Vappuviikko valuu käsistä

ja yöt vain ei tahdo lämmetä. Kesävesien kytkeminen ensi viikonloppuna tuntui sunnuntaina ja maanantaina vielä uhkarohkealta, mutta tänään, vaikkei päivällä olekaan niin lämmintä kuin eilen, on jotenkin selvästi kuivan kevään haju ilmassa: yöllä ei ole ollut pakkasta. Ehkä sittenkin vesi tulee Vapuksi niin kuin aina ennenkin. Ja sehän tuottaa sen suuren ilon, minkä mökkiin sisään tuleva vesi vain voi tuottaa. Joka kerta kun hana alkaa kohista erehdyn ensin automaattisesti ajattelemaan: "pitää nopeasti täyttää kaikki astiat vedellä, ettei tarvitse lähteä kaivolta asti hakemaan..."
JOS vesi tulee ja jos muutama muukin asia saadaan vielä kuntoon, saattaa Pakilan sauna lämmetä kokeeksi jo Vappuna. Putkityöt ja muutkin suuret asiat on saatu kaikki tehtyä, mutta vielä hoidettavia pieniä asioita tuntuu riittävän loputtomiin. Mutta: ähäskutti, mahdollinen koevappusauna lämpiää vain ns. koe-eläimille, eli niille etuoikeutetuille, jotka ovat olleet ahkerasti talkoissa tai lämmittävät saunaa tulevana kesänä - muut saavat vielä kiltisti odottaa kevättalkoita ja saunavuorojen alkamista.
Mutta kyllähän Vappuna saunaan pääsee: Marjaniemen ryhmäpuutarhan sauna lämpeää jo vapusta (linkki), ja siellähän on ihan hyvät löylyt.
Puutarhurin aika alkaa jo selvästi kiihdyttää juoksuaan: talven verkkaisuus on jo vaihtunut kiihkeään keväthölkkään, vaikkei vielä ollakaan kesän lentovauhdissa. Kiirettä pitää jo nyt: vaikka luonto vasta heräilee, on puutarhuri jo kylvänyt suuren joukon siemnpusseja tyhjiin viinirypälerasioihin ja suihkutellut niitä aamuisin ja koulinut itäneitä taimia pikkupurkkeihin ja kiikutellut niitä edestakaisin kaupungissa olevan minikasvihuoneen, mökin ja mökillä olevan oikean kasvihuoneen välillä. Kaikki tämä tehdään tietysti siksi, että kullekin hellyttävälle kasvin alulle löytyisi juuri sille sopiva itämislämpötila, kosteus ja valaistus, niin että syntyisi vantteria ja elinvoimaisia taimia. Tahtoo vain olla niin - sama pää talvet, kesät - että aina juuri se siemenpussi, joka piti kylvää juuri tänä viikonloppuna, onkin unohtunut väärään päähän ja ne taimet, jotka piti ehdottomasti koulia juuri tällä viikolla, ovatkin unohtuneet mökille venymään ja juuri se purkki, joka piti ehdottaomasti juuri maanantai-aamuna viikonlopun jälkeen sumuttaa, etteivät vastaitäneet pikku kasvin alut kuole kuivuuteen, unohtuukin kiireessä aukaisematta. Purkkeja kyllä on kymmeniä ja siemenpusseja vielä enemmän ja taimiakin alkaa olla satoja, sekä koulittuja, että koulimattiomia. Välillä hiipii mieleen tuttu epäilys: mihin nämä kaikki mahtuvat...? Vaikka muistaakin aikaisemmasta, että apuharvennus on kovaa ja nuoren kasvin alun elämä raakaa. Eniten ilahduttaa kasvihuoneessa suorakylvönä itäneet salatit ja retiisit: komeat ja vahvistuvat rivit todistavat uudesta alusta, keväästä, ja kesän salaattileivistä, joiden päällä tulee olemaan maukkaat viipaleet kirpeää retiisiä. On se ihanaa kun on kevät.