Vastakulttuuria

Eilen oli keskiviikon isäntäpäivän isännät järjestäneet vasta/vihtatalkoot. Kaatoivat yhdeltä tontilta puolikkaan rauduskoivun ja siinä sivussa koko joukon omena-, jalava- ym. puunhaaroja. Polttopuuta ja koivunlarvoja tuli saunan pihalle kokoon kasoittain. Osa talkoolaisista pienenteli puita kiukaan alle sopiviksi ja osa ryhtyi vastoja laatimaan (vihtahan tehdään hieskoivusta?).
Vastanteon välipalana kylvettiin saunarannan multaiset penkereet nurmikonsiemenellä ja mausteeksi vähän valkoapilaa. Tovottavasti lähiaikoina tulee silloin tällöin vettä, jotta saadaan nähdä uuden vihreä nurmen alku vielä tänä kesänä.
Vastoja syntyi pienen koivun puolikkaastakin kymmenittäin. Tekijöitä vain olisi saanut olla enemmän. Ei niin, etteikö tälläkin määrällä olisi saatu vastoja tehtyä, mutta niistä tuli vähän runsauden pula: muistan lapsuudestani vastatalkoot, jossa marssiittin suuurella joukolla läheiselle suolle ja tehtiin jokainen vasta tai kaksi, tai korkeintaan viisi. Kaikille oli käyttöä ja vain pieni osa meni säilöntään jouluvastoiksi. Nyt meni saunan vintille kuivumaan suuri määrä hyviä vastoja, jotka toki ovat parhaimmillaan tuoreena, käytettynä keskellä suomalaista suvea. Vastasaunassa kohta nähdään.
Anu ja Hely vastakulttuurin pyörteissä.