovat. Ja kukkia nekin näyttävät tekevän enemmän kuin ennen ja pitempiin varsiin. Kun on silloin tällöin sadettta ja lämpöäkin kohtuullisesti, niin puutarha kiittää.
Saunalla tuntuu kaikki rullaavan hyvin. Kiitos saunatoimikunnan vetäjälle huolehtimisesta. Lämmittäjät ovat ottaneet, ainakin minun makuuni, vähän varman päälle ja korvanahka on ollut löylyissä kovilla, mutta en valita. Ainakin löyly riittää. Pesuhuoneesta puuttuu vielä vähän kalustetta, esim. partapeili olisi kiva, säästyisi naamanahkaa turhalta paloittelulta. Mutta eiköhön nekin tule kunhan ehditään. Joku huononäköinen on mennyt perinteitä kunnioittamatta muuttamaan pukuhuoneen kellon paikkaa ja kokoa. No, ehkä se on tarpeen, että saadaan kaikki ajoissa ulos, että lämmittäjä pääsee siivoamaan vuorojen välissä.
Kyllä meidän kelpaa nauttia kesästä, auringosta ja puutarhaluonnosta. Kun vaan vielä jaksaisi laittaa sen kasvimaan kylvökset kuntoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti