mökin remontoinnista III

Tämä moniosaiseksi venähtänyt kertomus siirtolapuutarhamökin remontoinnista on nyt siis edennyt siihen vaiheeseen, jossa tehdään ns. ulkoremontti, eli uusitaan mökki ulkoapäin ja seinien eristysten osalta vähän sisältäkin.
Ohessa pyörivä kuvasarja kertoo enemmän kuin tuhannetkaan sanat, mutta seuraavassa kuitenkin jotain: Vuoden 2005 keväällä palkkasin mainion timpurimme, Riston, tekemään mökkiin uudet ulkoseinät ja vaihtamaan ikkunat. Risto tilasi ikkunat hyvissä ajoin ja kun toukokuussa saavuin Ristolle vänkäriksi, vaihtuivat ikkunat sellaista vauhtia, että hyvä kun kerkisin mukaan kantoavuksi. Purin ulkolaudoitukset ja Risto veteli uudet villat vadelmamaalle kärräämieni purujen tilalle ja naulauslevyillä vielä tuulensuojavillan päällimmäiseksi. Purut olivat monessa kohdassa valuneet niin kasaan, ettei seinän välissä ollut mitään - eipä ihme, jos ei oikein talvella tahtonut lämpö pysyä pirtissä. Purujen seasta löytyi lauantain iltasanomat heinäkuulta 1949. Löytyi sieltä myös piipun takaa yksi nurkkaparru pölyksi lahonneena. Se korvattiin uudella kyllästetyllä ja piippu vuorattiin päältä palosuojavillalla ja korjattiin yläpää saneerauslaastilla. Muuten lahovikaa löytyi rakenteista vähemmän kuin olin pelännyt.
Purin takavaraston ennen kuin Risto ehti sinne asti uutta seinäeristettä laittamaan. Maalasin seiniä keltamullalla sitä mukaa kun Risto sai lautaa ja rimaa kiinniammutuksi. Risto vain oli niin nopea, ettei maalari tahtonut perässä pysyä. Seinien tultua uusituiksi purin katon vanhat huovat ja laudoituksen pois. Oikaistiin katon harjaa entraamalla kattotuoleja (joita on liian harvassa) ennen uuden aluslaudoituksen lyömistä. Räystäitä jatkettiin entisiä huomattavasti leveämmäksi, noin viiden laudan leveyteen (melkein kaikissa Pakilan mökeissä on aivan liian kapeat räystäät, mikä johtaa seinien alaosien ennenaikaiseen lahoamiseen). Aluskate ja palahuopa päälle. Uusi varasto tuli vähän korkeampi ja tilavampi kuin entinen. Lopuksi vielä pilkoin ylijääneet laudanpätkät polttopuiksi ja kuorma-auto haki täyden jätelavan pois mökin takaa. Ja aikaa meni, arvatkaas kauanko? Ei, ei mennyt kesää tai kahta, ei edes kuukautta tai kahta. Se on tuo tahti pätevän ammattilaisen kanssa vähän toisenlainen kuin harrastelijoilla. Koko homma hoidettiin kahdessa viikossa!
Rahaa meni rautakauppaan paljon, niin kuin arvata saattaa. Mutta kun se kerran on maksettu, on mukava unohtaa summan suuruus ja nauttia uudesta mökistä, joka on nyt käyty läpi sisältä ja ulkoa ja perustuksista kattoon, laidasta laitaan. Enää ei voi tulla yllätyksiä, ainakaan mitään kovin pahoja.
Kun jonkin talon on remontoinut kivijalasta katolle, tuntee sen kuin omat taskunsa. Tietää mitä se on syönyt, missä oli lahovikaa ja miten ne korjattiin ja mitä kohtaa pitää tarkkailla ja miten korjata, kun sen aika tulee. Sellainen mökki tuntuu omalta, oikealta. Sen kanssa ei tule ikäviä yllätyksiä. Sen hyvistä puolista osaa nauttia ja sen puutteet voi hyväksyä. Siitä voi pitää ihan sellaisenaan. Rakkaus on kuulkaa kovaa työtä ja hintoihinsa se tulee kaikissa tapauksissa.

PS. Ei remontointi kuitenkaan tähän loppunut. Nyt on meneillään kellarin takaseinän ja rappusten korjaus routavaurioiden jäljiltä. Mutta siitä tarkemmin joskus myöhemmin, kunhan saan sen omaan hitaaseen tahtiini ensin tehtyä...