Leikata aita.
Jostain kumman syystä osa Pakilan väestä on vakuuttunut, ettei aitaa saa leikata ennen Juhannusta. Se on ehkä ollut ihan järkevä sääntö noin 60 vuotta sitten, kun aidat olivat vasta istutettuja ja juuristo ei ollut vielä kehittynyt kunnolla. Nyt kuitenkin on viisainta aloittaa aidan leikkuu heti kun "hapsut" ovat häiritsenvän pitkiä, mutteivat vielä niin pitkiä, että varret ja piikit olisivat ehtineet puutua. On tärkeää aloittaa ajoissa useastakin syystä: ensinnäkin näin leikkuujäte on pehmeää, hyvin kompostoituvaa, eikä piikeistä ole myöhemminkään haittaa. Toiseksi aita ei ehdi sopeutua uuden kasvun alle jäävään pimeyteen, eikä leikkuun jälkeen tarvitse odottaa viikkoja, että aita jälleen vihertyisi. Kolmanneksi leikkuutyö ajoissa aloitettuna on kevyttä: leikata voi vaikka kynsisaksilla, jos aikaa on, eikä varsinkaan mitään koneellisia leikkureita tarvita. Ihan pelkät puutarhan peruspensassakset riittää. Lisäksi työtä säästyy, kun leikkuujätettä ei ole niin paljoa kerralla kompostiin korjattavaksi, eikä ole niin nökönuukaa, jos tällaista kevyttä, hyvin vesipitoista, jätettä jää vähän lojumaan aidan alle: veden haihduttua se on hävinnyt olemattomiin. Neljänneksi olen ollut huomaavinani. että kirvat viihtyvät huonommin aidassa, jota leikataan usein - tämä tuntuu merkilliseltä, sillä kirvat tykkäävät nimenomaan vastapuhjenneista ja pehmeistä silmuista ja lehdistä. Kuitenkin kirvoja on aidassani selvästi vähemmän, kun leikkaan vähän mutta usein. Ehkä se johtuu siitä, että kirvatkin joutuvat leikkuujätteen mukana aika ajoin kompostiin - mene ja tiedä.
Usein leikattu aita pysyy havaintojeni mukaan vihreämpänä - myös alhaalta, josta harvemmin leikattu usein karistaa lehtensä, eikä hevin kasvata niitä takaisin ilman radikaalia nuorennusleikkausta, jossa aita leikataan melkein kokonaan pois ja kasvatetaan uusi. Aidan alaosan vihreänä pysymiseen vaikuttaa kyllä myös kitkeminen (ks. rikkaruohosota). Hyvin kitketty aidanalunen pitää orapihlaja-aidankin vihreänä alas asti.
Ainoa huono puoli usein toistuvassa, mutta keveässä "hapsunpoistoleikkauksessa" on se, että leikkaamista on paljon useammin kuin sillä vanhalla "Juhannuksena ja sitten vielä kerran ennen syksyä" -systeemillä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että edellä luetellut edut korvaavat tämän moninkertaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti