Helatorstaiaatosta alkanut lämpöhyöky kuori kesän esiin kuin sipulin. Helatorstaista sunnuntaihin tapahtui pieni ihme ja maisema muuttui silmiemme edessä:
Lehtipuut saivat lehtensä. Ensin koivut, sitten omenapuut.
Tulppaanit ja narsissit aukaisivat kukkansa. Pionit lykkäsivät esiin 20-30 senttiä lehtiruotia. Marjapensaat ja pensasmustikat saivat lehtensä ja alkoivat kukkia. Ruoho kasvoi 15 senttiä ja peitti vihreydellä talven kulottuneen ruskean. Maisena muuttui varhaiskevään kulottuneesta hyvää tekevän vihreäksi.
Joillekin kylmään tottuneille kevätkasveille äkillinen kuumuus näytti olevan suorastaan liikaa.
Myös kirjopikarililja alkoi kukkia. Maamme ainoa kukka, jolla on ruudullinen teriö.
Nyt on aika:
Pilkkoa omeanpuuta kuivumaan talven polttopuutarpeisiin.
Korjata maa-artisokkasato. Viedä ylimääräiset sata kiloa naapurin portaille, soittaa ovikelloa ja juosta karkuun...
Noppia viinimarjapensaista äkämäpunkkien viottamat turvonneet silmut ja polttaa ne takassa roskien mukana. Ähä kutti tuholaisille.
Levittää syksyllä hankittu Vermolainen vadelmamaalle ja ihailla viidenkymmenen metrin pituista hevoselta tuoksuvaa penkkiä.
Kaataa lehtipuun tervaa myyrän koloihin ja räyhähenkisen oravan jäljille. Orava katkoo tulppaaneita ja järsii niiden sipuleita päältä päin. Hampaan jälki on isompi kuin myyrän mutta pienempi kuin kanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti