Pälviin on noussut jo lumikelloja. Niitä näkyy levinneen runsaasti myös alueemme takaiseen metsään. Ahkera naapuri näkyi koonneen niitä oikein aimo kantamuksen siirtääkseen omaan puutarhaansa. Ei - hän ei vienyt niitä alueellemme, vaan näkyi suunnistavan poispäin.
Terveisiä puutarhamessuilta. Koska kirjoitan positiivisessa ja rakentavassa hengessä, en aio mainita, että messut ovat yliviritetty kaupallinen tapahtuma, johon osallistuakseen kauppiaat maksavat runsaasti ja yleisökin roimat pääsymaksut päästäkseen tungokseen kurkistelemaan sekavassa järjestyksessä olevia ständejä, joiden valikoimat kokonaisuutena ovat hankalia löytää verrattuna keskikokoiseen puutarhamyymälään ja palvelu on kehnompaa. Ei, sensijaan haluan kertoa kuinka inspiroivaa on tavata runsaasti puutarhaväkeä ja ostella taimia kassikaupalla ja ihastella "käytännöllisiä mallipuutarhoja". Ihan oikeasti siellä oli hauskaa ja rahat loppuivat nopeasti, kun taimia oli niin paljon myynnissä.
Lumet sulavat nyt ihan silmissä. Aamulla polku ei vielä erottunut, mutta illalla se oli merkattu enää vain paksulla luminauhalla.
Raparperit paitsi, että tulivat esiin päivän aikana, alkoivat availla lehtiään.
Vantaanjoen pinta nousi edelleen ja saunan portaiden alatasolle nousi vesi. Pumppasimme sen pois, mutta hetken päästä sitä oli yhtä paljon ja vesi pyrki kynnyksen yli kellariin. Sen sijaan, että vesi imeytyisi jäiseen maaperään, tulee sitä portaan betonivalun raosta koko ajan lisää.
Kun routa sulaa, ongelma hoituu itsestään. Samoinhan hoituu monen mökkiläisen kellariongelmat, jotka nekin ovat jo ajankohtaisia.
Vaikka tänään kävimme vielä hiihtämässä yllättäen melko hyväkuntoisilla Paloheinän laduilla, on helppo uskoa, että nyt talvi väistyy vauhdilla ja kevät on alkanut. Ei vähiten siksi, että peipot ja rastaat laulavat täyttä kaulaa alueellamme ja eka kerran saattoi istuskella auringonpaisteessa mökin terassilla iltapäiväteetä nauttien.
Kevät - mikä lumoava vuodenaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti