Terveisiä Marjaniemen Tapanin saunasta

Pitihän sinne mennä, kun se kerran oli lämmitetty. Marjaniemen Ryhmäpuutarhan sauna Tapaninpäivänä. Kyllä niiden kelpaa siellä Marjaniemen saunalla: niillä on talvivesi. Mikäs siinä on sitten saunoessa. Meidän pitäisi Pakilassa hinata vettä Vantaanjoesta tai pyytää saunojia tuomaan ne tullessaan kun on vain se kesävesi.
Marjaniemen puheenjohtaja (jonka nimeä, anteeksi vain, unohdin kysyä. Hän kun oli Tapaninsaunan kassana) oli luonut polun lumesta puolen metrin leveydeltä ulkoportilta aina Saunatielle asti. Vai oliko se nyt sitten vain puoleenväliin ja joku toinen teki loput. Hyvin sinne kuitenkin pääsi perille asti. Mökkialueen ja saunarakennuksen välissä on rivi uusia mökkejä: osa jo aika valmiin näköisiä: palstalla lumesta törröttää jo uusia taimenpiiskojakin, vaikka vielä kovin pieniä. Osa mökeistä taas on vasta runkoluurankoja, pressut päällä ja valtava röykkiö rakennustarpeita vieressä. Kuinka suurelta pieni siirtolapuutarhamökki näyttääkään, kun valmiina on vasta pelkkä puinen runko. Nämä mökit tehdään kunnon tavarasta: leveää, kuuden tuuman lankkua ja paksuja parruja, kertopuusta tehtyjä kattotuoleja ja muuta laatupuutavaraa ja eristevillavuoria näkyi työmailla. Ei ollenkaan kieroja, vajaakanttisia kakkosnelosia ja hedelmäpuulaatikoista irroteltuja ohuenohuita laudansäleitä, joita löytyy, kun joutuu aukaisemaan vanhojen pula-ajan mökkien seiniä tai välikattoja.
Uusien mökkien palstarivin välistä vie saunatie Marjaniemen saunarakennukselle. Ja siellä oli taas Leksa laittanut kystä kyllä: saunan kiukaan uutuutttaan hohtava kylki hohti lämpöä ja toiseksipäällimmäiset kivet hehkuivat punaisina noin 450-asteisina. Kelpasi siinä löylyä heittää ja jutella niitänäitä. Kerroin, että meillä Pakilassa on sauna täynnään remonttirojua vielä, vaikka jo ollaankin voiton puolella. Ja että kyllä minä luulin, että muutkin remonttimiehet tulisivat Marjaniemen saunaan, kun omaan ei vielä pääse ja remonttipölyä on kuitenkin nieleskelty jo kuukausia, vaan eipähän noita täällä näy.
Vaan oli se meidän Markku sitten kuitenkin jo suihkussa, kun siitä jäähylle läksin. Yhdessä siinä sitten ihmeteltiin, että missä ne meidän Pakilan innokkaat joulusaunojat nyt oikein on, kun olisi Marjaniemen saunassa päässyt ideaa vain kolmella eurolla testaamaan ihan käytännössä.
Leksa jutteli, että heillä lämmin vesi tulee öljypolttimella kellarin pannunhuoneen varaajalta. Kaksi puolentoistakuution öljysäiliötä riittävät reilut pari kesää. Vaan olipa somasti remontoitu Marjaniemen saunaa: uutta kaakelia pesuhuoneessa, uusia suihkuja kolme, ikkunaa nurkemmassa ja löylyhuoneessa ikkuna ummistettu ja uudet lauteet ja valot lauteiden alla. Oikein siistiä ja viihtyisää. Eikä siellä ollut edes kylmä pesuhuoneessa tai pukuhuonessa. Pukuhuoneen oli uusi ilmalämpöpumppu puhallellut ihan riittävän lämpimäksi, vaikka se oli vasta puoliksi lämpöeristetty ja lasitetulla kuistilla oli oikein somaa istuskella pikkupakkasessa vilvoittelemassa ja ihastella rohkeimpia, jotka kävivät lumessa pyörähtämässä.
Vedet menevät saunasta alarinteseeseen ja päätyvät pumppaamoon, joka painaa ne kunnan viemäriin. Meillähän on Pakilassa kyllä hyvä suora viemäriliityntä viemärilinjaan, mutta kun se talvivesijohto meiltä vielä...
Mutta Herttoniemeläisilläpä ei ole omaa saunaa enää ollenkaan. Oli siellä näet Hertsikastakin väkeä Tapaninsaunassa. Hertsikan sauna paloi ja vakuutusrahat riittivät vain vanhan purkuun, mutta eivät enää uuden rakentamiseen. Olisi tarvittu puoli miljoonaa, jota ei sitten löytynytkään. Ja saattoi kai siinä olla ongelma rakennusluvankin kanssa, uutta rakentaessa sellainen tarvitaan, eikä niitä enää ole niin helppo rannan piihin saada, kuin ennen. Luoja varjelkoon Pakilan saunaa moiselta onnettomuudelta.
Ajattelin, kun tarvoksin hijlakseen sitä luotua uraa takaisin Itäkeskuksen suuntaan autolle. Kyyllä se ihmispololla on niin autuas olo, kun on saanut ihan oikeassa saunassa kylpeä, eikä missään korvikkeessa.