Kukkivat maat

Leikatessaan yhä uusia kukkaperiä puutarhansa perennoiden kukittua ja ihaillessaan uusia nupuistaan puhkeavia kukintoja puutarhurimme mieleen nousevat Leinon säkeet Lapin kesästä ja kysymys: "miks täällä kaikki kukkii nopeasti...?"
Jonkin pionin tai sormustinkukan pohjaan katsoessaan puutarhurimme silmä tavoittaa kukasta elävänä nuoruuden tunnelmansa ja Katri Valan kukkkivat maat alkavat kerrata säkeitään puutarhuriparkamme päässä.
Hetken nyyhkittyään puutarhurimme muistaa kuitenkin, helpotuksekseen, ettei ole enää itse nuori. Ja katsoo ympärillään olevaa kukkaloistoa pieni hymynkare suupielessään, kyllähän kaikki nuori, juuri nupustaan puhjennut, on kaunista, mutta niin katoavaista.
Ymmärtäväisesti hymyillen puutarhurimme kolistaa kukkineet leikkonsa kompostiinsa, jonka kerroksista voi erottaa kuluneen kesän eri vaiheita, joihin puutarhan yltäkylläisyys tuottaa lisää ruskean eri sävyissä vivahtavia kerrostumia, yhden toisensa perään.
Puutarhurimme kelailee päässään pikakelauksella puutarhurivuosiensa filmiä ja kokee voimakkaana ympärillään olevan elomaailman aaltoilut (panta rhei!). Niin on yltäkylläistä puutarhassa kuohuva elämä ja niin paljon on hajottava, että kukat voisivat ajallaan nousta. Niin monen on sorruttava, jotta toisilla olisi tilaa. Puutarhurimme nyökkäilee myhäillen ja näkee oman pienen osansa tuon kuohuvan maailman ohjailijana kuin kaarnalaivan perämiehenä kuohuvassa lammikossa - aina ei voi tietää minne mennään, mutta useimmiten kuitenkin näkymät ovat kiehtovia.
Näin kulkee puutarhassaan askaroivan miehen ajatus ja kenpä taitaisi viskellä verkkoja sen tielle!