Menu ja hinnasto oli konstruoitu erityisesti äijätyylin tarpeisiin huumoria unohtamatta. En huomannut kenenkään paheksuvan, Päinvastoin: Äijäpulla ja kokin erikoinen teki erinomaisesti kauppansa, vaikka olikin tilaustavaraa, ja listalla oleva "löysää munaa" osoittautui nopeasti tarpeettomaksi, ne kun loppuivat heti alkuunsa.
Ei voi kuin toivoa uusintaa jonain toisena sunnuntaina. Niin rattoisaa oli meidän äijien kahvilassa.
Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan. Tällä kertaa siitä on selvitty ilman turhia vainajia. Yhdistelmä uusi ja tiheä, kireälle viritetty ja alalaidastaan hyvin kivillä ja tikuilla kiinnitetty rastasverkko ja pelotushiirihaukka on osoittaunut toimivaksi. Hiirihaukan kuva ei yksinään riitä, mutta se pitää liian yritteliäät rastaat, jotka muuten takertuisivat verkkoihin, niin hermostuneina, etteivät yritä liikaa. Rastasverkko on kalliimpaa laatua, jossa on lankaa kolminkertainen määrä halvimpiin verrattuna, joten sen saa viritettyä tarpeeksi pinkeäksi.
Onneksi vadelmat eivät tarvitse mitään verkkoja. Vadelman tuholaiset tulevat hyönteismaailmasta: vattukuoriaisia ja lasisiipisen toukkia. Edellinen aiheuttaa ne ylälaidastaan tummuneet ja kuivuneet marjat ja jälkimmäinen katkeilevat, tuoreet varret. Vähänhän niitä kuitenkin on - tuholaisia - verrattuna vadelmien suureen määrään. Poimintaurakka tuntuu suorastaan musertavalta velvollisuudelta. Kun niitä kerran on hoidettu ja kasvatettu, ei niitä voi varisemaankaan jättää. Yhden mökkiläisen kanssa oli puhetta marjoista. Hän valitteli, että kun on suvun mökki, on monenlaisia käyttöoikeuksia jaettuna: setä tulee aina heinäkuussa ja poimii kaikki marjat pois. En ole ihan varma ettenkö haluaisi sellaista setää. Ainakaan nyt keskellä heinäkuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti