Puutarhan joulu

Nuorena miehenä olin joskus Joulun yksin kaukana erämaassa kämpällä, jossa päiväpuuhat lyhyen hämärän aikana rajoittuivat kelopolttopuun haalimiseen metsän kannoista ja muu aika jakaantui lukemisen ja syömisen kesken. Edes radiota, puhelimesta puhumattakaan ei tuohon aikaan ollut mukana. "No, siellä se varmaan oli aito joulu?", ovat monet kyselleet, kun olen tuosta kertonut. "No, joo, niinpä...", olen vastahakoisesti myönnellyt. En ole halunnut rikkoa kyselijän kaunista mielikuvaa postikorttimaisen kauniista, jouluisesta metsästä. "Oikeasti kyllä", olisin halunnut sanoa, "siellä mitään joulua edes ollut". Vain sitä yhtä ja samaa metsäistä hämäränhyssyä: päivällä muutama tintti hätäisesti kävi tervehtimässä lintulaudalla ja muun ajan olin kämppää lämmittämässä ja kirjoja lukiessani aina ihan jossain muualla, missä nyt kulloinkin lukemani kirjan tarina sattui liikkumaan (olen parantumaton "liikkuvan kirjaston" mukana kuljettaja.) Yksin erämetsässä on mahdollista astua toviksi, paitsi yhteiskunnan, myös joulun ulkopuolelle. Eikä silloin joulustressi kyllä vaivaa. Ei siinä siis niin kovin paljon menetä, olen tosin kokeillut vain kerran, en enää sen jälkeen ole halunnut, kun on jo omia lapsia, joiden silmän välkkeestä voi tarkkailla joulun odotusta. En ehkä erämetsään, mutta pikkupikkumökille siirtolapuutarhaan, voisin paeta jouluna. Yksin olemaan tai sitten vaikka useammalla hengelläkin, mutta ilman turhaa tingeltangelia. En toivo kenellekään yksinäistä joulua, mutta jos sellainen on edessä, kannattaa harkita pakoa mökille jos siellä vain lämpö pysyy.
Työmatkani kulkee pitkin Hämeentietä ja Vallilan siirtolapuutarhan ohi. Aamupimeässä jo ja yhtä lailla iltapimeässä bussilla ohiajaessa näkyy, että joistakin mökeistä loistaa ikkunasta valo. Joku siellä talvimökkeilee, liekö Joulua paossa. Terveisiä niin Pakilan kuin Vallilan kuin muidenkin siirtolapuutarhojen talvimökkeilijöille!
Joulutervehdin kaikkia lukijoita seuraavassa kahdella Juicen laulusanoituksella, "Kuusessa ollaan" ja "Sika". Olen kirjoittanut tekstit suoraan kuuntelemaltani levyltä. Mahdolliset kirjoitus- ja rivitysvirheet ovat siis minun, mutta jouluherkistely on aitoa Juicea:


"Mene jouluaattona kaupungille, sano hyvää joulua poliisille
Poliisi sua pampulla lyö, on silmissäs joulun tähtivyö
Ja kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan
Mene jouluaattona hautuumaalle, huuda tervetuloa messiaalle
Nousee kunnon ihmiset haudoiltaan, joudut jouluksi kuuseen roikkumaan
Ja kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan, kuusessa ollaan,
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Mene jouluaamuna joulukirkkoon ja sillä silmällä katso Pirkkoon
Sua pastori tsiigaa kauhuissaan, kun häntä et vilkuile ollenkaan
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan,
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan

Juice Leskinen
Kuusessa ollaan, 1980"

"Joulun viettomme alkaa jo toukokuussa, porsaalla silloin on herkut suussa.
Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu, niin lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Se kuulan kalloon saa. Sika. Sen setä teurastaa. Sika. Ja setä verta juo. Sika. Se joulumielen tuo.
Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin kärsivin ilmein, vellovin vatsoin.
Jouluna sikaa mä muista en, vain kinkkua vahtaan himoiten.
Ja lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Kun sitä suolataan, Sika. Yhdessä kuolataan. Sika. Ja isi mielellään on vesi kielellään.
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää, kadulla adventtisohjoa kyntää.
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään, kun ihminen rypee läävässään.
Ja lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Se kohta paistetaan. Sika. Sen perää maistetaan. Sika. On sähköuunissa. Sika. On mutsi duunissa.
Kato äiti on laittanut kystä kyllä. Sinappihuntu on sialla yllä.
Isoveli veistänsä terottaa ja luistansa porsaan erottaa.
Lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Lopulta tappoi sen. Sika. Ympäristö vatsan happoisen. Sika. Voi kuinka isi syö. Sika. Isiltä loppuu vyö.
Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa. Läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa.
Kun loppuu aatto ja alkaa yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö.

Sika. Lalaallalaa. Sika. Trallaallaaalaa. Sika. Trallaalllaaalaa. Sika. Trallaalllaaalaa. Duubadaa, dabadibibbaa, jibadaduu

Juice Leskinen
Sika 1980"