Jotenkin minusta näytti leikkausporukalla tekniikka taantuneen. Olen ollut joskus havaitsevinani heillä käytössä hiabin nokkaan ripustetun leikkurin, jolla aidan yläosan leikkaus on sujunut melkein kävelyvauhtia. Nyt käytössä näkyi olevan vain pieniä polttomoottrikäyttöisiä yhden hengen pensasleikkureita, joilla sama työ on niin hidasta, että aidan leikkuuseen menee tältä porukalta, neljältä mieheltä, oman arvionsa mukaan kaksi viikkoa. Kun aidan hoito on näin työlästä (=kallista), ei ole kovin todennäköistä, että kuusiaidalle saataisiin jatkoa alueemme pohjoispuolelle, jos sinne tulee se tie uusille mökeille laajennusalueelle.
Nyt on sitten meilläkin se ILPo. Make kävi asentamassa ilmalämpöpumpun. Oikean pumpun valinta tuntuu olevan tosi vaikeaa. Niitä on niin monenlaisia. Minä luotin siihen, että Juha, joka asennutti mökilleen ILPin loppukesästä, oli tutkinut markkinat ja tehnyt oikean valinnan, ja tilasin samanlaisen.
Ulkoyksikkö on tässä kuvassa vielä ilman kotelokoppaansa, joka naamioi sen vähän paremmin piiloon. Kuvassa olevan asennustyön tehneen Maken yhteystiedot saa minulta pyynnöstä.
Pumppu lähti kyllä ihan nätisti toimimaan, eikä käyntiäänikään ole liian kova, vaikka kyllä sieltä nurkasta pientä huminaa kuuluukin. Lämpötilojen tasailu eri kerrosten välillä teettää kyllä vielä kokeilutyötä, että saan säädöt sellasiksi, ettei niitä tarvitse enää muutella. Kerron kyllä kokemuksista täällä blogissa jatkossakin. Varsinainen totuuden hetkihän koittaa sitten ensi kesänä, kun nähdään uusi sähkölasku: onko pienentynyt vai suurentunut ja jos, niin kuinka paljon.
Pumppu pitää käytännössä luvattua 8 astetta korkeampaa ylläpitolämpötilaa, koska sen täytyy pakkasilla sulatella aika ajoin ulkoyksikköä. Korkeampi lämpötila taas kuluttaa sähköä enemmän, mutta, kovimpia pakkasia lukuuntottamatta, pumppu tuottaa säästöä suoraan sähkölämmitykseen verrattuna. Jää siis nähtäväksi oliko tämä noin puolentoistatonnin investointi kannattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti