Talkoohengestä

Talkoot ovat siirtolapuutarhaelämän suola. Sitä mieltä olen minä, ja varmaan moni muukin vakiotalkoolainen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan sana talkoo tarkoittaa kovaa työtä, puuhaa. Yllätyin, ettei sanan merkitykseen alunperin ole sisältynyt yhdessä tekeminen, niin kuin nykyään. Sanahan on lainattu jopa suomenruotsiin: "Hyvin vakiintuneita suomenruotsalaisessa kielenkäytössä ovat myös sellaiset sanat kuin ... talko ’talkoot’ (josta Ruotsissa ei ole täsmällistä vastinetta). Suorat lainat kuten juttu, kiva, kännykkä ja tarra kuuluvat lähinnä arkikieleen, mutta esimerkiksi edellä mainittu talko esiintyy myös kirjakielessä (kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Sanalla on niin hyvä maine, että se johtaa säännöllisesti sen väärinkäyttöön julkisuudessa: lamatalkoot, säästötalkoot, vrt. myös Kokoomuksen "toivotalkoot" viime kunnallisvaalien kampanjassa.

Sadekaan ei estänyt saunan kevättalkoita

toukokuussa 2009.

Seurantalot ovat vanhaa kunniakasta kansanrakennusperinnettä, kuten työväentalot, maamiesseuran talot jne. Valtaosa suurimmalta osaltaan talkoilla rakennettuja. Talkooperinne istuu syvällä suomalaisessa perinteessä. Runebergin runollaan ihannoima Saarijärven Paavo auttoi naapuriaan, mitäpä muuta kuin talkoohengessä: naapuria ei jätetä.
Siirtolapuutarhatalkoissa olen usein huomannut isommissa, harvemmin toistuvissa, kuten kevättalkoissa, ilmiön, jota kutsuisin löhökateudeksi ja jonka syynä pidän lyhyttä talkookokemusta: talkoolaiset alkavat moittia poissaolevia ja ihmettelevät, "miksi aina samojen täytyy tehdä kaikki". Tällainen marmatus kumpuaa kateudesta omissa oloissaan löhöileviä kohtaan, eli siitä, että talkoolainen ei oikeastaan haluaisi ihan täydestä halustaan olla talkoissa, vaan olisi mieluummin jotain muuta tekemässä.
Mielestäni paras vastaus marmatukseen on sen tosiasian perinpohjainen tiedostaminen, että talkoot ovat vapaaehtoisia: jos ei viihdy talkoissa, on täysi oikeus jäädä pois. Siksi poissaolijoita ei voi millään perusteella moittia. Jatkoksi käy hyvin sen pohtiminen, miten mukavaa talkoissa itse asiassa on: kivaa puuhaa yhdessä mukavien ihmisten kanssa, ketään ei rasiteta omia kykyjään enempää ja kaikille tarjotaan seuraa, sosiaalista viihdykettä ja ruokaa omien tarpeiden mukaisesti. (Menee muuten hetkittäin aika lähelle erään etunimeltään Kallen haaveiluja tulevaisuuden ihanneyhteiskunnasta: "ja yhteiskunta voi kirjoittaa lippuihinsa: jokaiselta kykyjensä, jokaiselle tarpeidensa mukaan"). Talkoolainen, jolla on mahdollisuus hauskanpitoon yhdessä muiden kanssa onkin se etuoikeutettu, ei se poisjäänyt! (Älkää vaan kertoko niille muille, miten hauskaa täällä talkoissa on! Muuten voi käydä niin, etten ensi kerralla mahdu mukaan!) On myös hyvä huomata, miten vaikeaksi talkoiden järjestäminen kävisikään, jos kaikki todella osallistuisivat: Pakilassa tarvittaisiin armeijalta kenttäkeittiöitä ja poliisilta johtoapua suurten väkijoukkojen ohjailuun...
Talkoot onnistuvat edellä kuvatun perustan pohjalta: ketään ei rasiteta liikaa ja järjestetään työlle tarvittavat puitteet talkootarjoilua unohtamatta. Silloin syntyy osallistujien kesken se talkoohenki. Siihen kuuluu tunne siitä, että ollaan tekemässä yhteistä hyvää, mutta ennen kaikkea se, että osallistujilla on hauskaa. Työtä on sopivasti, ei liikaa. Tehdään yhdessä, mutta jokainen saa jättää oman kädenjälkensä. Kukaan ei pomota. Jokaisen mielipidettä kuunnellaan, mutta yhteisestä työstä tehdään yhdessä päätöksiä ja noudatetaan sitten niitä. Talkoohengen ylläpidossa ja sen virittämisessä olennaisinta on, että tekemisessä säilyy mukava meininki ja työtaakka ei käy liian raskaaksi. Tylsille hommille tärkeää on, että talkoolaisia on sen verran, että monellekaan ei esim. osu kahta vuoroa kauden aikana. Jos näyttää, että talkooväki on vähenemässä, pitää siihen varautua agitoimalla lisää väkeä, tai miettimällä töiden jakoa ja tärkeyttä uudestaan. Töiden vastuujako esim. muutamien talkooporukoidenvastuualueisiin voi keventää aiemmin vain yhden tahon kuormaa. Tähän voidaan liittää myös vastuualue-isännyys -idea, jolloin työt nimetään vastuullisen ryhmän mukaan. Isäntänä toimiva taho saa kunnian ylläpitotyöstä, mutta on myös sitoutettu tehtävään maineellaan. Tämän vuoksi meillä täytyy olla niin paljon erilaisia "toimikuntia". Tällaisissa järjestelyissä on usein nimettävä jokin taho hoitamaan ylläpidon koordinointia. Toimikunnilla on vetäjänsä ja kokonaisuutta koordinoi johtokunta.
Talkoohenki ei viriä tyhjästä, eikä se pysy hengissä ilman huolenpitoa. Monesti talkootoiminnan käynnistämiseen ja ylläpitoon tarvitaan priimusmoottori, mutta toimeenpanevaa voimaa täytyy löytyä myös muista talkoolaisista. Toimiva talkooporukka voi koostua paristakymmenestä hengestä ja pienempiä urakoita voidaan tehdä viiden, kuuden hengen porukalla. Talkoissa on tärkeää, että työt on organisoitu hyvin, huolto pelaa ja hyvä tunnelma säilyy. Tehtävien ja työvälineiden jakamiseen kannattaa pestata talkoomestari, jotta kenenkään ei tarvitse olla ilman tekemistä.

Uuteens sosiaaliseen mediaan liittyvä termi crowdsourcing (vrt. outsourcing, ulkoistaminen) on ehdotettu suomennettavaksi talkoistamiseksi. Termillä tarkoitetaan sisällön tuotannon siirtämistä talkoilla tehtäväksi. Siis esim. blogimaailmaa.

Kauden jälkeen tarvitaan juhlahenkeä, jolla talkoohenkeä säilötään seuraavaa kesää varten.

Tekstissä on lainattu Karoliina Luodon kirjoitusta.