Talvi asentoon

Kun ensimmäiset lumihiutaleetkin on jo nähty, täytyy mökkiä alkaa laitella talviasentoon. Pihakalusteet on ahdettava leikkimökkiin ja ylimääräinen tavara ulkoa varastoihin. Monet ovat jo aikaa sitten laittaneet ikkunaluukut ruutujen suojaksi ja heittäneet mökille hyvästit ensi kevääseen saakka. Me sitkeät talvimökkeilijät sen sijaan matkaamme viikonloppuisin mökille ja lämmitämme toissakesänä tehdyillä omenapuun pilkkeillä takkaa ja poltamme kuistilla kynttilälyhtyjä.
Jotta mökillä olisi kaikki mukavuudet talvellakin tarvitaan vähän luovuutta ja viitseliäisyyttä. Viime mainittua tarvitaan ennen kaikea siihen, että on vaivauduttava hakemaan vettä Neitinurkan kaivolta asti. Tähän asti ei ole vielä tarvinnut lähteä sinne. Täyteen lasketut vesisastiat ja boileriin veden katketessa jäänyt 90 litraa on riittänyt hyvin, mutta ensi viikonloppuna on jo lähdettävä hakemaan tiskivettä.
Jos viemärien harmaan veden imeytyskenttä on rakennettu tarpeeksi syvälle, toimii se ongelmitta talvellakin. Käymälän virtsavesien käsittely sen sijaan vaatii hiukan lisävirittelyä talvea varten. Kuten aiemmin kerroin (linkki) vaihdoin Mulltoasta takaisin erottelevaan Naturumiin. Virtsavesien käsittelyongelman ratkaisin asentamalla pumpun, joka pumppaa virtsan ja huuhteluvedet suoraan pihalla olevaan, turpeella täytettyyn kompostiin. Kesällä kun huuhteluvettä tulee kraanasta tarpeen mukaan, käytin pumpppua käsin kytkemällä, eli laittamalla töpselin tarvittaessa pistorasiaan. Ongelmana oli, että pumppu aina pääsi "haukkaamaan ilmaa" ja jouduin asentamaan erillisen ilmausventtiilin, jota piti raottaa aina ennen uutta pumppausta. Syyskuussa sain asennetuksi pumppausautomatiikan, jolla tuo ongelma poistui: virtsasäiliössä on Biltemasta ostettu veneisiin tarkoitettu pilssipumpun uimurikytkin, joka releen kautta ohjaa pumppua. Kun nestepinta nousee, pumppu käynnistyy automaattisesti, ja nesteen pinnan laskettua uimuri pysäyttää pumpun.
Talvella ulkona oleva, 50 millin muovinen viemäriputki, johon pumppu nesteen pumppaa, jäätyisi umpeen. Mutta, ei hätää, moderni tekniikka auttaa tässäkin: asensin putkeen saattolämmityskaapelin, 19 metriä, 190 wattia. Kaapeli on itseohjautuva, lämmitys menee päälle vasta lämpötilan laskettua alle kymmenen asteen. Lisäsin ohjaukseen vielä Juhan neuvosta ylimääräisen termostaatin, jolla tuo käynnistyminen tapahtuu vielä alemmassa lämpötilassa, noin viidessä asteessa. Lisäksi en pidä kaapelissa virtaa kytkettynä muuta kuin silloin kun mökillä oleskellaan, eli viikonloppuisin. Näin virtaa kuluu putken lämmitykseen mahdollisimman vähän. Näillä järjestelyillä vessa toimii paremmin kuin junan vessa. Se näet on aivan hiljainen.