Kelpaa siellä nyt mökin köllötellä hienoissa valkeissa lumipeitoissaan. Sääli vain, että maa hangen alla taitaa olla täysin sula. Vettäkin näyttää, ainakin metsissä, olevan reippaanlaisesti hangen alla sulana. Ei tiedä hyvää kasveille. Sen sijaan kyllä myyrät ja ehkä kanitkin selviytyvät tavallista paremmin, mikä saattaa tietää keväällä paljastuvia ikäviä tuhoja puutarhassa.
Paloheinässä oli tänä viikonloppuna ihan hienot hiihtokelit. Niin hienot, että parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Toinen ikävä oli, että meidän nanopohjasukset eivät tykänneet uudesta lumesta. Muuten ne toimivat aina parhaiten näillä nollan tienoilla olevilla lämpötiloilla, mutta joskus aina sattuu sellainen märkä uusi lumi, joka ottaa ja jäätyy suksenpohjaan ja vie luiston. No, onneksi sattui pankkikortti mukaan hiihtomajaostoksia varten. Sitä kun voi tällaisessa hätätapauksessa käyttää työkaluna jäiden poistoon suksien pohjista. Ja taas mentiin.
Kyyllä sitä ihminen saa sentään hiihtoladulta aina roppa-annoksen elämän iloa. Jos väsyttää ja kaamos kiusaa, kannattaa väsyttää itseään lisää hiihtoiladulla ja, a vot, alkaa taas elämä maistua.