Kesävesijohdon siunauksellisuus

Kesävesi katkesi puutarhastamme 28.9.2009. Alkoi aika, jolloin vettä on vain astioissa, eikä sitä niihin tule hanaa avaamalla, vaan vain kantamalla "kaupungista" tai "kaivolta" lehmuspolun päästä. Veden noutopaikka on ollut käytössämme nyt neljättä talvea. Se on puutarhamme tuloveden mittarikaivo, jota on korotettu yhdellä betonirenkaalla ja johon on asennettu ns. vesipostiventtiili ja johon on tuloputken, paikalleen jätetyn vesimittarin (kesäaikaan kaivossa on kaksi vesimittaria) ja vesipostiputken ympärille asennettu ns. saattolämmityskaapeli. Lämmitys pitää kaivon sisällä olevat putket kovillakin pakkasilla sulana. Kaivosta ulostuleva vesipostin putki pääsee aina vedenoton jälkeen valumaan tyhjäksi. Venttiili pitää sulkea kevyesti. Sitä ei siis saa vääntää kireämmälle, vaikka putkesta valuukin hetken aikaa kevyen sulkemisen jälkeen vielä vettä. Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kuka oli ratkaisevassa osassa, kun talvivesipiste varusteltiin puutarhureidemme käyttöön.
Lokakuun alussa tuntuu hanasta juoksevan veden puute aluksi vähän kurjalta, mutta sitten vanhat talvirutiinit muistuvat mieleen ja kaikki alkaa sujua. Tulee myös mieleen monenmoista hyötyä, jota veden puutteesta aiheutuu.
Kesäkeittiön romppeet on viety ulkotiskipöydältä varastoon ja vesisäiliöt noudettu ja täytetty kylpyhuoneeseen (yht. 80 litraa) ja keittiöön (yht. n. 25 litraa) hyvissä ajoin ennen veden katkeamista. Boilerissa on lisäksi veden katketessa vielä 90 litraa vettä, jonka voi pitää lämpimänä ensimmäiseen viikonvaihteeseen veden katkaisun jälkeen. Käytännössä kaivolle on pakko lähteä vasta lokakuun loppuolella. Niin vähäiseksi käy veden kulutus, kun sitä on vain "kaivolla".
Tiskaaminen alkaa pian sujua hämmästyttävän pienellä vesimäärällä. Likaisimmat astiat pyyhkäistään ennen pesua paperipyyhkeellä, joka kompostoidaan tai poltetaan. Tiskaus tehdään pesusienellä, jossa on pesuainetta kohtuulliseti ja huuhtaisu tehdään vesitilkalla, joka valutetaan suoraan seuravaan puhdistettavaan astiaan. Ison määrän astioita voi pestä putipuhtaaksi puolella litralla vettä!
Saunominen on mahdollista kohtuullisilla vesimäärillä: minimaalisen pieni löylyhuone sallii vain melkein lusikan kokoisen löylykauhan käytön, pesuun riittää yksi vadillinen vettä per henkilö ja per pestävä tukka - puhdasta tulee ja pienellä vesimäärällä!
Veden voi noutaa astioihin kottikärryllä ja lumikelin aikaan lasten mäkipulkalla (Jukalla taitaa olla tähän tarkoitukseen lastenvaunuista kehitellyt rattaat ja oikea, "aito" vesikelkka).
Veden kokonaiskulutus, ja hiilijalanjälki, jota erityisesti lämpimän veden käyttö roimasti kasvattaa, jää siis talvimökkeilyssä kesäaikaan verrattuna minimaaliseksi. Käytettävän veden määrä konkretisoituu ja tulee käsinkannettavan havainnolliseksi, kun joka tippa haetaan itse kauempaa. Havainnollisuus on niin suurta, että se saa lapsetkin ymmärtämään juoksevan veden arvon kotioloissa.
On vielä todettava, että veden käyttö talvimökkeilyn aikana ei tietenkään ole mahdollista, ellei viemäriä ole rakennettu tarpeeksi syväksi: imeytyksen tulee luonnollisesti olla routarajan alapuolella. Kuivakäymälä puolestaan vaatii ympärivuoden toimiakseen lämpöä, ainakin peruslämmön ylläpitoa, ettei makki pääse jäätymään. Kuivakäymälöistä ks. aikaisempi kirjoitus: (http://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/09/mulltoan-kayttokokemuksia.html).