Pakilan Valkea Joulu

Sunnuntaina 19. joulukuuta aukesi hiihtokausi: Paloheinän 1.8 km:n ladulla, jonka alle on kelkottu metrin verran tykkilunta, kävi melkoinen kuhina, kun Hennan kanssa kävimme aloittamassa hiihtokauden. Pakkanen oli laskenut kohtuulliseen 6 asteeseen, mutta tuuli oli yltynyt myrskylukemiin ja Paloheinän pellolla oli aika ankea hiihtää vastatuuleen. Metsässä sen sijaan oli ihan kiva sujutella. Vanhempi herrasmies, jonka ohi puhkuimme totesikin aukealle ja tuuleen tullessamme, silmät ja tukka lunta ja tuiskua täynnä: "On tässä nyt vähän jo talven tuntua...". Ja olihan siinä peltoaukiolla niin kuin olisi yhtäkkiä naparetkelle joutunut.
Vaan kun palasimme Paloheinän majalta omalle mökillemme tapahtui ihme: tuuli tyyntyi ja alkoi sataa valtavasti suuria lumihiutaleen lörpäkkeitä. Koko puutarha verhoutui tunnissa paksuun joulupeitteeseen. Valkea Joulu tuli Pakilaan.
Ystäväni Nalle oli käynyt hiihtolenkin aikana mökillä ja tuonut maistiaisia valmistamastaaan viinistä. Kun satomme oli runsas, enkä oikein ole viininvalmistuksesta perillä, toimitin koko sadon Chateau Nalléen (http://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/09/viinisato-hyva-pakilassa.html). Joka siis nyt on saanut siitä valmistettua aivan oivallista viiniä:
Hieman jännitti, kun tätä omasta rypäleestä tehtyä sai lasillisen eteensä.
Väri on kauniin punaluumuinen, valaistessa vivahdus roosaan. Ensinuuhkaisu oli melko vaisu ja suuria odotuksia ei vieläkään ollut.
Maku kuitenkin yllätti kuin omenapuun takaa: tässä viinissähän onkin runsas, hedelmäinen ja pitkäkin maku. Tuoksussa hieman luumua ja tiikerinliljaa, mausta löytyy vivahde omenaa ja jopa aavistus vadelmaa. Maku ei kuitenkaan ole mikään liian tyrkyttelevä, vaan viinillinen, hapokas ja sopivalla tavalla tanniininenkin. Vaikutus laajemmin nautittuna viipyilevän euforinen. Tämä viinihän on kypsytetty lasiastioissa.Varsin hyvä balanssi. Toivottavasti on vielä yhtä hyvässä kuosissa, kun ensi kesän satokausi alkaa, tämä nimittäin toimii varmasti vaikka sen uuden perunan kanssa...