Nyt se lumi tuli

Huraa Ensilumi on täällä. Tänä aamuna lumiaurat herättivät kolinallaan jo puoli kuuden aikaan. Mikä ilo silmälle onkaan valkea lumipinta, joka aamuhämärässä heijastaa marraskuun loppupuolen vähäistä valoa.

Töihin mennessä sai iloita tuiskuavasta märästä lumesta ja nilkkoihin ulottuvasta lumikerroksesta kaikkialla jalkakäytävillä. Lämpimät ajatukset rientävät Pakilaan omanapuiden luo, missä suojaava lumi peittää siistejä kukkapenkkejä sipuleineen talven lepoon. Miten osaakin lumi tulla juuri oikeana aikana, kun kaikki syysvalmistelu on tehty, ja lumelle on jo omistettu monta pyytävää ajatusta.

No, eihän tämä lumi tietenkään vielä pysy ja saamme vielä monet kerrat kyntää adventtisohjossa, ennen kuin kunnon pakkaset ja hiihtokelit ovat täällä. Mutta toivossa on hyvä elää. Varsinkin nyt, kun ensimmäiset kunnon näytteet talvesta ovat täällä etelässäkin.

Viime viikolla oli Pakilan vessarakennuksen päässä kasvanut raita saanut sitten lopullisen tuomion: puu on hävinnyt. Kaadettu ja poiskuljetettu.

Oudolta näytti maisema, vain metrin levyinen kanto oli jäljellä,mutta kai tähänkin tottuu. Vessarakennuksen katon kannalta on kyllä hyvä näin. Juha, joka asustaa raidan takana olevaa mökkiä, joutuu kyllä varomaan, ettei ensi kesänä polta itseään auringossa. Leikkikentältä ja vessarakennuksen vierestä kompostin alta oli jyrsitty viime vuonna kaadettujen raitojen kannot.

Asioista tavallisesti perillä oleva taho kertoi, että Klaukkalan ja Oulunkylän puolella on ollut varkaita ja murtomiehiä liikkeellä. Tiettävästi eivät ole Pakilan puolella, ainakaan vielä, olleet pahojaan tekemässä.

Ehkäpä Pakilalaisten on syytä omistaa muutama lämmin jouluajatus niille, jotka talvimökkeilevät ahkerasti. Valot siellä täällä mökkien ikkunoissa karkoittavat tehokkaasti kutsumattomia vieraita.