Sadonkorjuun juhla

Sadonkorjuun juhliminen on aina ollut tärkeää ja merkittävää. Niin myös Pakilan siirtolapuutarhassa. Elojuhla on taas pidetty. Perinteiden mukaan viime lauantaina. Juhlahan alkaa kenttäpeleillä, joiden palkintojen jako ja arpajaiset palkintoineen ovat sitä juhlien pakkopullaa. Ainakin tällaiselle kierosilmälle, joka ei pärjää tikan tai renkaan, sen enempää kuin ketjunkaan, heitossa.

Kenttäpelitoimitsijana aina ahkera Altti.

Yllätys pelien sijaan on aina se, mitä kulloinkin järjestävä lohko on onnistunut saamaan ns. vapaaksi ohjelmaksi, jota nähdään ennen kuin loppuillan tanssi alkaa.

Puheenjohtaja aloitti tervehdyspuheella. Jorma oli illan juontajana.

Ensin puutarhamme hanuristit, Eikka ja Osmo, ja esittivät taitavasti klassista haitarimusiikkia.

Välillä saattoi pistäytyä pihalla nauttimassa Joren loimuttamia lohia.

Jorma ja Anu esittivät soidintanssin. Ja sehän oli häikäisevä - se Anu, ja koko esitys.

Nyt elojuhlan järjestelyvastuussa ollut kakkoslohko oli ollut onnekas saadessaan apuun vastikään mökin ostaneen Kapsäkkiteatterin johtajan, Reetta Ristimäen. Kapsäkkiläiset esiintyvät myös Allotrian teatteri- ja musiikkiravintolassa, ja olivat juuri keskiviikkona esittäneet siellä uuden "Suomi Filmi esittää" tuotantonsa. Nyt kuultiin uunituore lyhennelty uusinta Pakilan kerhotalolla. Laulut olivat iki-ihania ja niiiin tuttuja. Mutta esitystapa ja taito toi ne yhtäkkiä niin lähelle ja käsin, tai paremminkin korvin, kosketeltaviksi, että oli kuin olisi astunut aikakoneeseen: Yhtäkkiä oltiin Kaivopuistossa sata vuotta sitten kuuntelemassa herkkää serenadia. Yleisö oli ällistynyt moisesta taituruudesta, ja encore taputettiin innokkaasti kuin ainakin suurimmilla näyttämöillä ja saatiinkin vielä yksi laulu.

Jere Ristimäki, Marko Puro (joka myös säesti pianolla), Päivi Ristimäki ja Reetta Ristimäki.

Tämän liikuttavan esityksen jälkeen saatiin lavalle Veijo Midi, Kapsäkin työntekijä myös, joka taituroi tutuista kappaleista elektroniikan avulla uusia syntetoituja versioita. Efektit olivat yllättäviä ja hauskoja ja samalla tuli hoidetuksi se tanssimusiikin tarve. Tanssia ja tanssijoita en tosin jaksanut kovin pitkään jäädä seuraamaan, mutta kuulemma juhlat olivat jatkuneet aamuyölle.

Kun kerhotalolla on ensi perjantaina vielä luvassa varttivuosituhannen folkmusiikkikonsertti, niin täytyy todeta, että yhdistyksemme hankkii tätä rataa vielä, paitsi Suomen suurimman ja kauneimman siirtolapuutarhan, myös niistä kaikkein kulttuurimyönteisimmän ja sitä myötä arvostetuimman maineen. Siis paitsi puutarhuripiireissä, myös siellä kulttuuripiireissä.