Huonot omenat voi heittää kompostiin ja hyvistä tehdä sosetta tai mehua. Hankalaa vain on, että omenoita on tänä vuonna kaikilla liikaa. Omenasiepparit pettivät, eivätkä kutsusta huolimatta tulleetkaan hakemaan loppuja omenia. Onneksi niitä on saatu menemään laittamalla ämpärillinen kerrallaan portin eteen polulle. Hyvin ovat menneet. Ämpärillinen toisensa jälkeen.
Miten sitten oma hyötykäyttö? Seuraavassa muutama vinkki kätevään soseen valmistukseen:
Poimi ensin ämpärillinen omenia, tässä valkeaa kuulasta, ja laita teräksiseen mehumaijaan pehmenemään. Puolisen tuntia ja ovat pehmenneet riittävästi.
Pehmenneet omenat on helppo siirtää kauhalla sosemyllyyn.
Sosemylly ja toiseksi hienoin siivilä. Omenamössö menee sujuvasti läpi allaolevaan kattilaan ja kannat ja kalvot ym, kova roska jää myllyyn.
Ämpärillisestä jää tämän verran roskaa kompostiin.
Mehumaijan alaosaan tulleen mehun voi halutessaan sekoittaa soseen joukkoon.
Soseeseen sekoitetaan sokeria, noin 1 kg, tai vähemmän, oman maun mukaan.
Pakasteena sose säilyy hyvin, vaikka sokeria olisi vähemmänkin.
Paitsi sosetta, voi tietysti tehdä mehua. Siihen saa menemään paljon suurempia määriä omenia kuin soseeseen, jota ei jaksa määräänsä enempää syödä edes aamupuuron päällä. Pastöroituna mehu säilyy lämpimässäkin ja laatikkopakkaukset eivät ole edes kauhean kalliita.
Jos aikaa ja tilaa pakasteessa riittää, voi mehua valmistaa myös itse (https://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/10/mehuntekoa-pakkasella.html). Tein aiemmin ahkerasti tätä mehua syksyisin, kunnes kaikki pakastimet olivat täynnä. Menetelmällä saa kirkasta, paksua, nektarimaista ja hyvin makeaa mehua, joka ei ole ollenkaan niin hapanta kuin pastöroitu mehuasemamehu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti