Siirtolapuutarhadekkari

Viime keväänä ilmestyi LuoVi osuuskunnan kustantama, Saana Saarisen kirjoittama "Siirtolapuutarhan varjoissa". Kyseessä on kannen ilmoituksen mukaan ensimmäinen osa toimittaja Viola Glasista kertovasta trilogiasta. Tekstissä tosin viittaillaan edelliseen tarinaan, jonka tämä sankaritoimittaja on henkensä kaupalla selvittänyt. Lukija jääkin ihmeissään kaipaamaan lisävalaistusta tapahtumiin, joita sattui "edellisessä jaksossa".
Mielenkiintoiseksi teoksen tekee se, että siinä kuvattu Jokitörmän siirtolapuutarha on ilmetty Pakila: kirjoittajalla on selvästi ollut kontakteja yhteisöömme. Monia tuttuja hahmoja löytyy tekstistä melkein sellaisenaan ja joitakin meheviä sekoituksia. Hämmästyttävää onkin, että kirjoittaja ei ole lainkaan maininnut Pakilan tietolähteitään tai suunnannut kiitoksiaan tälle suunnalle - vain sisäkannessa on maininta, että kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin ja paikkoihin "ovat sattumanvaraisia". Kirjan uskottavinta osaa ovat kuvaukset siirtolapuutarhayhteisöstä. Puutarhan hoidon kuvauskin menettelee, onhan Viola Glas ulkopuolinen, jolla ei ole siitä tarkempaa ymmärrystä. Itse dekkarijuoni murhakuvioineen on valitettavan kökkömäinen, päälleliimattu ja epäuskottava. Lisäksi Pakilalaista lukijaa saattaa jäädä vaivaaman, että murhattuun puutarhuriin liittyy tunnistettavia piirteitä. Tosin kuvauksen kohde ei, kysyessäni asiaa, sanonut paheksuvansa sitä, että on joutunut kirjassa murhatuksi. Joka tapauksessa minusta jotenkin arveluttavaa. Ehkä dekkaristi voi teoksessaan murhata tunnistettavia pääministereitä tai presidenttejä, mutta että tavallisia siirtolapuutarhureita?
Saana Saarinen on aito kirjailijanimi, ei nimimerkki, eikä kirjoittaja ole kukaan Pakilalaisten joukosta - vaikka tietolähteet selvästi ovatkin täältä.
Lahjoitan kirjan kerhotalomme mainioon kirjastoon, josta sitä voi etsiä lukeakseen.