Viime viikon torstaina 5.7. onnistuin lopultakin pääsemään Tuomarinkartanon heinätalkoisiin. kaksikymmentä vuotta olen ollut Pakilan mökkiläinen ja lähes koko ajan ollut aikeissa osallistua noihin talkoisiin. Noin viisikymmentä vuotta sitten olin renkipoikana Orimattilassa tekemässä yhden talon heinät. Eipä ihme, että heinän seivästys, vaikka vain muutaman tunnin ajan, tuoksuineen ja näkymineen ja talkooväkineen, herätti monia eläviä muistoja.
Nykypäivänä niin harvinainen maisema, heinäpelto täynnä heinäseipäitä, on osa ainakin vanhemman polven suomalaisten, kaupunkilaistenkin, sielunmaisemaa. Ehkä vähän myös nuorempienkin. Ainakin talkoissa oli paljon nuoria ja myös lapsia, joita ajelutettiin, äitien seivätäessä heinää, pellon ympäri traktorin kyydissä.Talkooväki sai talkooruuat ja juomat ja myös talkoosaunaan pääsi. Tosin nyt ymmärrän, miksi Hannu-vainaa aina tuli talkoista mieluummin Pakilan omaan saunaan: ei se staran sauna ole Pakilan oman veroinen.
Talkoon jälkeen ja sitä ennekin olen poikkeillut ahkerasti Lystikukkulan lintujen pariin.Meillä on naapurina melkoinen lintumetsä. Lajistoa riittää. Laulajat ovat jo hiljenemässä ja poikasetlähteneet pesistä.
Pakilan oma kanahaukka. poikasista en ole saanut varmaa havaintoa.
Peiponpoika
Mustapääkertun poikanen
Laulurastaan poikanen
Punarinnan poikanen
Myös monet muut lajit ovat liikkeellä poikastensa kanssa. Onneksi koirat pidetään kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti